Supreme Court allows wrongful dismissal damages where employer knew of losses at hiring but failed to improve operations.

Yhtiö A oli tietoisena toimintansa tappiollisuudesta ottanut työhön B:n liikkeen erään osan johtajaksi tarkoituksena parantaa sen toimintaa. A oli kuitenkin runsaan kahden kuukauden kuluttua työn alkamisesta irtisanonut B:n taloudellisiin ja tuotannollisiin seikkoihin vedoten. Katsottiin, ettei A olisi saanut irtisanoa B:n työsopimusta sellaisten taloudellisten ja tuotannollisten seikkojen perusteella, jotka A oli tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää työsopimusta solmittaessa. A velvoitettiin korvaamaan B:lle irtisanomisesta aiheutunut vahinko.

TSL 51 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Oulun raastuvanoikeudessa

B on A Oy:lle 3.2.1987 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla ja kannetta kehittäessään lausunut, että hän oli ollut 23.6.1986 toistaiseksi voimassa olemaan tehdyn työsopimuksen perusteella yhtiön palveluksessa työsopimuslain 1 §:n tarkoittamassa työsuhteessa yhtiön 14.8.1986 kaupparekisteriin merkityllä aputoiminimellä LVIS-Voima harjoittaman aliurakointitoiminnan Etelä-Suomen aluepäällikön tulosvastuullisessa tehtävässä 1.9.1986 alkaen. Palkaksi oli sovittu rahapalkkana 18.000, autoetuna 1.560, lounasetuna 230 ja puhelinetuna 90 markkaa kuukaudessa, minkä lisäksi B oli oikeutettu vuosittaiseen tulokseen perustuvaan tantiemiin. Sopimuksen irtisanomisaika oli puolin ja toisin kaksi kuukautta.

B on edelleen todennut, että jouduttuaan irtisanomisen johdosta irtisanomisajan päättyessä 12.1.1987 työttömäksi hänen taloudellinen asemansa oli työttömyyden seurauksena romahtanut. Hän oli joutunut lykkäämään asuntolainojensa korkojen maksamista ja ottamaan lisälainaa toimeentuloaan varten. Hän oli myös hakenut aktiivisesti työpaikkoja. Tilannetta arvioitaessa oli kiinnitettävä huomiota myös niihin henkisiin paineisiin, jotka olivat aiheutuneet hänelle itselleen samoin kuin hänen puolisolleen ja perheelleen. Vahinkoa arvioitaessa tuli ottaa lukuun taloudellisten näkökohtien lisäksi ne moninaiset tekijät, jotka olivat koskettaneet työpaikkansa menettänyttä itseään ja hänen perhettään.

Edellä kerrotuilla perusteilla ja A Oy:n sulauduttua Perusyhtymä Oy:öön, jonka toiminimi oli muutettu YIT-Yhtymä Oy:ksi, B on vaatinut, että YITYhtymä Oy velvoitetaan suorittamaan hänelle

1) työsopimuslain vastaisesti toimitetusta työsuhteen päättämisestä johtuneena vahingonkorvauksena 20 kuukauden palkkaa vastaava korvaus eli, kun kuukausipalkka oli ollut 19.880 markkaa, yhteensä 397.600 markkaa,

2) tavoitetulokseen perustuvana palkkiona 25.000 markkaa,

3) jutun selvittelystä, uuden työpaikan hausta ja perhetaloudellisesta lisämenosta aiheutuneina kustannuksina enintään 30.000 markkaa ja

4) korvausta hänen oikeudenkäyntikuluistaan,

kaikki erät 16 prosentin korkoineen, edellä 1 ja 2 kohdassa mainitut määrät 12.1.1987 lukien sekä 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut määrät päätöksen julistamispäivästä lukien.

B on täsmentänyt vaatimuksiaan siten, että 1 kohdan vaatimus perustui sekä irtisanomismenettelylakiin että työsopimuslakiin, että 2 kohdassa mainittu määrä 25.000 markkaa oli optioitu tantiemi ja että 3 kohdassa esitetty vaatimus tarkoitti liitännäisvahinkoa.

Vastine

YIT-Yhtymä Oy on todennut, että sen käsityksen mukaan jutussa oli olennaista ja keskeistä se, mitä A Oy:n tilanteesta tiedettiin kesäkuussa 1986, jolloin B oli palkattu mainitun yhtiön palvelukseen. Se seikka, että B:n työsuhde oli alkanut vasta 1.9.1986, ei vaikuttanut asiaan, koska työsuhteeseen puolin ja toisin liittyneet järjestelyt oli tehty sitovina jo kesäkuussa 1986.

Näillä perusteilla YIT-Yhtymä Oy on katsonut näyttäneensä perusteet B:n työsopimuksen irtisanomiselle sekä vaatinut kanteen hylkäämistä ja hänen velvoittamistaan korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamisesta lähtien.

Raastuvanoikeuden päätös 18.12.1987

B:n työsopimus oli A Oy:n toimesta irtisanottu 12.11.1986 päättymään 12.1.1987. Perusteeksi oli ilmoitettu taloudelliset ja tuotannolliset syyt. B oli kirjeellään 17.11.1986 ilmoittanut yhtiölle, ettei hän hyväksynyt irtisanomisen perustetta.

Huomioon ottaen A Oy:n taloudellisen kehityksen kesäkuun 1986 jälkeen sekä muut taloudelliset ja tuotannolliset syyt B:n työsopimuksen irtisanominen ei siten ollut tapahtunut ilman erityisen painavaa syytä eikä A Oy ollut tahallaan tai huolimattomuudesta laiminlyönyt edellä selostetusta työsopimuksesta johtuneiden velvollisuuksien täyttämistä. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt B:n kanteen.

Rovaniemen hovioikeuden tuomio 7.12.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on jättänyt raastuvanoikeuden päätöksen pysyväksi ja velvoittanut B:n suorittamaan YIT-Yhtymä Oy:lle korvaukseksi vastinekuluista 800 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

B:lle on myönnetty valituslupa 13.3.1989. YIT-Yhtymä Oy on antanut siltä pyydetyn vastauksen.

B on kanteensa toistaen vaatinut sen hyväksymistä kaikilta osin sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 2.10.1990

Perustelut

Perusyhtymä Oy:n tytäryhtiö A Oy, jonka päähallinto on ollut Oulussa, on harjoittanut muun muassa lämpö-, vesi-, ilmastointi- ja sähköalan urakointia ympäri Suomea. A Oy:n hallitus on 16.4.1986 vahvistaakseen sanottua urakointiaan päättänyt uudistaa organisaationsa siten, että maa on toiminnallisesti jaettu kolmeen alueeseen. Saatuaan emoyhtiön johdon suostumuksen A Oy on 23.6.1986 tehnyt B:n kanssa työsopimuslain 1 §:ssä tarkoitetun työsopimuksen, jolla B 1.9.1986 alkaen on tullut ylempänä toimihenkilönä sanotun urakointialan Etelä-Suomen aluejohtajaksi 18.000 markan kuukausipalkalla, mihin lisäksi ovat kuuluneet tavoitetuloksen mukainen palkkio sekä 1.880 markan luontoisedut kuukaudessa.

A Oy:n tilinpäätös 31.12.1985 on osoittanut tappiota 677.408,08 markkaa, mutta ilman tilinpäätösjärjestelyjä tappio olisi ollut noin 4 miljoonaa markkaa. Kesän ja syksyn 1986 aikana on ilmennyt, että yhtiön taloudellinen tila on ollut arvioitua heikompi ja että olisi ollut asetettava yhtiö selvitystilaan taikka ryhdyttävä erityistoimenpiteisiin. Tämän johdosta yhtiöiden hallitukset ovat 14.11.1986 päättäneet, että A Oy sulautetaan Perusyhtymä Oy:öön. Sulautuminen on merkitty kaupparekisteriin 27.5.1987. A Oy:n 31.12.1986 päivätty välitilinpäätös on osoittanut vuoden 1986 toiminnan tuottaneen tappiota noin 35 miljoonaa markkaa.

Syksyllä 1986 A Oy:n tappioiden määrän ilmetessä on irtisanottu noin kolmannes henkilökunnasta, muun muassa B 12.11.1986 viitaten kireään kilpailutilanteeseeen sekä taloudellisiin ja tuotannollisiin syihin. B on kirjeitse 17.11.1986 ilmoittanut, ettei hän hyväksynyt irtisanomista eikä sen perustetta.

A Oy:n ja sen emoyhtiön Perusyhtymä Oy:n tiedossa ovat jo keväällä 1986 olleet A Oy:n toiminnan tappiollisuus ja tappiollisuuden perustekijät. Se seikka, että tappioiden määrä syksyllä 1986 on osoittautunut odotettua suuremmaksi, on ainakin osaksi johtunut laskennan ja raportoinnin hitaudesta. Tässä tilanteessa A Oy on ottanut työhön B:n Etelä-Suomessa harjoitetun lämpö-, vesi-, ilmastointi- ja sähköalan urakoinnin johtajaksi tarkoituksena parantaa tuota toimintaa. B:n työpanosta ei ole väitetty huonoksi, mutta myönteisiä tuloksia ei ole ollut mahdollista saavuttaa runsaan kahden kuukauden kuluessa.

Näissä olosuhteissa A Oy ei olisi saanut irtisanoa B:n työsopimusta sellaisten taloudellisten ja tuotannollisten seikkojen perusteella, jotka yhtiö on tiennyt tai sen olisi pitänyt tietää työsopimusta solmittaessa. Irtisanottuaan työsopimuksen kerrotuissa olosuhteissa A Oy on velvollinen suorittamaan B:lle korvausta irtisanomisesta aiheutuneesta vahingosta.

Esitetyn selvityksen mukaan B on irtisanomisajan päättymisen 12.1.1987 jälkeen ollut työttömänä noin kahdeksan kuukautta. Ottaen huomioon, että hänen sovittu kuukausipalkkansa on ollut 19.880 markkaa, ettei palkkio tavoitetuloksen saavuttamisesta noissa oloissa tullut ajankohtaiseksi ja että hänelle on koitunut kustannuksia uuden työpaikan hakemisesta, Korkein oikeus arvioi B:n vahingon 170.000 markaksi.

Koska B on hävinnyt juttunsa alemmissa oikeuksissa, hänelle ei tule korvausta oikeudenkäyntikuluistaan niissä. Sitä vastoin YIT-Yhtymä Oy on velvollinen korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa.

Lainkohta

Työsopimuslaki 51 §

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan.

YIT-Yhtymä Oy velvoitetaan suorittamaan B:lle vahingonkorvauksena 170.000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 3.2.1987 lukien ja oikeudenkäyntikulujen korvauksena 2.000 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Portin, Mörä, Lehtonen ja Paasikoski

---

[SV]

Bolaget A hade medvetet om att verksamheten var förlustbringande anställt B som chef för ett delområde av rörelsen i avsikt att förbättra dess verksamhet. A hade dock drygt två månader efter det att arbetet begynt uppsagt B med hänvisning till ekonomiska skäl och produktionsorsaker. A ansågs inte ha rätt att uppsäga B:s arbetsavtal på sådana grunder rörande ekonomin och produktionen, som A hade känt till eller bort känna till när arbetsavtalet ingicks. A ålades att ersätta B den skada, som förorsakats av uppsägningen.

L om arbetsavtal 51 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret