Supreme Court allows modification of long-term power supply contract terms due to changed circumstances causing unfair results.

Kysymys pitkäaikaisen sähköntoimitussopimuksen maksuehdon sovittelemisesta muuttuneiden olosuhteiden johdosta. Ehtoa, jonka mukaan tietyn vuotuisen ilmaissähkömäärän ylittävästä sähköstä oli suoritettava maksu yleistariffia korkeamman tilapäistariffin yksikköhinnan mukaan, soviteltiin, koska ehdon noudattaminen sähkön käytön lisääntymisen johdosta johti kohtuuttomaan lopputulokseen.

OikTL 36 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Ulvilan kihlakunnanoikeudessa

Lankosken Sähkö Oy:n vastine

Yhtiö on kiistänyt kanteen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Vastineessaan yhtiö on lisäksi esittänyt kolme erilaista sovintovaihtoehtoa, joista jonkin toteutuessa A:lta perittäisiin yli 5.000 kilowattitunnin vuotuisen vapaasähkön määrän ylittävän sähkön osalta maksu yleistariffin mukaan.

A ei ole hyväksynyt yhtiön esittämiä sovintovaihtoehtoja.

Kihlakunnanoikeuden päätös 5.8.1986

Kihlakunnanoikeus on lisäksi katsonut selvitetyksi, että A ei ollut joutunut maksamaan kanteessa maksamikseen väittämiään perusmaksuja.

Heikintalon tilan sähkön ominaiskäyttö oli A:sta johtuvasta syystä muuttunut oleellisella tavalla. Yhtiö oli toimittanut sähköä kauppakirjan ehtojen mukaisesti ja kauppakirjassa sovittuun hintaan, eikä kauppakirjan ehtojen soveltamisen voitu katsoa johtaneen kohtuuttomuuteen. Tilan nykyinen haltija ei voinut saada itselleen parempaa oikeutta kuin koskiosuuksien myyjä.

Edellä lausutun perusteella kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan Lankosken Sähkö Oy:n oikeudenkäyntikulut kohtuullisiksi harkituilla 5.000 markalla.

Turun hovioikeuden tuomio 18.9.1987

Vuoden 1963 kauppakirjan tilapäistariffia koskevasta ehdosta tietoisena A:n oli kuitenkin täytynyt tilan 7.12.1982 ostaessaan ymmärtää ehdon vaikutukset sähkön hintaan. Kysymys ei siten ollut seikasta, jota A ei ollut voinut kiinteistönkauppaa tehdessään ja tilan energiataloutta omistusoikeuden siirtymisestä 31.1.1983 eteenpäin suunnitellessaan ottaa huomioon. Yhtiö oli ehdottanut A:lle liittymis- ja sähköntoimitussopimusta, jonka mukaan A sen jälkeen, kun eräät sähköliittymämuutokset oli tilalla tehty, olisi maksanut sähköstä ilmaissähkön osuuden 5.000 kilowattitunnin ylittävältä osalta yleistariffin hinnan mukaan. Muutostyöstä A:lle aiheutuvat kustannukset yhtiö oli arvioinut noin 600 markaksi. A ei kuitenkaan ollut suostunut tuohon vaihtoehtoon, koska se tulisi aiheuttamaan hänelle kustannuksia.

Edellä mainituilla perusteilla hovioikeus on katsonut, että kauppakirjan ehtoa, jonka mukaan 5.000 vuotuisen kilowattitunnin ylittävältä osalta maksu perittiin tilapäiskuluttajan sähkönhinnan mukaan, ei voitu pitää siten kohtuuttomana kuin varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n 1 momentissa tarkoitettiin.

Hovioikeus on hyväksynyt kihlakunnanoikeuden päätöksen perustelut liikaa perittyjen perusmaksujen osalta.

Sanotuilla perusteilla hovioikeus on pysyttänyt kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen. A on velvoitettu suorittamaan Lankosken Sähkö Oy:lle korvaukseksi sillä jutun vuoksi hovioikeudessa olleista kuluista 1.000 markkaa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 11.7.1988. Hän on uudistanut kanteessaan esittämänsä vaatimukset sekä vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan myös Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.

Lankosken Sähkö Oy ei ole käyttänyt hyväkseen sille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 24.10.1990

Perustelut

Sähkön toimittamista koskevan sopimusehdon sisältänyt kauppakirja on tehty jo vuonna 1963. Sen jälkeen sähkön käyttö on huomattavasti lisääntynyt erilaisten sähkökäyttöisten laitteiden yleistyessä. Ehto tilapäistariffin mukaisen hinnan käyttämisestä yli 5.000 kilowattituntia vuodessa ylittävään sähkömäärään on aikaa myöten sähkön käytön lisääntyessä johtanut siihen, että A on joutunut maksamaan sähköstä kokonaisuudessaan enemmän kuin hän yleistariffin mukaan laskutettuna olisi joutunut maksamaan. Tämä lopputulos ei vastaa sitä, mihin kaupan osapuolet ovat vuonna 1963 pyrkineet ja mitä he ovat tarkoittaneet. Olosuhteet ovat sähköntoimitusehdon tekemisen jälkeen muuttuneet siten, että ehdon soveltaminen sellaisenaan johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen.

Yhtiö on asian käsittelyssä alemmissa oikeuksissa esittänyt eräänä vaihtoehtona asian ratkaisemiselle, että A tekisi yhtiön kanssa liittymis- ja sähköntoimitussopimuksen. Sen mukaan, kun eräät muutostyöt olisi tehty, A maksaisi vuotuisen ilmaissähköosuuden 5.000 kilowattituntia ylittävästä sähkön määrästä yleistariffin hinnan mukaan. Tarvittavista muutostöistä A:lle aiheutuvat kustannukset yhtiö on vielä hovioikeudessa arvioinut noin 600 markaksi.

Korkein oikeus katsoo, että muuttuneiden olosuhteiden johdosta on A:n kannalta kohtuullista sähköntoimitusehdon sovitteleminen yhtiön esittämällä edellä selostetulla tavalla.

Edellytyksiä sopimuksen sovittelulle siten, että ehto jätettäisiin huomiotta tai että yhtiö velvoitettaisiin palauttamaan sähkömaksuja vuosilta 1983 ja 1984, ei ole.

Koska A on hävinnyt jutun sekä alioikeudessa että hovioikeudessa, hän ei oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin, sellaisena kuin se on 13.3.1964 annetussa laissa, ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaan saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Asian laadun vuoksi Lankosken Sähkö Oy ei ole velvollinen suorittamaan A:lle korvausta hänelle muutoksen hakemisesta Korkeimmassa oikeudessa aiheutuneista kuluista.

Lainkohta

Laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 36 §

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

Sähköntoimitusehtoa sovitellaan siten, että sen jälkeen, kun edellä selostetun, yhtiön puolesta kihlakunnanoikeudelle 15.1.1986 jätetyssä sanottuna päivänä päivätyssä kirjelmässä vaihtoehtona c esitetyn ehdotuksen edellyttämät muutostyöt sekä liittymis- ja sähköntoimitussopimus on tehty, Lankosken Sähkö Oy:n on toimitettava Heikintalon tilaa varten sähköä ilmaissähköosuutena sovitut 5.000 kilowattituntia vuodessa ja sen ylittävän määrän yleistariffin hinnan mukaan perusmaksuineen.

A vapautetaan korvaamasta yhtiön oikeudenkäyntikuluja kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa. Muutoin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

A:n vaatimus hänelle täällä aiheutuneiden oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Lehtonen, Haarmann ja Huopaniemi

---

[SV]

Fråga om jämkning av betalningsvillkoret i ett långtida el-leveransavtal på grund av ändrade förhållanden. För elektricitet som översteg en viss årlig vederlagsfri förbrukning skulle enligt villkoret betalas ett pris per enhet enligt en tillfällig tariff som var högre än priset enligt den allmänna tariffen. På grund av ökad el-förbrukning ledde iakttagandet av villkoret till ett oskäligt slutresultat. Därför jämkades villkoret.

RättshandlL 36 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret