Supreme Court rules compensation based on 1986 announcement date since company lacked right of possession in 1980.

Lunastuksen hakija oli maanomistajien suostumuksen perusteella saanut lunastettavat alueet haltuunsa jo ennen lunastuspäätöksen julistamista. Lunastuskorvaukset oli kuitenkin määrättävä lunastuspäätöksen julistamisen ajankohdan arvon mukaan, koska hakija oli vasta silloin saanut viranomaisen lupaan perustuvan oikeuden lunastettavien alueiden haltuunottoon.

L kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta 44_§

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Lunastustoimikunnan päätös 30.12.1986

Lunastustoimikunta on todennut, että voimansiirtojohdon alueella oli välillä Siipisuo-Juurusoja voimassa ympäristöministeriön 21.8.1985 vahvistama Madekosken osayleiskaava. Voimajohto kulki pääasiassa kaavassa maatalousalueeksi kaavoitetulla alueella. Juurussuon tien kohdalla voimajohto sivusi teollisuusalueeksi kaavoitettua aluetta ja Kummunkankaalla asuinrakennusalueeksi kaavoitettua aluetta. Muilta osin linja sijaitsi pääasiassa alueella, joka oli yleiskaavassa merkitty maatalousalueeksi. Kaakkurin puoleisessa päässä se kulki alueella, joka oli Kaakkurin tavoitesuunnitelmissa merkitty työpaikka-alueeksi. Yleiskaavassa oli metsäalueet osoitettu merkinnällä M ja niille oli sallittu haja-asutusluontoinen rakentaminen. Peltoalueet oli osoitettu kaavamerkinnällä MT ja niille oli rakennusjärjestyksen mukaan pääsääntöisesti sallittu rakentaa vain maa- ja metsätaloutta palvelevia asuin- ja talousrakennuksia. Muu uudisrakentaminen oli sijoitettava metsäisille alueille tai jo olevien tilakeskusten yhteyteen.

Lunastustoimikunta on katsonut, että koko voimajohdon alueella oli maalla sijaintinsa ja maaperänsä puolesta maa- ja metsätalouskäyttöä korkeampaa arvoa eli niin sanottua odotusarvoa rakennusmaana. Johtoaukean kulkiessa maa- ja metsätalousmaan yli ei aluetta voitu myöhemmin laadittavissa detaljikaavoissa varata rakentamiseen vaan ainoastaan puistoksi, kaduiksi tai muuhun sellaiseen tarkoitukseen. Näin ollen johtoaukea oli menettänyt rakennusmaan odotusarvon.

Näillä perusteilla lunastustoimikunta on määrännyt korvattavaksi kaikille maanomistajille johtoaukeasta ja reunavyöhykkeestä yhteensä 1.091.953 markkaa.

Korvauksille oli suoritettava 6 prosentin korko kiinteän omaisuuden ja erityisten oikeuksien lunastuksesta annetun lain (lunastuslain) 95 §:n ja Pohjolan Voima Oy:n edustajan ilmoituksen mukaan 23.5.1980 alkaen.

Pohjois-Suomen maaoikeuden päätös 20.6.1989

Yhtiö on hakenut muutosta lunastustoimikunnan ratkaisuun ja muun ohella lausunut, että johto oli rakennettu vuonna 1980, jolloin yhtiö oli sopimusten perusteella saanut haltuunsa kaikki johtokatua varten tarvittavat maa-alueet. Omaisuuden arvo oli lunastuslain 30 §:n 3 momentin nojalla määrättävä tämän haltuunottoajankohdan mukaan.

Kuultuaan A:ta ja hänen myötäpuoliaan maaoikeus on päätöksessään todennut, että voimansiirtolin- ja oli otettu Pohjolan Voima Oy:n haltuun vapaaehtoisin sopimuksin vuonna 1980. Lunastustoimikunta oli harkitessaan maankäyttötarkoituksia perustanut korvauspäätöksensä välillä Siipisuo-Juurusoja ympäristöministeriön 21.5.1985 vahvistamaan Madekosken osayleiskaavaan ja muilta osin Oulun kaupunginvaltuuston 23.9.1985 hyväksymään Oulun yleiskaavaan 1995. Lisäksi oli käytetty kauppahintaaineistoa yksinomaan vuosilta 1981-1986.

Maaoikeus on katsonut, että lunastuslain 44 §:n 1 momentin nojalla omaisuus olisi ollut arvioitava sellaisena kuin se oli ollut haltuunoton tapahtuessa ottamalla mainitun lain 30 §:n 3 momentin mukaisesti omaisuuden arvon määrittämisessä haltuunoton jälkeen huomioon pelkästään yleisen hintatason muutos. Sillä johtoaukean osalla, joka oli jo aikaisemmin ollut reunavyöhykettä, ei olisi pitänyt jättää huomioon ottamatta aikaisemmin määrättyjä korvauksia.

Koska lunastuskorvauksia ei ollut arvioitu lunastuslain 30 §:n 3 momentin ja 44 §:n säännösten mukaisesti, maaoikeus, kumoten lunastustoimikunnan päätöksen lunastuskorvausten osalta, on palauttanut toimituksen niiltä osin kokonaisuudessaan uudelleen toimituspaikalla käsiteltäväksi.

Asian lopputulos huomioon ottaen A ja hänen myötäpuolensa saivat itse kärsiä oikeudenkäyntikulunsa asiassa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja hänen myötäpuolilleen on 26.10.1989 myönnetty valituslupa. Pohjolan Voima Oy on antanut siltä pyydetyn vastauksen.

A ja hänen myötäpuolensa ovat vaatineet, että omaisuus arvioidaan sellaisena kuin se oli lunastuspäätöksen julistamishetkellä vuonna 1986, koska yhtiö ei ollut aikaisemmin saanut haltuunotto-oikeutta, ja ettei aikaisemmin reunavyöhykkeeksi lunastetuista alueista maksettuja korvauksia vähennetä noista alueista nyt määrättävistä korvauksista. Lisäksi he ovat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan maaoikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.12.1990

Perustelut

Lunastuslain 44 §:n mukaan omaisuus on arvioitava ja korvaus määrättävä sen arvon perusteella, mikä omaisuudella on lunastuspäätöksen julistamisen ajankohtana, ellei lunastaja ole aikaisemmin saanut haltuunotto-oikeutta. Maanomistajat ovat vuonna 1980 antaneet suostumuksensa siihen, että Pohjolan Voima Oy sai rakentaa kysymyksessä olevan voimansiirtojohdon heidän maalleen jo ennen lunastuspäätöksen julistamista. Näiden suostumusten perusteella yhtiö ei kuitenkaan ole saanut 44 §:ssä tarkoitettua, lain 59 §:n mukaista lunastusluvan antavan viranomaisen myöntämään lupaan perustuvaa haltuunotto-oikeutta. Näin ollen korvaus lunastettavasta omaisuudesta on A:lle ja hänen myötäpuolilleen määrättävä 44 §:n pääsäännön mukaisesti lunastuspäätöksen julistamisen ajankohdan arvon perusteella.

Nyt johtoaukeaksi lunastetuista alueista maksettavista korvauksista on vähennettävä, mitä samoista alueista on jo suoritettu korvaukseksi, kun ne Oulun lääninhallituksen 23.3.1971 loppuunsaatetuksi julistamassa pakkolunastuksessa lunastettiin reunavyöhykkeeksi.

Pohjolan Voima Oy häviää asian. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentin ja jakolain 331 §:n 1 momentin nojalla yhtiön on sen vuoksi korvattava A:n ja hänen myötäpuoltensa oikeudenkäyntikulut asiassa.

Tuomiolauselma

Maaoikeuden päätöstä muutetaan.

Pohjolan Voima Oy:n on maksettava lunastuskorvaukset A:lle ja hänen myötäpuolilleen sen suuruisina kuin lunastustoimikunta on ne määrännyt. Korvauksista on kuitenkin vähennettävä, mitä Pohjolan Voima Oy on Oulun lääninhallituksen 23.3.1971 loppuunsaatetuksi julistamassa pakkolunastuksessa korvauksena jo maksanut nytkin lunastettavista alueista, jolloin lunastustoimikunnan määräämistä kokonaiskorvauksista jää maksettavaksi tiloista Lisä-Ojala RN:o 16:175 30.887 markkaa, Kotajärvi RN:o 25:147 15.792,60 markkaa, Iitula RN:o 25:202 44.879,78 markkaa, Hangaskangas RN:o 39:19 13.989,40 markkaa, Kourinjärvi RN:o 47:2 12.032 markkaa, Siipisuo RN:o 50:4 16.291,60 markkaa, Metsäkourinoja RN:o 50:23 16.793 markkaa ja Kanniainen RN:o 106:5 44.071,80 markkaa.

Pohjolan Voima Oy:n on korvattava A:n ja hänen myötäpuoltensa yhteiset oikeudenkäyntikulut maaoikeudessa ja täällä yhteensä 8.000 markalla.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Nikkarinen, Riihelä, Roos ja Krook

---

[SV]

Sökanden hade med jordägarnas samtycke fått den egendom som skulle inlösas i sin besittning redan före avkunnandet av inlösningsbeslutet. Inlösningsersättningarna skulle dock fastställas enligt egendomens värde vid tiden för inlösningsbeslutets avkunnande eftersom sökanden först då med stöd av tillstånd givet av myndighet hade fått rätt att ta de områden som skulle inlösas i sin besittning.

L om inlösen av fast egendom och särskilda rättigheter 44_§

Hela rättsfallet är i FKKO-registret