Supreme Court remands case where lower court wrongly applied res judicata to a non-party defendant.

Hovioikeus oli lainvoimaisesti tuominnut kiinteistönvälitystä harjoittaneen yhtiön A:n suorittamaan vahingonkorvausta yhtiö B:lle asunto-osakkeiden ostotoimeksiantoon liittyneen laiminlyönnin johdosta. Koska vahingonkorvausta ei ollut saatu kokonaan perityksi, yhtiö B oli myöhemmin nostanut saamatta jäänyttä osaa koskevan kanteen yhtiön vastuunalaista hoitajaa C:tä vastaan. Alioikeus oli päätöksellä, joka oli saanut lainvoiman, tuominnut C:n korvausvastuuseen lausuen perusteluissaan, että vahinko ja sen peruste oli jo ratkaistu hovioikeuden tuomiolla.

C haki korkeimmalta oikeudelta alioikeuden päätöksen poistamista katsoen, että siinä oli väärin ratkaistu kysymys hovioikeuden tuomion oikeusvoiman ulottuvuudesta. Koska esitetty peruste ei koskenut itse alioikeuden ratkaisua vaan oikeudenkäyntimenettelyä, korkein oikeus siirsi hakemuksen asianomaiseen hovioikeuteen siellä kanteluna käsiteltäväksi.

HAKEMUS

Varatuomari C on Korkeimpaan oikeuteen 3.4.1990 saapuneessa hakemuksessaan kertonut, että Helsingin hovioikeus oli 16.3.1988 antamallaan lainvoiman saaneella tuomiolla nro 1313/87 velvoittanut yhtiö A:n konkurssipesän suorittamaan Rakennusliike B Oy:lle erään asunto-osakeyhtiön koko osakekannan kauppaan perustuvana vahingonkorvauksena 500.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 7.8.1985 lukien. Hovioikeuden päätös oli perustunut siihen, että yhtiö A oli kiinteistönvälittäjänä ostotoimeksiantoa hoitaessaan laiminlyönyt ennen kaupan päättämistä selvittää, oliko mahdollista rakentaa ullakko asuinkäyttöön, mikä oli ollut kaupan syntymisen olennainen edellytys, ja ilmoittaa ostajalle, ettei sellaista mahdollisuutta ollut.

Yhtiö A:n vastuuvakuutuksen perusteella Keskinäinen yhtiö Yrittäjäinvakuutus-Fennia oli 16.8.1988 suorittanut Rakennusliike B Oy:lle hovioikeuden tuomitsemasta korvausmäärästä 249.000 markkaa.

Koska yhtiö A:n konkurssipesästä ei ollut kertynyt Rakennusliike B Oy:lle jako-osuutta eikä vastuuvakuutuksen perusteella ollut voitu saada suurempaa korvausta, Rakennusliike B Oy oli Helsingin raastuvanoikeudessa 10.1.1989 tiedoksi annetulla haasteella C:tä vastaan nostamassaan kanteessaan vaatinut, että C, joka oli toiminut yhtiö A:n vastaavana hoitajana, velvoitettaisiin suorittamaan vahingonkorvauksena 251.000 markkaa sekä korvaamaan rakennusliikkeen oikeudenkäyntikulut, molemmat laillisine korkoineen.

Raastuvanoikeus, jossa C oli vastustanut kannetta ja vaatinut toissijaisesti vahingonkorvauksen sovittelemista, oli lainvoiman saaneessa päätöksessään 26.10.1989 nro 1140 katsonut, että Rakennusliike B Oy:n osakekaupassa kärsimä vahinko ja sen peruste oli lainvoimaisesti ratkaistu sanotulla Helsingin hovioikeuden tuomiolla. Kiinteistönvälitysyhtiön ohella sen vastaava hoitaja oli henkilökohtaisesti vastuussa kiinteistönvälitystoiminnassa aiheutetusta vahingosta. Tämän vuoksi ja koska C ei ollut osoittanut hyväksyttävää perustetta vahingonkorvauksen sovittelulle, raastuvanoikeus oli velvoittanut C:n maksamaan Rakennusliike B Oy:lle vaaditut 251.000 markkaa 16 prosentin korkoineen haastepäivästä 10.1.1989 lukien sekä korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 10.000 markalla 16 prosentin korkoineen 26.10.1989 lukien.

C on katsonut, että raastuvanoikeuden päätös perustui väärään tulkintaan hovioikeuden tuomion oikeusvoimasta. Hovioikeuden tuomion ja sen perustelujen oikeusvoima ei ulottunut C:hen. Sen vuoksi raastuvanoikeuden ei olisi pitänyt perusteluissaan vahingon syntymisen ja määrän osalta vedota yksinomaan hovioikeuden tuomioon, vaan sen olisi tullut ottaa huomioon myös muu jutussa esitetty todistelu. Näillä perusteilla C on vaatinut raastuvanoikeuden päätöksen poistamista ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.12.1990

C on perustanut hakemuksensa seikkaan, joka ei koske itse raastuvanoikeuden ratkaisua vaan oikeudenkäyntimenettelyä. Sen vuoksi Korkein oikeus on siirtänyt asian Helsingin hovioikeuteen siellä kanteluna käsiteltäväksi.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Jalanko, Nikkarinen, Paasikoski ja Krook

---

[SV]

Hovrätten hade genom en lagakraftvunnen dom ålagt bolaget A, som idkade fastighetsförmedling, att betala skadestånd åt B på grund av en försummelse i samband med ett uppdrag att köpa bostadsaktier. Då skadeståndet inte hade kunnat indrivas i sin helhet, hade B senare väckt talan mot bolagets ansvarige föreståndare C och yrkat på betalning av det resterande beloppet. Underrätten hade genom ett utslag, som vunnit laga kraft, ålagt C ersättningsskyldighet och som domskäl angett att skadan och dess grund redan hade avgjorts genom hovrättens dom.

C yrkade i högsta domstolen på att underrättens utslag skulle undanröjas på den grund, att frågan om omfattningen av hovrättsdomens rättskraft hade avgjorts felaktigt. Eftersom den avgivna grunden inte rörde själva underrättens avgörande utan rättegångsförfarandet, överförde högsta domstolen C:s ansökan till vederbörande hovrätt för att där handläggas som en klagan.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret