Supreme Court dismisses appeal; road board had jurisdiction under private roads act for temporary passage right.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland dismissed the appellants' appeal against the Land Court's decision upholding the Road Board's authority. The appellants argued the Road Board lacked jurisdiction because the road was not a pre-existing public way, whereas the Road Board and Land Court determined the private roads act applied to the privately constructed road. The Court ruled that the statutory provisions granted the Road Board jurisdiction to grant temporary passage rights even for roads built on private land between properties.
Legislator headnote
AI generatedL om enskilda vägar 52 § 1 mom 11 punkten; L om enskilda vägar 82 § 1 mom: The Road Board has jurisdiction to grant a temporary right of way under the Private Roads Act for a road constructed by agreement between property owners, even if the road is not a pre-existing public way.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Tielautakunta oli toimivaltainen myöntämään määräaikaisen maanvuokrasopimuksen haltijalle yksityisistä teistä annetun lain 82 §:n 1 momentin mukaisen väliaikaisen kulkuoikeuden erästä sopimusperusteisesti kahden tilan rajalle rakennettua tietä myöten.
L yksityisistä teistä 52 § 1 mom 11 kohta
L yksityisistä teistä 82 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY TIELAUTAKUNNASSA JA TIELAUTAKUNNAN RATKAISU
Tielautakunnan toimivaltaa koskeva väite
Pohjolan Voima Oy on tielautakunnassa ilmoittanut Koskirannan ja Maijalan tilojen omistajien kanssa tekemiensä sopimusten perusteella rakentaneensa kysymyksessä olevan tien ja hyvittäneensä siten saamansa oikeudet sanottujen tilojen omistajille muun muassa antamalla heille oikeuden käyttää tietä. Tilanomistajat eivät siten olleet tien osakkaita eikä tässä asiassa voinut soveltaa yksityisistä teistä annettua lakia. Tielautakunta ei näin ollen ollut toimivaltainen asiassa, vaan asia olisi pitänyt käsitellä tietoimituksessa.
Tielautakunnan väitepäätös 13.9.1988
Tielautakunta on lausuminsa perustein katsonut asian kuuluvan sen toimivaltaan huolimatta siitä, että kysymyksessä ei ole yksityisistä teistä annetun lain tarkoittama ennestään oleva tie.
Vastaukset C:n hakemukseen
A ja B ovat vastustaneet tieoikeuden myöntämistä, koska tie kulki osaksi heidän pihansa kautta ja C:n kulku vuokramailleen voi tapahtua Koskirannan tilalla olevaa tietä myöten.
Pohjolan Voima Oy on vastustanut tieoikeuden myöntämistä perusteettomana.
Tielautakunnan päätös 13.9.1988
Tielautakunta on myöntänyt C:lle yksityisistä teistä annetun lain 82 §:n tarkoittaman väliaikaisen kulkuoikeuden tilojen Maijala RN:o 7:29 ja Koskiranta RN:o 7:42 kohdalla olevaan rakennettuun tiehen, koska kulkuoikeuden saaminen oli ilman kohtuutonta haittaa vuokramaan tarkoituksenmukaista käyttöä varten vuokralaiselle välttämätön eikä kulkuoikeudesta aiheutunut huomattavaa haittaa niille kiinteistöille, joiden alueella oikeuden kohteena oleva tie oli, tai jollekin, jolla ennestään oli oikeus tiehen. Oikeus on määrätty olemaan voimassa sen ajan kuin vuokrasopimukseen perustuva hallinta kesti. Oikeuden myöntämisestä ei ole määrätty korvauksia.
ASIAN KÄSITTELY MAAOIKEUDESSA JA MAAOIKEUDEN PÄÄTÖS 31.1.1989
A ja B ovat hakeneet muutosta tielautakunnan ratkaisuun ja maaoikeudessa vaatineet, että maaoikeus kumoaa perustetun väliaikaisen tieoikeuden. Maijalan ja Koskirannan tilat olivat luovuttaneet tieoikeuden vain Pohjolan Voima Oy:lle, jonka tienkäyttö oli vähäistä. C:lle oli annettu kulkuoikeus vuoden 1986 loppuun saakka, koska hänellä oli ollut voimassa keskeneräinen vuokrasopimus. Vedenhaku rannasta ei ollut C:lle välttämätöntä tämän tien kautta, koska se voitiin suorittaa hänen kotitilansa kautta hänen viljellessään myös kotitilansa rantapeltoja. Lisäksi C:n asunnolle johti vesijohto. Asiassa oli otettava huomioon myös Pohjolan Voima Oy:n kanta. Asiaa maaoikeudessa käsiteltäessä A ja B ovat väittäneet, että tielautakunnan päätös oli virheellinen, koska kysymyksessä olevaan tiehen ei voinut soveltaa yksityisistä teistä annetun lain säännöksiä eikä asian käsittely muutoinkaan kuulunut tielautakunnan toimivaltaan.
Kuultuaan asianosaisia sekä Iin kunnan tielautakunnan sihteeriä ja toimitettuaan katselmuksen maaoikeus on päätöksessään ensiksi tielautakunnan toimivaltaa koskevan väitteen osalta yksityisistä teistä annetun lain 52 §:n 1 momentin 11 kohdan ja 82 §:n 1 momentin nojalla hylännyt A:n ja B:n väitteen, että tiehen ei voitu soveltaa edellä mainitun lain säännöksiä ja että asian käsittely ei kuulunut tielautakunnan toimivaltaan.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A:lle ja B:lle on 30.5.1989 myönnetty valituslupa.
Valituksessaan A ja B ovat uudistaneet tielautakunnan toimivaltaa koskevan väitteensä sekä vaatineet maaoikeuden ja tielautakunnan päätösten kumoamista.
C on antanut pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 1.10.1990
Maaoikeuden päätöstä ei muuteta.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Mörä, Lehtonen, Haarmann ja Huopaniemi
---
[SV]
Vägnämnden var behörig att bevilja den som med stöd av ett för viss tid uppgjort jordlegoavtal innehade ett jordområde i 82 § 1 mom. lagen om enskilda vägar avsedd temporär rätt att färdas på en väg som efter avtal hade byggts längs rån mellan två lägenheter.
L om enskilda vägar 52 § 1 mom 11 punkten
L om enskilda vägar 82 § 1 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret