Employer cannot deduct unemployment benefits from severance pay when terminating contract without valid reason.

Työsopimuksen perusteettomasti purkaneen työnantajan työsopimuslain 45 §:n nojalla työntekijälle suoritettavasta irtisanomisajan palkasta ei vähennetty työntekijälle irtisanomisajalta valtion varoista työttömyysturvalain nojalla maksettuja työttömyyspäivärahoja.

TSL 45 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Kajaanin raastuvanoikeudessa

1) työsopimuslain 37 ja 43 §:n sekä työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 1, 2, 19 ja 20 §:n nojalla vahingonkorvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta tilanteessa, jossa edes irtisanomiseen ei olisi ollut perustetta, 12 kuukauden palkkaa vastaavat 54.000 markkaa ja

2) työsopimuslain 38 ja 45 §:n nojalla kahden kuukauden irtisanomisajan palkkaa vastaavat 9.000 markkaa,

molemmat määrät 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä.

Vastine

Raastuvanoikeuden päätös 1.12.1987

Raastuvanoikeus, joka oli myöntänyt A:lle maksuttoman oikeudenkäynnin ja määrännyt varatuomari X:n hänen oikeudenkäyntiavustajakseen, on katsonut selvitetyksi, että A oli suullisella työsopimuksella 1.9.1986 tullut kommandiittiyhtiön palvelukseen työsopimuslain 1 §:n mukaiseen työsuhteeseen autonkuljettajaksi. Kommandiittiyhtiö oli 14.10.1986 purkanut työsopimuksen päättymään heti.

Raastuvanoikeus on katsonut esitetyn ristiriitaisen näytön perusteella jääneen luotettavasti selvittämättä, että asianosaiset olisivat sopineet koeajasta. A:n työsuhteeseen eivät myöskään tulleet sovellettaviksi alan työehtosopimuksen koeaikaa koskeneet määräykset. Tämän vuoksi A:n työsopimus oli ollut voimassa toistaiseksi ilman koeaikaa.

Näyttämättä oli jäänyt, että kommandiittiyhtiöllä olisi ollut työsopimuslain 43 §:ssä tarkoitettu tärkeä syy tai edes lain 37 §:ssä tarkoitettu erityisen painava syy A:n työsopimuksen purkamiseen tai irtisanomiseen. Tämän vuoksi kommandiittiyhtiö ja sen vastuunalainen yhtiömies olivat työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 19 §:n nojalla velvolliset maksamaan A:lle korvausta perusteettomasta irtisanomisesta ja työsopimuslain 38 a §:n nojalla palkan kahden kuukauden irtisanomisajalta.

Mainitun korvauksen suuruutta määrätessään raastuvanoikeus on työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 20 §:n 2 momentin mukaisesti ottanut sitä lisäävinä ja vähentävinä seikkoina huomioon erityisesti työnantajan menettelyn työsopimusta irtisanottaessa, työtä vaille jäämisen arvioidun pitkän keston, työsuhteen lyhyen kestoajan, työntekijän arvioidun ansionmenetyksen ja hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä. Raastuvanoikeus on katsonut, että A:lle oli suoritettava korvauksena viiden kuukauden palkkaa vastaava määrä.

A:n palkka oli ollut 4.500 markkaa kuukaudessa. Näin ollen irtisanomisajan palkka oli 9.000 markkaa ja korvaus lainvastaisesta irtisanomisesta 22.500 markkaa eli yhteensä 31.500 markkaa.

Sen vuoksi raastuvanoikeus on velvoittanut kommandiittiyhtiön ja B:n yhteisvastuullisesti maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkana 9.000 markkaa ja korvauksena työsopimuksen laittomasta purkamisesta 22.500 markkaa, molemmat 16 prosentin vuotuisine korkoineen 27.3.1987 alkaen. Lisäksi kommandiittiyhtiö ja B on velvoitettu yhteisvastuullisesti korvaamaan valtiolle sen varoista X:lle maksettu palkkio ja kulujen korvaus yhteensä 18.144 markkaa 26 penniä.

Vaatimukset hovioikeudessa

A on valituksessaan toistanut kanteensa 1 kohdassa mainitun vaatimuksen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 10.11.1988

Näillä sekä työsopimuksen purkamisesta tuomitun korvauksen määrän osalta raastuvanoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus on muuttanut raastuvanoikeuden päätöstä irtisanomisajan palkkaa koskevalta osalta siten, että kommandiittiyhtiöllä ja B:llä on selitetty olevan oikeus yhteisesti, kun laissa säädetty pidätys irtisanomisajan palkasta veron ennakkoperintää varten oli toimitettu, vähentää A:lle maksettuina työttömyyspäivärahoina kolmannes, kuitenkin enintään 3.112 markkaa 20 penniä irtisanomisajan palkan jäljellä olevasta määrästä. Muilta osin raastuvanoikeuden päätöksen lopputulos on jäänyt pysyväksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 2.2.1989. A on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista hänelle suoritettujen työttömyyspäivärahojen vähentämistä irtisanomisajan palkasta koskevalta osalta ja hänelle työsopimuksen laittomasta purkamisesta tulevan korvauksen korottamista kanteessa vaadituiksi 12 kuukauden palkkaa vastaaviksi 54.000 markaksi korkoineen.

Kommandiittiyhtiö ja B eivät ole antaneet niiltä pyydettyä vastausta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 26.1.1990

Perustelut

Jos työnantaja laillisetta syyttä on purkanut työsopimuksen, työntekijällä on työsopimuslain 45 §:n mukaan oikeus saada edelleen palkkansa sen mukaan, mitä lain 27 §:n 1 ja 3 momentissa on säädetty, ei kuitenkaan pitemmältä ajalta kuin työsopimusta irtisanottaessa. Työsopimuslain 27 §:n 3 momentin mukaan työnantaja saa työntekijälle sanotun pykälän 1 tai 2 momentin nojalla maksettavasta palkasta vähentää, mitä työntekijältä on työsuorituksen puuttumisen johdosta säästynyt tai mitä hän on sinä aikana muulla työllä ansainnut tai tahallaan jättänyt ansaitsematta. A:lle työttömyysturvalain nojalla valtion varoista maksetut työttömyyspäivärahat eivät ole muulla työllä ansaittua palkkaa. Työttömyyspäivärahoja ei siten saada vähentää irtisanomisajan palkasta.

Näillä ja työsopimuksen perusteettomasta purkamisesta tuomitun korvauksen osalta hovioikeuden hyväksymillä raastuvanoikeuden lausumilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Kainuun Suosikkijuomat Ky:n ja B:n on yhteisvastuullisesti maksettava

A:lle irtisanomisajan palkkana 9.000 ja korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta 22.500 eli yhteensä 31.500 markkaa 16 prosentin vuotuisine korkoineen 27.3.1987 alkaen sekä

valtiolle raastuvanoikeuden tuomitsema korvaus 18.144 markkaa 26 penniä.

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksetaan X:lle palkkioksi A:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa 1.200 markkaa, mikä määrä jää asian laatuun nähden valtion vahingoksi.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Portin, Mörä, Roos ja Taipale

---

[SV]

Från den lön för uppsägningstiden som en arbetsgivare till följd av en ogrundad uppsägning av ett arbetsavtal med stöd av 45 § lagen om arbetsavtal skulle betala till arbetstagaren avdrogs inte de arbetslöshetsdagpenningar som enligt lagen om utkomstskydd för arbetslösa hade betalts till arbetstagaren för uppsägningstiden.

L om arbetsavtal 45 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret