Supreme Court dismisses appeal; witness convicted for false testimony on irrelevant matter under Criminal Code s. 17.1.1. §
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court dismissed the appeal against a conviction for giving false testimony as a witness. The lower courts found the witness intentionally lied about not visiting the defendant's home and not knowing about alcohol sales, despite having visited and purchased alcohol there. The court ruled that the false statement was irrelevant to the charged offense, yet still constituted a punishable offense under the Criminal Code.
Legislator headnote
AI generatedCriminal Code s. 17.1.1. §; s. 17.7.1. §: A witness who intentionally gives false testimony regarding facts irrelevant to the main issue of the case is still guilty of perjury and punishable under the Criminal Code.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A oli B:tä vastaan ajetussa ammattimaista alkoholipitoisen aineen luvatonta myyntiä koskevassa asiassa valan nojalla oikeudessa todistajana perättömästi kertonut, ettei hän ollut väitetyssä ostotilaisuudessa käynyt B:n asunnossa eikä tiennyt, oliko sieltä tuolloin ostettu alkoholijuomaa, vaikka hän oli käynyt B:n asunnossa ja ostanut alkoholijuomaa siellä olleelta muulta henkilöltä kuin B:ltä. Kun A:n tapahtumia ja havaintojaan koskeva lausuma ei ollut koskenut asianhaaraa, joka ei ilmeisesti ole vaikuttanut B:n väitettyä alkoholipitoisen aineen myyntiä koskevaan asiaan, mihin A:n lausumalla tahdottiin saada selvitystä, A tuomittiin valalla vahvistetun perättömän lausuman antamisesta todistajana oikeudessa rikoslain 17 luvun 1 §:n nojalla.
RL 17 luku 1 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Jyväskylän raastuvanoikeuden päätös 17.11.1988
Raastuvanoikeus on virallisen syyttäjän syytteestä lausunut selvitetyn, että A oli 21.8.1986 Jyväskylässä, Jyväskylän raastuvanoikeudessa käsiteltäessä rikosasiaa, jossa virallinen syyttäjä vaati eläkeläiselle B:lle rangaistusta 20.7.-2.12.1985 tapahtuneesta ammattimaisesta alkoholipitoisen aineen myynnistä, tahallaan vastoin parempaa tietoaan antanut perättömän lausuman kertomalla, ettei hän ollut 20.7.1985 käynyt B:n Jyväskylässä olevassa asunnossa ja ettei hän tiennyt, oliko sieltä tuolloin ostettu alkoholijuomaa, vaikka hän oli käynyt asunnossa ja ostanut siellä B:n tyttäreltä kolme pulloa koskenkorvaviinaa.
Tämän vuoksi raastuvanoikeus on rikoslain 17 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n valalla vahvistetun perättömän lausuman antamisesta todistajana oikeudessa 8 kuukaudeksi vankeuteen.
Vaasan hovioikeuden päätös 5.12.1989
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle on myönnetty valituslupa 27.3.1990. Korkein oikeus on samalla määrännyt, ettei hovioikeuden päätöstä ollut toistaiseksi pantava täytäntöön tai täytäntöönpanoa jatkettava. Muutoksenhakemuksessaan A on katsonut, että hänen perätön lausumansa oli koskenut asianhaaraa, joka ei ollut vaikuttanut siihen asiaan, mihin lausumalla oli tahdottu saada selvitystä, ja pyytänyt, että hänet tuomitaan rangaistukseen rikoslain 17 luvun 7 §:n nojalla.
Kaupunginviskaali Kilpelä on vastannut A:n valitukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 2.11.1990
Perustelut
A on B:hen kohdistetussa syytteessä tarkoitettua B:n väitettyä alkoholipitoisen aineen myyntiä koskevassa asiassa todistajana tahallaan vastoin parempaa tietoansa kertonut tapahtumista ja havainnoistaan totuudesta poikkeavasti raastuvanoikeuden päätöksessä lausutuin tavoin. A:n perätön, sanottuja seikkoja koskeva lausuma ei ole koskenut asianhaaraa, joka ei ilmeisesti ole vaikuttanut kysymyksessä olevaan asiaan, mihin hänen lausumallaan tahdottiin saada selvitystä.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Täytäntöönpanokieltoa koskeva määräys kumotaan.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Mörä, Nybergh, Huopaniemi ja Suhonen
---
[SV]
I en rättegång, där B stod åtalad för yrkesmässig olovlig försäljning av alkoholhaltigt ämne, hade A hörd såsom vittne på ed inför domstolen osannt berättat, att hon vid det påstådda köptillfället inte hade gått till B:s bostad och inte heller känt till huruvida där då hade inköpts alkoholdrycker, fastän hon hade gått till bostaden och där inköpt alkohol av en annan person än B. Då A:s utsaga angående dessa händelser och sina iaktagelser inte hade rört omständighet, som inte uppenbart hade haft inverkan på den sak rörande B:s påstådda försäljning av alkoholhaltigt ämne, varom man genom A:s utsaga önskade erhålla utredning, dömdes A enligt 17 kap. 1 § strafflagen för med ed bekräftad osann utsaga som vittne inför domstol.
SL 17 kap 1 §
Hela rättsfallet är i FKKO-registret