Contract rescinded due to patent infringement warning; buyer entitled to damages for lost profit.

Ään.

Maatalouskoneista tehdyn kaupan jälkeen kolmas henkilö oli ilmoittanut ostajalle, että koneet loukkasivat sen patenttia. Ostajalla oli oikeus purkaa kauppa, kun kolmas henkilö oli esittänyt todennäköisiä perusteita väitteensä tueksi, kun ostaja oli reklamoinut kohtuullisessa ajassa väitteen esittämisestä ja kun ostaja oli esittänyt purkuilmoituksensa kohtuullisessa ajassa sen jälkeen kun myyjä puolestaan oli laiminlyönyt kohtuullisessa ajassa täyttää lupauksensa saattaa patenttiasia kuntoon.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Oy Wärtsilä Ab:n kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

Oy Wärtsilä Ab (jäljempänä Wärtsilä) on Keskusosuusliike Hankkijalle, sittemmin Keskusosuuskunta Hankkija, (jäljempänä Hankkija) 17.2.1986 tiedoksi annetun haasteen nojalla kertonut, että Hankkija oli pitkäaikaisessa liikesuhteessa noudatetun tavan mukaisesti 22.2.1984 päivätyllä tilauskirjeellä tilannut Wärtsilältä sen valmistamiin Esa 4000, Esa 5000 ja Esa 6000T maatilavaunuihin lisälaitteiksi soveltuvia tuorerehun levitinkeloja tyyppimerkinnältään 4-5-6000T yhteensä 1.000 kappaletta, maatilavaunuun nro 5 soveltuvia tuorerehun levitinkeloja tyyppimerkinnältään PLEG 350 kappaletta ja maatilavaunuun Esa 9000T soveltuvia tuorerehun levitinkeloja tyyppimerkinnältään 9000 yhteensä 200 kappaletta. Wärtsilä oli 13.4.1984 vahvistanut hyväksyneensä tilauksen. Levitinkelat tuli toimittaa Hankkijan myöhemmin lähettämien toimitusmääräysten mukaisesti.

Wärtsilä oli 31.12.1984 päivätyllä laskulla velkonut Hankkijalta maksamatta olevista 1.215 levitinkelasta 1.551.438 markkaa.

Hankkija oli kirjeellään 25.1.1985 ilmoittanut purkavansa tilauksensa mukaisen levitinkelojen kaupan. Wärtsilä oli kiistänyt purkuoikeuden siksi, että sen valmistamat tuotteet olivat kaikilta osiltaan vastanneet tilausta eikä Hankkija ollut tehnyt reklamaatiota ennen kuin laskun maksamisen aika oli tullut.

Koska kauppa siten oli Hankkijaa sitova, Wärtsilä on vaatinut, että Hankkija velvoitettaisiin suorittamaan sille 1.215 levitinkelasta 1.551.438 markkaa 18 prosentin korkoineen 8.2.1985 lukien sekä korvaamaan Wärtsilän oikeudenkäyntikulut jutussa laillisine korkoineen.

Hankkijan vastakanne

Hankkija on puolestaan Wärtsilälle 27.2.1986 tiedoksi annetun haasteen nojalla raastuvanoikeudessa kertonut, että se oli maaliskuussa 1984 saanut kuulla norjalaisen Underhaug Fabrikk A.S:n edustajalta, että yhtiöllä oli hallussaan patentti, jota Wärtsilän valmistamat tuorerehun levitinkelat mahdollisesti loukkasivat. Huhtikuussa samana vuonna Hankkija oli saanut kuulla Ylihärmästä olevan maatalouskoneita valmistavan Junkkari Oy:n edustajalta, että tuo yhtiö oli ostanut mainitulta norjalaiselta yhtiöltä kysymyksessä olevan suomalaisen patentin nro 56794, jota Junkkari Oy:n ilmoituksen mukaan Wärtsilän valmistama tuorerehun levitinkela loukkasi. Junkkari Oy oli vaatinut Hankkijaa lopettamaan näiden levitinkelojen kaupanpidon.

Hankkija oli pyytänyt Wärtsilää ryhtymään toimiin mahdollista patentinloukkausta koskevan asian järjestämiseksi siten, ettei Junkkari Oy:llä voisi olla vaatimuksia Hankkijaa kohtaan. Wärtsilä oli vakuuttanut huolehtivansa siitä, että patentinloukkausasia saadaan pikaisesti hoidetuksi Junkkari Oy:n kanssa.

Hankkijan käsityksen mukaan Junkkari Oy:n patentinloukkausta koskeva väite oli osoittautunut ilmeisen perustelluksi. Kun Wärtsilä ei ollut edistynyt patentinloukkausta koskevissa neuvotteluissaan Junkkari Oy:n kanssa, Hankkija tietoisena Junkkari Oy:n väitteestä ja vaatimuksista sekä siitä vaarasta, että se loukkaisi Junkkari Oy:n patentinhaltijan oikeuksia, oli purkanut kaupan katsoessaan, ettei se voinut markkinoida tilaamiaan levitinkeloja tuon kaupan kohteen oikeudellisen virheen johdosta.

Hankkija on korostanut, että Junkkari Oy oli huomattavasti kaupan purkamisen jälkeen eli 26.8.1985 korvausta vastaan myöntänyt Wärtsilälle lisenssin patentin mukaisten tuotteiden valmistukseen aikana 7.5.-31.12.1984 sekä näiden tuotteiden markkinoimiseen ja myymiseen. Tätä taannehtivaa sopimusta oli pidettävä patentinloukkaukseen perustuvana vahingonkorvaussopimuksena.

Näillä perusteilla ja kun Hankkijalle sen jouduttua Wärtsilän vastattavasta syystä pidättymään levitinkelojen myymisestä oli syntynyt niiden kaupassa saamatta jääneiden myyntivoittojen määräinen vahinko, Hankkija on vaatinut, että mainittuja 1.215 tuorerehun levitinkelaa koskeva kauppa julistettaisiin purkautuneeksi Hankkijan 25.1.1985 esittämän vaatimuksen mukaisesti ja Wärtsilä velvoitettaisiin korvaamaan Hankkijalle edellä mainittu vahinko korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä. Lisäksi Hankkija on vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan laillisine korkoineen.

Vastineet

Hankkija on omasta kanteestaan ilmenevillä perusteilla kiistänyt Wärtsilän kanteen.

Wärtsilä on kiistänyt Hankkijan vastakanteen katsoen, ettei kysymyksessä ollut patentinloukkaus ja ettei Hankkijalla ollut ollut perustetta kaupan purkamiseen, koska Wärtsilä oli Hankkijalle ilmoittanut vastaavansa yksin mahdollisesta patentinloukkauksesta aiheutuvista seuraamuksista.

Raastuvanoikeuden päätös 26.5.1987

Raastuvanoikeus on, selostettuaan asianosaisten kanteita ja vastineita, katsonut selvitetyksi, että Hankkijalla oli ollut perusteltua aihetta epäillä, että sen markkinoimat, Wärtsilän toimittamat levitinkelat loukkasivat Junkkari Oy:lle kuuluvaa suomalaista patenttia nro 56794. Hankkijan käsitystä tuki selvästi Junkkari Oy:n ja Wärtsilän 26.8.1985 tekemä sopimus.

Kaupan kohdetta oli siten rasittanut oikeudellinen virhe, jota ei ollut voinut poistaa se seikka, että Wärtsilä oli ilmoittanut Hankkijalle ottavansa vastuun mahdollisen patentinloukkauksen seuraamuksista. Tuollainen ilmoitus ei siinä tapauksessa, että kyseessä todella olisi ollut patentinloukkaus, voinut poistaa Hankkijan menettelyn oikeudenvastaisuutta.

Kaupan purkaminen oli tapahtunut vasta useita kuukausia sen jälkeen, kun Hankkija oli saanut tiedon kaupan purkuperusteesta. Hankkija oli tuona aikana aikaisempien sitoumusten perusteella vielä markkinoinut jonkin verran näitä levitinkeloja. Siitä huolimatta Hankkija ei ollut menettänyt oikeuttaan vedota tuohon oikeudelliseen virheeseen, koska sillä käymiensä neuvottelujen perusteella oli ollut oikeus odottaa kohtuullinen aika Wärtsilän järjestävän asiantilan sellaiseksi, ettei sen tarvinnut pelätä syyllistyvänsä patentinloukkaukseen.

Hankkijalla oli mainitun oikeudellisen virheen johdosta ollut oikeus purkaa kysymyksessä oleva 1.215 tuorerehun levitinkelaa koskeva kauppa. Näin ollen Hankkijalle oli kaupan purkamisen seurauksena syntynyt saamatta jääneen myyntivoiton johdosta vahinkoa, jonka tarkka määrä ei ollut selvitettävissä.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on, hyläten Wärtsilän kanteen kokonaisuudessaan, julistanut Wärtsilän ja Hankkijan 22.2.1984 päivättyyn tilauskirjeeseen ja 13.4.1984 päivättyyn tilausvahvistukseen perustuvan 1.215 tuorerehun levitinkelaa koskevan kaupan puretuksi ja velvoittanut Wärtsilän suorittamaan Hankkijalle korvaukseksi saamatta jääneestä myyntivoitosta 300.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 27.2.1986 lukien ja korvaamaan Hankkijan oikeudenkäyntikulut 12.000 markalla 16 prosentin korkoineen 26.5.1987 alkaen.

Helsingin hovioikeuden tuomio 21.6.1989

Hankkija oli purkanut Wärtsilän kanssa tehdyn maatilavaunukaupan osaksi Wärtsilän tuotteiden hintakilpailukyvyttömyyden ja osaksi patentista aiheutuneen riidan vuoksi. Hankkija oli vuoden 1985 alussa solminut vastaavanlaisen sopimuksen Ylö-tehtaat Oy:n kanssa. Ylö-tehtaat Oy ja Junkkari Oy olivat puolestaan sopineet siitä, että Junkkari Oy valmisti Ylö-tehtaat Oy:n tarvitsemat levitinkelat. Ylö-tehtaat Oy:n ja Junkkari Oy:n tuotteet olivat olleet huomattavasti halvempia kuin Wärtsilän tuotteet.

Todistajana kuultu Hankkijan työkoneosaston silloinen osastonhoitaja Z ei ollut muistanut X:n ilmoittaneen hänelle levitinkelojen markkinoinnin lopettamisesta. Myöskään todistajana kuultu Wärtsilän palveluksessa ollut ja Hankkijan kanssa maatalouskonekaupoista neuvotellut Y ei ollut tiennyt Hankkijan ilmoittaneen markkinoinnin keskeyttämisestä Wärtsilälle, eikä hän ollut pitänyt mahdollisena, että Hankkijan ilmoitus olisi tullut hänen yksikköönsä hänen saamatta sitä tietoonsa. Myöskin todistajana kuultu Wärtsilän Pietarsaaren maatalouskonetehtaiden myyntipäällikkönä tuolloin ollut Q oli kertonut, ettei Hankkija ollut ilmoittanut heille keväällä 1984 tai muunakaan ajankohtana markkinoinnin lopettamisesta.

Hankkija oli kesäkuun 1984 jälkeen osallistunut kolmeen maatalousnäyttelyyn, joissa sen osastolla olivat olleet esillä Wärtsilän maatilavaunut levitinkeloineen. Lisäksi Hankkija oli yhdessä Wärtsilän kanssa toteuttanut syyskampanjan 1984, jossa maatilavaunuja levitinkeloineen markkinoitiin erikoishintaan 31.12.1984 saakka. Tuon kampanjan yhteydessä Wärtsilä oli toimittanut levitinkeloja veloituksetta Hankkijalle.

Wärtsilä ja Junkkari Oy olivat 26.8.1985 tehneet sopimuksen, jossa osapuolet eivät olleet ottaneet kantaa siihen, loukkasiko Wärtsilän valmistama levitinkelalla varustettu maatilavaunu Junkkari Oy:n suomalaista patenttia nro 56794 vai ei. Osapuolet eivät olleet myöskään pyrkineet ratkaisemaan tätä kysymystä. Wärtsilä oli hyväksynyt Junkkari Oy:n patentin nro 56794 ja sitoutunut olemaan sitä moittimatta. "Selvän ja lopullisen ratkaisun aikaansaamiseksi" Junkkari Oy oli mainitussa sopimuksessa myöntänyt Wärtsilälle lisenssin suomalaisen patentin nro 56794 mukaisten tuotteiden valmistukseen ajalle 7.5.31.12.1984 sekä näiden tuotteiden markkinoimiseen ja myymiseen Suomessa. Lisenssistä Wärtsilä oli sitoutunut maksamaan laskua vastaan Junkkari Oy:lle "täydellisenä ja lopullisena korvauksena" ilmoittamatta jääneen rahasumman.

Näillä perusteilla hovioikeus on katsonut, että asiassa ei ollut esitetty perusteita Wärtsilän ja Hankkijan välisen raastuvanoikeuden päätöksessä selostetun kaupan purkamiseen tai Wärtsilän velvoittamiseen suorittamaan Hankkijalle korvausta saamatta jääneestä myyntivoitosta. Hankkija oli sen sijaan velvollinen suorittamaan Wärtsilälle sen esittämän levitinkeloja koskevan laskun mukaisen määrän.

Hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, hylännyt Hankkijan vastakanteen ja vapauttanut Wärtsilän suorittamasta Hankkijalle saamatta jääneestä myyntivoitosta tuomittua korvausta 300.000 markkaa korkoineen ja oikeudenkäyntikuluista määrättyä korvausta 12.000 markkaa korkoineen sekä velvoittanut Hankkijan maksamaan Wärtsilälle sen velkomat 1.551.438 markkaa 18 prosentin korkoineen 8.2.1985 lukien. Asian laatuun nähden asianosaiset ovat saaneet kärsiä oikeudenkäyntikulunsa omana vahinkonaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 12.9.1989.

Hankkija on valituksessaan vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja asian jättämistä raastuvanoikeuden päätöksen varaan sekä Wärtsilän velvoittamista korvaamaan Hankkijan oikeudenkäyntikulut myös hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa 16 prosentin korkoineen ratkaisujen antopäivistä lukien.

Wärtsilä on vastannut muutoksenhakemukseen ja vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvausta kaikissa oikeusasteissa korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.11.1990

Käsittelyratkaisu

Wärtsilän vaatimus oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta hovioikeudessa ja raastuvanoikeudessa jätetään muutoksenhaun määräajan jälkeen tehtynä tutkimatta.

Pääasiaratkaisu

Perustelut

Hankkija onkin välittömästi saatuaan Junkkari Oy:n ilmoituksen väitetystä patentinloukkauksesta ja kehotuksen levitinkelojen myynnistä pidättäytymisestä ilmoittanut siitä Wärtsilälle. Tähän Wärtsilä on heti vastannut, että Hankkija voi seuraamuksitta jatkaa myyntiä ja että Wärtsilä hoitaa patenttiasian. Hankkija on ilmoituksellaan täyttänyt velvollisuutensa reklamoida kohtuullisessa ajassa loukkausväitteen esittämisestä ja siten säilyttänyt oikeutensa vedota seuraamuksiin. Wärtsilä on puolestaan vastauksellaan sitoutunut poistamaan Hankkijaa rasittaneen epävarmuuden Junkkari Oy:n loukkausväitteen johdosta, kuten myöhemmin on tapahtunutkin.

Tämän Hankkijalle toukokuussa 1984 annetun lupauksen patenttiasian hoitamisesta Wärtsilä on sen jälkeisissä neuvotteluissa toistuvasti saman vuoden aikana uudistanut. Asian ollessa edelleen ratkaisematta Wärtsilä on lähettänyt Hankkijalle 31.12.1984 päivätyn, 1.551.438 markan määräisen laskun tuolloin toimittamatta olleista 1.215 levitinkelasta. Saatuaan vielä tiedokseen Junkkari Oy:n Wärtsilälle 9.1.1985 osoittaman kirjeen keskeneräisestä patenttiasiasta, jossa Junkkari Oy toistamiseen oli vaatinut Wärtsilää lopettamaan levitinkelojen markkinoimisen ja sopimaan vahingonkorvauksesta, Hankkija on kirjeellään 25.1.1985 ilmoittanut Wärtsilälle purkavansa kaupan toimittamatta olleiden levitinkelojen osalta Junkkari Oy:n ilmeisen perustellun patentinloukkausväitteen johdosta.

Wärtsilän lupauksen nojalla Hankkijalla on ollut perusteltu aihe odottaa, että Wärtsilä kohtuullisessa ajassa hoitaa patenttiasian. Tätä Wärtsilä ei kuitenkaan ole tehnyt käytettävänään olleen yli puolen vuoden aikana ennen Hankkijan purkuilmoitusta, mutta on siitä huolimatta laskullaan 31.12.1984 velkonut Hankkijaa toimittamatta olleista 1.215 levitinkelasta. Hankkija on siten esittänyt purkuilmoituksensa purkuoikeuden käyttämiseen vaadittavassa kohtuullisessa ajassa siitä, kun Wärtsilä on laiminlyönyt kohtuullisessa ajassa täyttää lupauksensa saattaa patenttiasia kuntoon. Näin ollen Hankkijalla on ollut oikeus purkaa kauppa 25.1.1985 tekemällään tavalla Junkkari Oy:n ainakin todennäköisiin perusteisiin pohjautuvan patentinloukkausväitteen johdosta.

Kauppa on koskenut 1.550 kappaletta Hankkijan jo vuonna 1984 myytäviksi tarkoitettuja levitinkeloja. Nämä ovat hinnaltaan olleet kilpailukyvyttömiä ja kauppa on ollut kysyntään nähden ylimitoitettu. Tämä on patenttiasiasta johtuneen Hankkijan pidättyväisen markkinoimisen ohella ollut ainakin osasyynä siihen, että 1.215 levitinkelaa on ollut Hankkijalle toimittamatta ja jäänyt myymättä vielä vuoden 1984 lopussa. Tähän nähden ei ole selvitystä siitä, että Hankkijalle olisi aiheutunut vahinkoa saamatta jääneenä myyntivoittona kaupan purkuun johtaneen Wärtsilän sopimusrikkomuksen vuoksi.

Koska raastuvanoikeus ja hovioikeus ovat eri tavoin arvioineet jutun pääasiakysymystä, Hankkija ei saa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan, sellaisena kuin se oli 13.3.1964 annetussa laissa, korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että Wärtsilän kanne hylätään ja Hankkija vapautetaan sille määrätystä maksuvelvollisuudesta ja Hankkijan kanteesta todetaan, että sillä on ollut oikeus purkaa kauppa 25.1.1985 tekemällään tavalla. Siltä osin kuin Hankkijan vaatimus saada korvausta menetetystä myyntivoitosta ja oikeudenkäyntikuluista on hylätty hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi.

Wärtsilä velvoitetaan maksamaan Hankkijalle korvaukseksi sillä jutusta täällä olleista kuluista 2.500 markkaa 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Vanhempi oikeussihteeri Kemppinen: Korkein oikeus antanee jutussa seuraavan sisältöisen ratkaisun.

Perustelut

Wärtsilän suorituksen virheellisyys

Junkkari Oy on huhtikuussa 1984 väittänyt Hankkijalle, että Hankkijan myymät tuorerehun levitinkelat loukkasivat Junkkari Oy:n hallitsemaa suomalaista patenttia ja vaatinut Hankkijaa keskeyttämään levintinkelojen myynnin. Hankkija oli ostanut nuo levitinkelat Wärtsilältä.

Kysymystä patentinloukkauksesta ei saatettu tuomioistuimen tutkittavaksi, vaan Junkkari Oy ja Wärtsilä ratkaisivat erimielisyytensä sopimuksella, josta Wärtsilä suoritti Junkkari Oy:lle vastiketta. Sopimuksen täsmällistä sisältöä ei ole selvitetty. Wärtsilä ei ole kuitenkaan edes väittänyt, että sillä olisi ollut muuta syytä maksaa Junkkari Oy:lle kuin tämän patentti.

Hankkija on vastahaastekanteessaan vaatinut sen ja Wärtsilän levitinkeloja koskevan kaupan purkamista mitättömänä ja vahingonkorvausta tämän kaupan kohdetta rasittavan virheen vuoksi.

Myyjän suoritus on virheellinen, jos sivullisella on oikeus kaupan kohteeseen. Sivullisen oikeuden vahvistaminen ei ole välttämätöntä sopimussidonnaisuuden kannalta, jos oikeus on osoitettu todennäköiseksi.

Junkkari Oy:n ja Wärtsilän kirjeenvaihto ja niiden asiassa tekemä sovinto osoittavat, että Junkkari Oy:n patenttioikeus todennäköisesti rajoitti Hankkijan oikeutta myydä levitinkeloja. Wärtsilän toimituksessa Hankkijalle oli siis immateriaalioikeudesta johtuva virhe.

Reklamaatio

Hankkija on ilmoittanut Wärtsilälle Junkkari Oy:n vaatimuksesta ja kiellosta eli suorituksen virheellisyydestä heti saatuaan siitä tiedon. Kun virheellisyys koski patenttioikeutta, jonka sisällön selvittäminen oli lähinnä Wärtsilän asia, Hankkija on täyttänyt reklamaatiovelvollisuutensa ja säilyttänyt siten oikeutensa vedota suorituksen virheellisyyteen.

Purkuoikeus

Reklamaatiosta purkuilmoitukseen kului noin kahdeksan kuukautta. Tuona aikana Hankkija jatkoi rajoitetusti levitinkelojen myyntiä ja Wärtsilä puolestaan ilmoitti toistuvasti selvittävänsä asiaa. Wärtsilällä oli käytettävissään patenttioikeudellista asiantuntemusta eikä Hankkija ollut velvollinen tuossa tilanteessa ryhtymään enempiin toimiin virheellisyyden selvittämiseksi.

Purkuoikeutta myyjän sopimusrikkomuksen johdosta on käytettävä kohtuullisen ajan kuluessa reklamaatiosta. Viivästyminen ei jatkunut niin pitkään eikä johtunut sellaisista syistä, että ne johtaisivat purkuoikeuden menettämiseen. Hankkija on siis säilyttänyt purkuoikeutensa.

Koska patentinloukkauksesta voi aiheutua taloudellisesti raskaita seuraamuksia, Wärtsilän suorituksen virheellisyys ei ollut vähäinen. Purkuoikeuden edellyttämä virheen oleellisuusvaatimus on siten täyttynyt. Wärtsilä on myyjänä käyttänyt hyväkseen mahdollisuutta virheen korjaamiseen neuvotteluin patentinhaltijan kanssa. Oikaiseminen ei onnistunut ennen purkuilmoituksen tekemistä, vaan Wärtsilä lähetti 31.12.1984 laskun tilatuista ja toimittamattomista levitinkeloista, vaikka Junkkari Oy tuolloin yhä pysyi patenttiin perustuvissa vaatimuksissaan.

Vahingon määrä

Hankkijalla on edellä sopimusrikkomukseksi katsotun virheen vuoksi kaupanpurun ohella oikeus saada Wärtsilältä vahingonkorvausta. Levitinkelojen menekistä on esitetty jutussa todistelua. Eräs todistaja on arvioinut, että Hankkija olisi kyennyt myymään kolmessa vuodessa kysymyksessä olevat 1.215 levitinkelaa, joiden sovitun ostoja arvioidun myyntihinnan erotus oli 531.112 markkaa. Kaupan purkautuminen merkitsi kuitenkin Hankkijalle myös muuttuvien kulujen säästöä. Siten korvattava vahinko on määrältään myyntikatetta alempi. Raastuvanoikeuden arvioima 300.000 markkaa on hyväksyttävä määrä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Juttu jää pääasian osalta raastuvanoikeuden päätöksen varaan eli koska Hankkijalla oli oikeus purkaa kauppa, Wärtsilän on suoritettava Hankkijalle vahingonkorvauksena raastuvanoikeuden päätöksen mukaiset 300.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 27.2.1986 lukien.

Oikeudenkäyntikulut

Hankkijan vaatimus saada korvasta oikeudenkäyntikuluistaan raastuvanoikeudessa ja hovioikeudessa hylätään oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin (13.3.1964) ensimmäisen virkkeen nojalla.

Wärtsilä on vaatinut vastineessaan, että Hankkija velvoitettaisiin korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut raastuvanoikeudessa ja hovioikeudessa. Tuo vaatimus voitaisiin tutkia vain muutoksenhakemuksessa tehtynä. Wärtsilä ei ole hakenut muutosta hovioikeuden tuomioon. Siksi kuluvaatimus jätetään tutkimatta.

Wärtsilä velvoitetaan korvaamaan Hankkijan oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 2.500 markalla 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.

Oikeusneuvos Roos: Hankkijan vaatimuksesta saada korvausta kaupan purun johdosta lausun seuraavaa.

Esitetyn selvityksen mukaan levitinkelojen hinta on ollut verrattain korkea. Uutena, yleisvaunuun asetettavana lisävarusteena niistä on kuitenkin ollut kysyntää. Jutussa kuultu todistaja on arvioinut, että Hankkija olisi ainakin kolmessa vuodessa kyennyt myymään kaikki 1.215 levitinkelaa. Niiden arvioitujen myyntihintojen ja niistä sovitun ostohinnan erotus on ollut yhteensä 531.112 markkaa. Näillä perusteilla arvioin, että Hankkija on kaupan purun johdosta menettänyt puhdasta myyntituottoa raastuvanoikeuden arvioimat 300.000 markkaa. Velvoitan sen vuoksi Wärtsilän maksamaan Hankkijalle korvaukseksi saamatta jääneestä myyntituotosta 300.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 27.2.1986 lukien.

Muilta osin olen Korkeimman oikeuden ratkaisusta ilmenevällä kannalla.

Oikeusneuvos Nikkarinen: Koska Wärtsilä ei ole hakenut muutosta hovioikeuden tuomioon, jätän sen vastauksessaan Hankkijan muutoksenhakemukseen tekemän vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hovioikeudessa ja raastuvanoikeudessa tutkimatta. Muutoin katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomiota. Velvoitan Hankkijan korvaamaan Wärtsilälle vastauksen antamisesta aiheutuneet kulut 1.100 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Nikkarinen (eri mieltä), Roos (eri mieltä), Paasikoski ja Krook

---

[SV]

Omröstn.

Sedan ett köp av lantbruksmaskiner ingåtts hade tredje man meddelat köparen, att maskinerna kränkte hans patent. Köparen hade rätt att häva köpet, då tredje man hade visat sannolika skäl för sitt påstående, då köparen hade reklamerat inom skälig tid efter det att påståendet framställts och då köparen hade framställt sin hävningsförklaring inom skälig tid efter det att säljaren å sin sida hade underlåtit att inom skälig tid uppfylla sitt löfte att lösa patenttvisten.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret