Supreme Court dismisses appeal when land court raises vacation lot units on grounds not in original survey.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland partially revoked the lower court's decision, striking out the portion that increased vacation lot units. The land court had raised these units based on the plaintiff's car ownership and daily usage, despite the original survey omitting these factors. The court ruled that the land court lacked authority to consider unmentioned circumstances when adjusting unit counts.
Legislator headnote
AI generatedRoad Act 1990, s. 22; Road Act 1990, s. 23: A land court may not increase road units for a vacation lot based on circumstances not included in the original survey or considered by the survey committee.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A oli maaoikeudessa vaatinut omistamalleen tilalle tietoimituksessa vahvistettujen erityisliikenneyksiköiden poistamista. Maaoikeus on todennut, ettei sanottujen erityisliikenneyksiköiden määräämiselle ollut perusteita, mutta samalla mainitsemiensa seikkojen perusteella korottanut A:n tilalle toimituksessa vahvistettuja niin kutsuttuja lomatonttiyksiköitä.
Toimituksessa näitä seikkoja ei ollut mainittu huomioon otettaviksi lomatontin tieyksiköitä vahvistettaessa eikä niihin ollut toimituksessa muutoinkaan vedottu. Sen vuoksi maaoikeus ei olisi saanut niiden perusteella korottaa A:n tilalle vahvistettuja lomatonttiyksiköitä.
ASIAN KÄSITTELY TOIMITUKSESSA JA MAAOIKEUDESSA
Toimitus
Toimitusmiehet ovat 14.10.1987 lopetetuksi julistetussa toimituksessa sikäli kuin nyt on kysymys perustaneet Porin kaupungin Lampaluodon yksinäistaloa olevia Hansholman saaren tiloja varten tieoikeudet Meritorpan tilan RN:o 1:57 alueella olemassaolevaan tiehen.
Toimitusmiehet ovat vahvistaneet tieyksikköjaossa noudatettavat perusteet erikseen asuntotontin, lomatontin ja metsämaan osalta. Asuntotontin ja lomatontin osalta on vahvistettu perusteet tieyksiköiden alentamisesta, mikäli tieosakkaalla ei ollut käytössään autoa. Muunlaatuinen tien käyttö on määrätty arvioitavaksi yksittäistapauksittain harkinnan mukaan.
Toimitusmiehet ovat vahvistaneet A:n omistaman Meritorpan tilan RN:o 1:57 lomatonttiyksiköiksi 82 tieyksikköä ja metsäyksiköiksi 11 tieyksikköä sekä lomatontin tavanomaista raskaamman liikenteen perusteella erityisliikenneyksiköiksi 82 tieyksikköä eli kaikkiaan 175 tieyksikköä.
Tiekorvausten osalta toimitusmiehet ovat todenneet, että kysymyksessä oleva tie oli A:n ja nyt tieoikeuden tiehen saaneiden tilojen omistajien suullisen sopimuksen nojalla rakennettu Meritorpan tilan tiluksille tilan rajalta tiehen liittyvän Hansholman yksityistien rakentamisen yhteydessä. Toimitusmiehet ovat katsoneet, että tietä rakennettaessa oli ilmeisesti edellytetty, ettei tien tekemisen johdosta makseta korvauksia. Sen vuoksi toimitusmiehet ovat yksityisistä teistä annetun lain 33 §:n 2 momentin nojalla päättäneet, ettei maapohjasta, vahingosta ja haitasta määrätä maksettavaksi korvausta.
Toimitusmiehet ovat liittäneet nyt perustetun yksityistien Hansholman yksityistiehen.
A:n valitus Etelä-Suomen maaoikeuteen
A on maaoikeudessa vaatinut, että toimitusmiesten päätös kumotaan ja poistetaan siltä osin kuin Meritorpan tilalle on vahvistettu lomatontin tavanomaista raskaamman liikenteen perusteella edellä mainitut erityisliikenneyksiköt. Lisäksi A on toistaen toimituksessa esittämänsä korvausvaatimuksen vaatinut korvausta tien alle jääneestä maapohjasta ja tien rakentamiseen käytetystä maa-aineksesta.
Maaoikeuden päätös 21.3.1989
Kuultuaan B:tä tieoikeuden saaneen Mäntylän tilan RN:o 1:53 omistajana, Hansholman yksityistien tiekuntaa ja toimitusinsinööriä sekä toimitettuaan katselmuksen maaoikeus on sikäli kuin täällä on kysymys katsonut, että asiassa oli jäänyt selvittämättä, että Meritorpan tilalle olisi ollut erityisliikenneyksiköiden perusteeksi mainittua tavanomaista raskaammanlaatuista liikennettä. Sitä vastoin maaoikeus on todennut, että Meritorpan tilalla oli käytössä ainakin kaksi autoa ja että tilalla olevaa loma-asuntoa käytettiin kesäaikana päivittäin ja muulloinkin kuin kesäaikana. Näillä perusteilla maaoikeus on katsonut, ettei edellä mainittujen erityisliikenneyksiköiden vahvistamiselle ollut perusteita, mutta lomatontin tavanomaista suuremman käytön perusteella määrännyt Meritorpan tilalle RN:o 1:57 vahvistetut lomatonttiyksiköt korotettaviksi 50 prosentilla.
A:n korvausvaatimuksen osalta maaoikeus on todennut, ettei A ollut asiassa kiistänyt luvanneensa tien tekemistä maapohjineen ja maa-aineksineen korvauksetta. Sen vuoksi maaoikeus on katsonut, ettei vaadittuja korvauksia ollut maksettava.
Edellä mainituin perustein ja viitaten yksityisistä teistä annetun lain 22 §:n 1 momentin ja 23 §:n 1 momentin säännöksiin maaoikeus on alentanut Meritorpan tilalle RN:o 1:57 vahvistetut tieyksiköt 134 yksiköksi. Muutoin maaoikeus on toimituksen pysyttäen hylännyt A:n valituksen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA JA VÄLITOIMI
A:lle on myönnetty valituslupa 10.8.1989.
A on vaatinut maaoikeuden päätöksen kumoamista ja poistamista siltä osin kuin maaoikeus on korottanut Meritorpan tilalle RN:o 1:57 määrätyt lomatonttiyksiköt 50 prosentilla. Edelleen A on toistaen maaoikeudessa esittämänsä korvausvaatimuksen vaatinut korvausta maapohjasta ja tien rakentamiseen käytetystä maa-aineksesta.
B myötäpuolineen on antanut yhteisen selityksen vaatien valituksen hylkäämistä ja korvausta selityksen antamisesta aiheutuneista kuluistaan.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.12.1990
Perustelut
Maaoikeus on korottanut Meritorpan tilalle RN:o 1:57 vahvistetut lomatonttiyksiköt, koska A:lla oli Meritorpan tilalla käytössään kaksi autoa ja koska tilalla olevaa loma-asuntoa käytettiin kesäaikana päivittäin ja muulloinkin kuin kesäaikana. Näitä seikkoja toimitusmiehet eivät ole maininneet tieyksikköjaon perusteina huomioon otettaviksi eikä niihin ole muutoinkaan asiaa toimituksessa käsiteltäessä vedottu. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei maaoikeus olisi saanut mainitsemillaan perusteilla korottaa Meritorpan tilalle toimituksessa vahvistettuja edellä mainittuja lomatonttiyksiköitä.
A:n korvausvaatimuksen osalta Korkein oikeus toteaa, että kysymyksessä oleva tie on rakennettu siihen Meritorpan tilan rajalta liittyvän Hansholman yksityistien rakentamisen yhteydessä ja että A on sanotun Hansholman yksityistien osalta nimenomaan luopunut vaatimasta tien tekemisen johdosta korvausta. Korkein oikeus katsoo, että nyt kysymyksessä olevaa tietä Meritorpan tilan tiluksille rakennettaessa on ilmeisesti edellytetty, ettei korvauksia makseta.
Tuomiolauselma
Maaoikeuden päätös kumotaan ja poistetaan siltä osin kuin Meritorpan tilalle vahvistetut lomatonttiyksiköt on korotettu 50 prosentilla. Muutoin maaoikeuden päätökseen tieyksikköjä koskevalta osalta ei ole haettu muutosta ja siten Meritorpan tilalle vahvistetuiksi tieyksiköiksi jää 93 yksikköä. A:n korvausvaatimuksen hylkäämisen osalta maaoikeuden päätöstä ei muuteta.
Asian laadun vuoksi ja asian näin päättyessä B myötäpuolineen saa pitää vahinkonaan heille selityksen antamisesta täällä aiheutuneet kulunsa.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Portin, Letonen, Haarmann ja Krook
---
[SV]
A hade i jorddomstolen yrkat, att vägenheterna för specialtrafik, som hade påförts hans lägenhet vid en vägförrättning, måtte undanröjas. Jorddomstolen har ansett, att det inte förelåg grund för fastställandet av vägenheter för specialtrafik, men har samtidigt på grund av anförda omständigheter höjt antalet av de vägenheter för semestertomt, vilka vid förrättningen påförts A:s lägenhet.
Vid förrättningen hade inte angetts, att dessa omständigheter skulle beaktas vid fastställandet av vägenheterna för en semestertomt och vid förrättningen hade de inte heller i övrigt åberopats. Jorddomstolen hade därför inte haft befogenhet att på grundval av dessa höja antalet vägenheter för A:s semestertomt.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret