Supreme Court dismisses appeal; police used excessive force causing injury while attempting to stop a fleeing motorcyclist.

A oli luvattomasti käyttöönsä ottamallaan moottoripyörällä ajaen paennut poliisia ja poliisimiehen antamasta pysähtymismerkistä ja ampumasta varoituslaukauksesta huolimatta jatkanut pakoaan. Tässä tilanteessa poliisimies oli, pysäyttääkseen ja ottaakseen kiinni A:n tämän tekemien rikosten ja liikenneturvallisuudelle aiheuttaman välittömän vaaran vuoksi, ampunut revolverilla kolme laukausta tähtäämällä liikkuvan moottoripyörän takapyörään. Tällöin yksi luoti oli osunut A:n selkärankaan aiheuttaen muun muassa alaraajojen pysyvän halvaantumisen. Poliisimiehen olisi ampuessaan tullut mieltää, että luoti saattoi osua moottoripyörän asemesta A:han niin että tämä voi saada surmansa tai vaikean ruumiinvamman. Poliisimiehen katsottiin käyttäneen ankarampaa voimakeinoa kuin mitä tilanteessa voitiin pitää puolustettavana.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Ulvilan kihlakunnanoikeudessa

Kihlakunnanoikeuden päätös 16.6.1987

Noormarkun keskustassa A oli havaittuaan edessään poliisien asettaman tiesulun ajanut eräälle sivutielle ja metsäpolulle, mutta polun loputtua joutunut palaamaan samaa polkua takaisin. Polulla vastassa ollut C oli antanut A:lle pysähtymismerkin ja, kun A ei ollut osoittanut aikovansa noudattaa merkkiä, ampunut virka-aseella laukauksen ilmaan. Tällöin A oli kiihdyttänyt ajoneuvonsa nopeutta ja ajanut kohti polulla seisonutta C:tä, joka hyppäämällä sivuun oli välttynyt jäämästä moottoripyörän alle. Tällöin B oli virka-aseellaan ampunut kolme laukausta tähdäten kertomansa mukaan moottoripyörän takapyörään. Yksi luoti oli osunut A:n selkärankaan aiheuttaen selkäytimen katkeamisen ja sen seurauksena alaraajojen sekä rakon ja suolen sulkijamekanismin pysyvän halvaantumisen.

Ottaen huomioon, että A kuljettamalla moottoripyörää kerrotuin tavoin oli tahallaan törkeästi vaarantanut toisten hengen ja osoittanut olevansa pakonsa varmistamiseksi valmis ajamaan häntä kiinniottamassa olleen C:n päälle, että A:n henkilöllisyys ei ollut ollut poliisien tiedossa ja että A oli itsekin mieltänyt poliisien tulevan käyttämään asetta, B:n ei ollut näytetty käyttäneen ankarampia voimakeinoja kuin mitä A:n tekemän vastarinnan vaarallisuuteen nähden ja kiinniottamisen toimittamiseksi olosuhteisiin nähden voitiin pitää puolustettavina. Vaikka yksi luoti oli osunut A:n selkään, ei B:n, huomioon ottaen tilanteen äkillisyys ja se seikka, että kohteena oli ollut liikkuva ajoneuvo, ollut katsottava menetelleen asetta käyttäessään huolimattomasti.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt A:n rangaistus- ja vahingonkorvausvaatimukset.

Turun hovioikeuden päätös 23.1.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A valittamalla oli saattanut jutun, on toimittanut jutussa suullisen käsittelyn. Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli ottanut luvattomasti käyttöönsä moottoripyörän sekä B:n ja C:n yrittäessä pysäyttää häntä menetellyt kihlakunnanoikeuden päätöksestä ilmenevin tavoin. B oli pysäyttääkseen A:n ampunut rullarevolverilla tämän kuljettamaa moottoripyörää kohti kolme laukausta, jotka hän kertomansa mukaan oli tähdännyt takapyörään, kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetuin seurauksin.

B:n teon moitittavuutta arvioitaessa A:n kiinniottotilannetta edeltänyt vaarallinen ajo ja kiinniottotilanteessa tapahtunut ajo kohti C:tä muodostivat B:n teolle sellaiset olosuhteet, että niiden perusteella oli erittäin painavia syitä jättää B teosta rangaistukseen tuomitsematta.

A:lle oli aiheutunut selkäytimen katkeamisesta johtuen alaraajojen halvaustila sekä rakon ja peräsuolen sulkijamekanismin halvaukset ja kaikkien tuntokvaliteettien puuttuminen napalinjasta alaspäin. Kivun ja säryn korvauksena näistä vammoista oli pidettävä 50.000 markkaa sekä pysyvän vian ja haitan korvauksena 172.480 markkaa.

A oli ampumista edeltäneellä menettelyllään itse myötävaikuttanut hänelle aiheutuneen vahingon syntymiseen. Korvauksia oli sen vuoksi vahingonkorvauslain 6 luvun 1 §:n nojalla soviteltava puoleen A:lle aiheutuneiden vahinkojen määristä. Siten A:lle tuleva korvaus kivusta ja särystä oli 25.000 markkaa sekä pysyvästä viasta ja haitasta 86.240 markkaa eli yhteensä 111.240 markkaa.

A:lla oli oikeus saada korvaukselle viivästyskorko korkolain 9 §:n mukaisesti haasteen tiedoksiantopäivästä lukien.

Valtio oli vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla vastuussa vahingosta. B oli sanotun lain 4 luvun 1 §:n 1 momentin nojalla myös vastuussa vahingosta. B:n vastuun määrä oli kuitenkin huomioon ottaen vahingon suuruuden, teon laadun, B:n aseman sekä muut olosuhteet 40.000 markkaa. Vahingonkorvauslain 6 luvun 2 §:n nojalla B oli velvollinen suorittamaan korvauksen vain, jos sitä ei saatu perityksi valtiolta.

Näillä perusteilla hovioikeus on muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä siten, että B on jätetty hänen syykseen luetusta hätävarjelun liioitteluna tehdystä ruumiinvamman tuottamuksesta rikoslain 3 luvun 9 §:n 2 momentin nojalla rangaistukseen tuomitsematta.

Valtio on velvoitettu suorittamaan A:lle korvaukseksi kivusta ja särystä 25.000 markkaa sekä pysyvästä viasta ja haitasta 86.240 markkaa eli yhteensä 111.240 markkaa 16 prosentin korkoineen 10.3.1987 lukien.

B on velvoitettu suorittamaan yhteisvastuullisesti valtion kanssa edellä mainitusta vahingonkorvauksesta 40.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 25.3.1987 lukien. Korvaus saatiin periä B:ltä kuitenkin vain siinä tapauksessa, ettei korvausta saatu perityksi valtiolta.

Muilta osin kihlakunnanoikeuden päätös on jäänyt pysyväksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja B:lle on myönnetty valituslupa 27.4.1989.

A on valituksessaan vaatinut, että hänelle kivusta ja särystä tuomittu korvaus korotetaan 150.000 markaksi ja että korvauksia ei sovitella tai että sovittelua ainakin lievennetään.

B on valituksessaan vaatinut, että hovioikeuden päätös kumotaan ja häneen kohdistettu rangaistusvaatimus hylätään ja hänet vapautetaan korvausvelvollisuudesta tai että korvauksia ainakin alennetaan.

B ja valtio ovat antaneet pyydetyt vastaukset A:n valitukseen. A ja virallinen syyttäjä, apulaispoliisitarkastaja Ilpo Lähtinen ovat antaneet pyydetyt vastaukset B:n valitukseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 23.10.1990

Perustelut

A on menetellyt kihlakunnanoikeuden toteamin tavoin estääkseen poliisimiehiä pysäyttämästä häntä ja ottamasta häntä kiinni hänen tekemiensä rikosten ja liikenneturvallisuudelle aiheuttamansa välittömän vaaran vuoksi. B on kihlakunnanoikeuden mainitsemassa tilaisuudessa pysäyttääkseen A:n ampunut rullarevolverilla kolme laukausta tähtäämällä liikkuvan moottoripyörän takapyörään. Tällöin yksi luoti on kuitenkin osunut A:n selkärankaan hovioikeuden mainitsemin seurauksin.

B:n olisi ampuessaan tullut mieltää, että luoti voi osua moottoripyörän asemesta A:han niin, että tämä voi saada surmansa tai vaikean ruumiinvamman. A:n tekemien rikosten ja hänen aiheuttamansa vaaran laatu huomioon ottaen tällaista seuraamusta ei voida pitää hyväksyttävänä. B on siten käyttänyt ankarampaa voimakeinoa kuin mitä tilanteessa voidaan pitää puolustettavana ja näin varomattomuudellaan aiheuttanut A:n vammautumisen.

Näillä sekä korvausvelvollisuuden osalta hovioikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut sian päätöslauselmasta ilmenevällä tavalla.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Mörä, Lehtonen, Haarmann ja Huopaniemi

---

[SV]

A hade flytt undan polisen med en motorcykel, som han olovligen tillgripit. A hade fortsatt sin flykt trots att en polisman hade gett honom tecken att stanna och avlossat ett varningsskott. För att stoppa A och gripa honom för de brott som han hade begått och för den omedelbara fara som han hade förorsakat trafiksäkerheten hade polismannen i denna situation med en revolver siktat på motorcykelns bakhjul och avlossat tre skott då motorcykeln var i rörelse. En kula hade träffat A i ryggraden och bland annat orsakat en bestående förlamning av de nedre extremiteterna. Polismannen hade då han avlossade skotten bort inse, att en kula kunde träffa A i stället för motorcykeln så att A kunde dö eller ådra sig en allvarlig kroppsskada. Polismannen ansågs ha tillgripit strängare maktmedel än vad som i denna situation kunde anses försvarligt.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret