Supreme Court dismisses employee's claim for wrongful dismissal pay after finding valid warning and serious cause for termination.

Työntekijä oli toiminut autonkuljettajana kuljetus- ja asiointitehtävissä sekä suorittanut varastomiehen tehtäviä ja siivoustöitä. Työnantaja oli lisäksi määrännyt myös lumityöt työntekijän tehtäväksi. Koska työntekijän työsuhteen ehtojen mukaan hänen toimenkuvaansa ei ollut rajattu koskemaan vain tiettyjä työtehtäviä, työnantajalla oli työnjohto-oikeutensa nojalla ollut oikeus tällaisen määräyksen antamiseen. Työntekijän kieltäydyttyä varoituksesta huolimatta lumitöiden suorittamisesta, katsottiin työnantajalla olleen tärkeä syy työsopimuksen purkamiseen.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Vaasan raastuvanoikeudessa

Tämän vuoksi A on vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan hänelle työsopimuksen laittomasta purkamisesta johtuvana työsuhteen irtisanomisaikaa vastaavana palkkana 7.133,28 markkaa 16 prosentin korkoineen 18.2.1988 lukien. Lisäksi A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamispäivästä lukien.

Yhtiön vastaus

Yhtiö on kiistänyt kanteen ja vaatinut sen hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen. Yhtiö on todennut, että sekalaisissa työtehtävissä toiminut A oli varoituksesta huolimatta kieltäytynyt yhtiön hänen tehtäväkseen määräämien lumitöiden suorittamisesta.

Raastuvanoikeuden päätös 4.11.1988

Raastuvanoikeus on lausunut selvitetyksi, että sen jälkeen kun A 17.2.1988 oli kieltäytynyt tekemästä hänen tehtäväkseen määrättyä lumenluontityötä, yhtiö oli purkanut hänen työsopimuksensa työstä kieltäytymisen vuoksi. A ei ollut aikaisemmin saanut työnantajalta varoitusta. Tämän vuoksi ja kun työnantajalla työsopimuslain 43 §:n mukaisesti ei sanotuissa olosuhteissa ollut ollut oikeutta purkaa A:n työsopimusta irtisanomisaikaa noudattamatta, raastuvanoikeus on velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle lainvastaisen purkamisen johdosta irtisanomisajan palkkaa vastaavat 7.133,28 markkaa 16 prosentin korkoineen 18.2.1988 lukien ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 7.000 markalla.

Vaasan hovioikeuden tuomio 11.5.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhtiö valittamalla oli saattanut jutun, on lausunut jutussa tulleen selvitetyksi, että A oli jo pitkähkön ajan hoitanut yhtiössä sekalaisia työtehtäviä kuten varastomiehen tehtäviä, siivoustöitä ja koneistuspuolen apumiehen tehtäviä. Lisäksi A:n tehtäviksi oli annettu kuljetustehtävät ja asiointi pankissa ja postissa. Hovioikeus on katsonut, että näissä olosuhteissa yhtiöllä oli ollut oikeus määrätä A tekemään myös kanteessa tarkoitetut lumityöt. Ne oli siirretty A:n hoidettaviksi loppuvuodesta 1987.

A oli toistuvasti laiminlyönyt lumitöiden suorittamisen ja häntä oli niistä usein huomautettu. Yhtiön johtaja oli kysymyksessä olleena päivänä 17.2.1988, jolloin aamuisin hoidettavat lumityöt olivat vielä puolen päivän aikaan olleet tekemättä, pitänyt A:lle puhuttelun ja ilmoittanut, että A:n työsuhde purettaisiin välittömästi, mikäli A jättäisi tuona päivänä lumityöt tekemättä. A oli kuitenkin tuolloin ilmoittanut kieltäytyvänsä täyttämästä velvollisuuttaan. Kun hän ei ollut suorittanut lumitöitä loppuun työpäivän päättymiseen mennessä, yhtiö oli samana päivänä purkanut A:n työsuhteen.

Hovioikeus on katsonut, että 17.2.1988 suoritettu edellä selostettu puhuttelu oli sisältänyt työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitetun varoituksen. Kun A oli tästä varoituksesta huolimatta jatkanut laiminlyöntiään, hovioikeus on katsonut, että yhtiöllä oli noissa olosuhteissa ollut tärkeä syy heti purkaa A:n työsopimus. Yhtiö ei siten ollut velvollinen suorittamaan A:lle irtisanomisajan palkkaa.

Tämän vuoksi hovioikeus on hylännyt kanteen ja vapauttanut yhtiön raastuvanoikeuden sille määräämästä maksuvelvollisuudesta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 23.8.1989.

Valituksessaan A on toistaen sen alemmissa oikeuksissa lausumansa, ettei häntä ollut varoitettu työsopimuslain 43 §:n 2 momentin 6 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska luottamusmies ei ollut ollut varoitusta annettaessa saapuvilla eikä varoituksesta ollut A:n työsuhteessa noudatettavana olleen metalliteollisuuden työehtosopimuksen 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmoitettu luottamusmiehelle, vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista sekä kanteensa hyväksymistä. Lisäksi A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista raastuvanoikeudessa 7.000 markalla sekä hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa 16 prosentin korkoineen ratkaisujen antopäivästä lukien.

Yhtiö on antanut pyydetyn vastauksen ja vaatinut korvausta vastauskuluistaan 16 prosentin korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 22.11.1990

Perustelut

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulos jätetään pysyväksi. A velvoitetaan korvaamaan yhtiön vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markalla 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Mörä, Lehtonen, Haarmann ja Huopaniemi

---

[SV]

En arbetstagare hade verkat som bilförare och skött transporter och andra ärenden samt fullgjort lagerkarlsuppgifter och utfört städarbeten. Arbetsgivaren hade dessutom ålagt arbetstagaren att skotta snö. Då arbetstagarens arbetsbeskrivning anligt villkoren för hans arbetsförhållande inte gällde endast vissa avgränsade arbetsuppgifter, hade arbetsgivaren med stöd av sin direktionsrätt varit berättigad att ålägga arbetstagaren detta uppdrag. Då arbetstagaren trots varning hade vägrat att skotta snö ansågs arbetsgivaren ha haft vägande skäl att häva arbetsavtalet.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret