Supreme Court allows bankruptcy petition based on new debt maturity facts not raised in lower courts.

Pankilla oli yhtiöltä luotolliseen shekkitilisopimukseen perustuva saatava, jonka vakuudeksi oli vahvistettu yrityskiinnitys yhtiön omaisuuteen. Pankki vaati raastuvanoikeudessa konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin d kohdassa edellytettyjen tosiseikkojen nojalla yhtiön omaisuuden luovuttamista konkurssiin. Raastuvanoikeus hylkäsi hakemuksen sillä perusteella, ettei pankki ollut näyttänyt saatavaansa erääntyneeksi.

- Pankki voi hovioikeudessa vedota konkurssihakemuksensa tueksi uutena perusteena konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin e kohdassa edellytettyihin tosiseikkoihin, kun kysymys oli samasta saatavasta.

- Kun pankki oli näyttänyt yhtiön luovuttaneen yrityskiinnityskelpoista omaisuuttaan siten, että pankilla oli ollut shekkitilisopimuksen ehtojen mukaan oikeus vaatia määräämässään ajassa yhtiöltä lisävakuutta tai saatavan suoritusta sen erääntymisen uhalla, yhtiön asiana oli näyttää, että saatavan vakuudet olivat riittäviä eikä saatava ollut erääntynyt.

KS 6 § 1 mom d kohta

KS 6 § 1 mom e kohta

OK 14 luku 2 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Hakemus Turun raastuvanoikeudessa

Turun Alueen Säästöpankki on raastuvanoikeudelle 20.4.1989 antamassaan hakemuksessa lausunut, että sillä oli Granmotor Oy:ltä luotolliseen shekkitilisopimukseen perustuva 989.190,40 markan suuruinen maksettavaksi erääntynyt ja riidaton saatava. Pankki oli 11.4.1989 tiedoksi annetulla maksukehotuksella vaatinut yhtiöltä saatavasta suoritusta kahdeksan päivän kuluessa. Koska yhtiö ei ollut saatavaa suorittanut, pankki on konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin d kohdan nojalla vaatinut, että yhtiön omaisuus määrätään luovutettavaksi konkurssiin.

Velallisen kuulustelu

Yhtiö on velallisen kuulustelussa 25.4.1989 vastustanut hakemusta, koska pankin luotot oli asianmukaisesti hoidettu ja saatava oli epäselvä eikä ollut erääntynyt.

Raastuvanoikeuden päätös 25.4.1989

Raastuvanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että pankilla olisi ollut yhtiöltä maksettavaksi erääntynyt saatava. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on, huomioon ottaen konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin d kohdan säännöksen, hylännyt hakemuksen.

Vaatimukset Turun hovioikeudessa

Hovioikeuden päätös 29.9.1989

Hovioikeus on käsittelyratkaisunaan jättänyt pankin vaatimuksen yhtiön omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin e kohdan perusteella vasta hovioikeudessa tehtynä tutkimatta.

Pääasiaratkaisun perusteluinaan hovioikeus on lausunut, että pankin saamisen perusteena olevan shekkitilisopimuksen mukaan, jos annettua vakuutta ei enää voitu katsoa riittäväksi tai jos muuten havaittiin, että luoton tai sen koron sopimuksenmukainen suorittaminen vaarantui, oli tilinomistajan pankin määräämässä ajassa ja sen hyväksymällä tavalla lisättävä vakuutta tai lyhennettävä velkaa uhalla, että pankki voi pitää velkaa asetetun määräajan päättyessä erääntyneenä. Pankki oli 5.4.1989 antanut yhtiölle tiedoksi selostetun ehdon sisältäneen lisävakuuden asettamisvaatimuksen, jossa määräajaksi oli asetettu kaksi päivää, ja sen perusteella, kun yhtiö ei ollut ehtoa täyttänyt, katsonut saamisen erääntyneeksi 7.4.1989. Pankki ei ollut kuitenkaan esittänyt selvitystä luoton vakuuksista tai niiden riittävyydestä eikä muutoinkaan näyttänyt, että shekkitilisopimuksessa mainitut ehdot, jotka oikeuttivat katsomaan saamisen poikkeuksellisesti erääntyneeksi, olisivat täytetyt.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 26.4.1990. Pankki on vaatinut, että hovioikeuden käsittelyratkaisu ja pääasiassa antama päätös sekä raastuvanoikeuden päätös kumotaan ja yhtiön konkurssi vahvistetaan alkaneeksi tässä asiassa raastuvanoikeudelle 20.4.1989 annetusta konkurssihakemuksesta. Granmotor Oy:n konkurssipesä on antanut yhtiöltä vaaditun vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 13.11.1990

Käsittelyratkaisu

Pankki on raastuvanoikeudelle jättämässään konkurssihakemuksessa vedonnut siihen, että sillä oli yhtiöltä shekkitilisopimukseen perustuva erääntynyt ja riidaton saatava ja ettei yhtiö ollut kahdeksan päivän kuluessa asianmukaisen maksukehotuksen saatuaan eikä sen jälkeenkään suorittanut velkaansa. Tämän vuoksi pankki on vaatinut, että yhtiön omaisuus konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin d kohdan nojalla määrätään luovutettavaksi konkurssiin.

Hovioikeudessa pankki on vedonnut myös siihen, että sillä oli shekkitilisopimukseen perustuvan luoton vakuutena yrityskiinnityksen nojalla panttioikeus yhtiön kiinnityskelpoiseen omaisuuteen. Pankilla on ollut oikeus välittömästi periä saatavansa yrityskiinnityslain 15 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla kiinnitetyn omaisuuden huonon hoidon ja hävittämisen perusteella ja hakea yhtiön omaisuuden luovuttamista konkurssiin.

Pankin konkurssivaatimuksensa tueksi raastuvanoikeudessa esittämä peruste ja hovioikeudessa lisäksi esittämä vaihtoehtoinen peruste on kumpikin tarkoittanut yhtiön omaisuuden luovuttamista konkurssiin pankin saman saatavan perusteella. Pankki ei ole hovioikeudessa esittänyt uutta vaatimusta eikä asia ole muuttunut toiseksi sen johdosta, että pankki on vasta siellä vedonnut konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin e kohdan soveltamisen edellytyksenä oleviin tosiseikkoihin. Näihin seikkoihin vetoaminen ei siten ole tapahtunut oikeudenkäymiskaaren 14 luvun 2 §:n vastaisesti. Näin ollen hovioikeus ei olisi saanut jättää pankin vaatimusta yhtiön omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin e kohdan perusteella tutkimatta.

Kysymys on konkurssia koskevasta asiasta, joka on käsiteltävä kiireellisesti. Pankki on jo alemmissa oikeuksissa esittänyt ne tosiseikat, joiden nojalla asia on ratkaistavissa. Yhtiön konkurssipesä on tänne antamassaan vastauksessa katsonut, että pankilla oli ollut 25.4.1989 yrityskiinnityksen haltijana erääntynyt saatava yhtiöltä. Tämän vuoksi Korkein oikeus ottaa viivytyksen välttämiseksi asian välittömästi ratkaistavakseen myös sen tutkimatta jätetyltä osalta.

Pääasiaratkaisun perustelut

Edellä mainittujen seikkojen ja yhtiön konkurssipesän tänne antaman vastauksen nojalla on myös näytetty, että yhtiö on 2.3.1989 luovuttanut yrityskiinnityskelpoista omaisuuttaan niin, että pankin yrityskiinnitykseen perustuvan vakuuden arvo on kiinnitetyn omaisuuden vähentymisen johdosta huomattavasti pienentynyt. Pankilla on ollut yrityskiinnityslain 15 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla oikeus välittömästi periä puheena oleva saatavansa.

Pankki on yhtiölle 11.4.1989 tiedoksi annetulla maksukehotuksella kehottanut yhtiötä maksamaan kahdeksan päivän kuluessa shekkitilisopimukseen perustuva velkansa. Yhtiö ei ole sitä maksanut.

Tämän vuoksi pankilla on ollut konkurssisäännön 6 §:n 1 momentin d ja e kohdan nojalla oikeus hakea yhtiön omaisuuden luovuttamista konkurssiin. Yhtiön omaisuus on sittemmin Turun raastuvanoikeuden 12.5.1989 julistamalla lainvoimaisella päätöksellä määrätty luovutettavaksi konkurssiin.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja raastuvanoikeuden päätökset kumotaan ja vahvistetaan, että Granmotor Oy:n konkurssin alkamispäivä on pankin hakemuksen jättöpäivä 20.4.1989.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Mörä, Nybergh, Ketola ja Taipale

---

[SV]

Banken hade hos bolaget en fordran som grundade sig på ett avtal om checkkonto med kredit, till vars säkerhet hade fastställts företagsinteckning i bolagets egendom. Banken yrkade i rådstuvurätten på grund av i 6 § 1 mom. d punkten konkursstadgan förutsatta omständigheter att bolagets egendom skulle överlåtas till konkurs. Rådstuvurätten förkastade ansökan på den grund att banken inte visat att dess fordran hade förfallit till betalning.

- Banken kunde i hovrätten till stöd för sin konkursansökan såsom ny grund åberopa i 6 § 1 mom. e punkten konkursstadgan förutsatta omständigheter då det var fråga om samma fordran.

- Då banken hade visat, att bolaget hade överlåtit inteckningsduglig egendom på ett sådant sätt, att banken enligt villkoren i avtalet om checkkontot hade varit berättigad att inom av banken bestämd tid yrka på tilläggssäkerhet av bolaget eller betalning av fordran vid äventyr att den annars skulle förfalla, ankom det på bolaget att visa, att säkerheterna för fordran var tillräckliga och att fordran inte var förfallen.

KS 6 § 1 mom d punkten

KS 6 § 1 mom e punkten

RB 14 kap 2 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret