Work injury compensation for permanent disability is dismissed if accident insurance benefits are pending determination.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court dismissed the plaintiff's claim for compensation regarding permanent disability and pain because the accident insurance benefit was still being determined. The lower courts had awarded damages for lost wages and permanent disability, but the Supreme Court ruled that these amounts must be reduced by the pending accident insurance benefit. Consequently, the claim for permanent disability was rejected as premature due to the lack of final data on the insurance payout.
Legislator headnote
AI generatedTapaturmavakuutuslain 61 § 1 mom; Compensation for permanent disability and pain under the Damages Act must be reduced by accident insurance benefits, and the claim is premature if the benefit amount is not yet determined.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Määrättäessä työntekijälle aiheutetun ammattitaudin johdosta vahingonkorvauslain nojalla korvausta viasta ja muusta pysyvästä haitasta oli otettava huomioon tapaturmavakuutuslain mukainen haittaraha. Koskei työntekijälle tulevasta haittarahakorvauksesta tai sen pääoma-arvosta ollut vielä selvitystä, vaatimus vian ja pysyvän haitan korvaamisesta hylättiin ennenaikaisena.
TapVakL 61 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Jyväskylän kihlakunnanoikeuden päätös 31.3.1988
Kihlakunnanoikeus on A:n kanteesta, jota Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta, B, C ja D ovat vastustaneet, lausunut, että A:n ollessa työssä huonekalupuuseppänä osuuskunnan kalustetehtaalla Jyväskylän maalaiskunnan Vaajakoskella hänet oli määrätty lokakuussa 1981 tehtaalle hankitun monikaraporakoneen hoitajaksi. A oli työskennellyt koneella helmikuuhun 1984 saakka, jolloin hänet oli terveydellisten haittojen vuoksi siirretty tehtaan kokoonpano-osastolle.
Porakoneelle ei A:n työskentelyaikana ollut järjestetty pääasiallisesti mitään pölynpoistoa. A:n oli selvitetty itse yrittäneen suojautua pölyltä osittain henkilökohtaisin suojaimin ja osittain pyrkimällä omin toimin poistamaan pölyä työskentelypaikaltaan.
Koska osuuskunta oli asettanut B:n, C:n ja D:n sijaansa työturvallisuusvastuullisina henkilöinä johtamaan ja valvomaan työtä, osuuskunta oli vastuussa näiden A:lle aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n, 4 luvun 1 §:n 1 momentin ja 6 luvun 2 §:n, työturvallisuuslain 9 §:n 1 momentin ja työsopimuslain 32 §:n nojalla velvoittanut osuuskunnan suorittamaan A:lle korvaukseksi työansion menetyksestä 28.7.1975, oikeastaan 28.7.1985, ja 31.3.1988 väliseltä ajalta 34.704 markkaa sekä pysyvästä viasta ja haitasta 138.000 markkaa, molemmat määrät 16 prosentin korkoineen 26.6.1986 lukien sekä korvaukseksi kivusta ja särystä 30.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 28.12.1987 lukien.
B:n, C:n ja D:n oli siinä tapauksessa, ettei korvausta saatu perityksi osuuskunnalta, suoritettava mainituista korvauksista, huomioon ottaen vahingon suuruus, teon laatu, heidän asemansa ja muut olosuhteet, kohtuullisena osana 101.352 markkaa 16 prosentin korkoineen 86.352 markan määrälle, C:n 9.6.1986 lukien sekä B:n ja D:n 26.7.1986 lukien, sekä 15.000 markalle C:n, B:n ja D:n 31.12.1987 lukien.
Lisäksi osuuskunnan, B:n, C:n ja D:n oli yhteisvastuullisesti korvattava A:n oikeudenkäyntikulut 58.113,05 markalla 16 prosentin korkoineen 31.3.1988 lukien.
Vaasan hovioikeuden tuomio 2.2.1989
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi osuuskunta, B, C ja D valittamalla olivat saattaneet jutun, on lausumillaan perusteilla hylännyt A:n korvausvaatimuksen työansion menetyksestä ajalta 28.7.1985-31.3.1986 sekä alentanut osuuskunnan A:lle työansion menetyksestä ajalta 1.4.1986-31.3.1988 maksettavaksi tuomitun korvauksen 23.897 markkaan 16 prosentin korkoineen 31.3.1988 lukien sekä pysyvästä viasta ja haitasta tuomitun korvauksen 120.000 markkaan kihlakunnanoikeuden määräämine korkoineen.
Sen varalta, ettei tuomittuja korvauksia saatu perityksi osuuskunnalta, B, C ja D on velvoitettu yhteisvastuullisesti suorittamaan A:lle mainituista vahingonkorvauksista 86.948 markkaa 16 prosentin korkoineen, 60.000 markan määrälle C 26.6.1986 lukien sekä B ja D 26.7.1986 lukien, 15.000 markan määrälle B, C ja D 31.12.1987 lukien sekä 11.948 markan määrälle niin ikään B, C ja D 31.3.1988 lukien. Muutoksen vähäisyys huomioon ottaen osuuskunta ja sen myötäpuolet eivät saaneet korvausta valituskuluistaan.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Osuuskunta, B, C ja D ovat pyytäneet valituslupaa ja muutoksenhakemuksessaan vaatineet kanteen hylkäämistä tai ainakin korvausten määrien alentamista sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista jutussa korkoineen. Osuuskunta myötäpuolineen on muun ohessa lausunut, että työansion menetyksestä tuomittu korvaus tuli joka tapauksessa hylätä, koskei A:lle ammattitaudin perusteella maksetun tapaturmaeläkkeen ja hänelle maksetun kansaneläkkeen johdosta ollut aiheutunut korvattavaa työansion menetystä. Pysyvästä viasta ja haitasta maksettavaksi tuomitusta korvauksesta oli joka tapauksessa vähennettävä tapaturmavakuutuslain mukainen haittaraha. A:lle oli maksettu haittarahan ennakkokorvausta, mutta lopullista haittaluokkaa ei ollut vielä määrätty.
A on vastauksessaan pyytänyt, että Korkein oikeus osuuskunnan, B:n, C:n ja D:n esittämästä syystä poistaa kokonaan näille asetetun työansion menettämistä koskevan korvausvelvollisuuden. Muilta osin A on vaatinut hovioikeuden tuomion pysyttämistä sekä vastauskulujensa korvaamista Korkeimmassa oikeudessa.
Valituslupa on 28.9.1989 myönnetty maksettavaksi tuomittujen korvausten määrien osalta. Kysymys valitusluvan myöntämisestä muilta osin on siirretty ratkaistavaksi korvausmääriä koskevan valituksen käsittelyn yhteydessä.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 10.12.1990
Käsittelyratkaisu
Valituslupa myönnetään nyt myös muilta kuin korvausten määriä koskevilta osilta.
Pääasiaratkaisu
Perustelut
Alempien oikeuksien lausumilla perusteilla osuuskunta B:n, C:n ja D:n työnantajana sekä B, C ja D vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n nojalla tuon lain 4 luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan ovat korvausvastuussa A:lle ammattitaudista aiheutuneesta vahingosta.
Osuuskunnan sekä B:n, C:n ja D:n edellä lausutulla perusteella A:lle viasta ja pysyvästä haitasta suoritettavaa korvausta määrättäessä on otettava huomioon myös hänelle tapaturmavakuutuslain mukaan tuleva haittaraha. Tapaturmavakuutuslain 61 §:n 1 momentin mukaan nyt kysymyksessä olevalla perusteella A:lle ei voida määrätä maksettavaksi enempää kuin minkä verran täysi korvaus on tapaturmavakuutuslain mukaan myönnettyä korvausta suurempi. Koskei A:lle sanotun lain mukaan tulevasta haittarahakorvauksesta tai sen pääoma-arvosta ole vielä selvitystä, hänen jutussa vian ja pysyvän haitan korvaamisesta esittämänsä vaatimus on ennenaikainen.
A on luopunut vaatimasta korvausta työansion menetyksestä.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että A:n korvausvaatimus työansion menetyksestä hylätään ja osuuskunta, B, C ja D vapautetaan tältä osin määrätystä maksuvelvollisuudesta, sekä että A:n vaatimus vian ja pysyvän haitan korvaamisesta hylätään ennenaikaisena. Kivusta ja särystä sekä oikeudenkäyntikuluista A:lle tuomittujen korvausten osalta hovioikeuden tuomio jää pysyväksi, kuitenkin siten, että B:n, C:n ja D:n on siinä tapauksessa, ettei kivusta ja särystä tuomittua korvausta saada perityksi osuuskunnalta, yhteisvastuullisesti suoritettava siitä 15.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 31.12.1987 lukien. Asian laadun vuoksi osuuskunnan myötäpuolineen on itse vastattava muutoksenhakukuluistaan myös Korkeimmassa oikeudessa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Riihelä, Lehtonen ja Krook
---
[SV]
En arbetstagare hade drabbats av en yrkessjukdom och krävde ersättning härför. Vid fastställandet av ersättningen för lyte och annat bestående men med stöd av skadeståndslagen skulle menersättningen enligt lagen om olycksfallsförsäkring beaktas. Då det ännu saknades utredning om arbetstagarens menersättning eller dess kapitalvärde förkastades kravet på ersättning för lyte och bestående men såsom för tidigt väckt.
L om olycksfallsförsäkring 61 § 1 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret