Supreme Court grants farm successor priority based on agricultural training and residence while rejecting land value enhancement.

Tilanpidonjatkajan perintökaaren 25 luvun 2 §:n nojalla suoritettava lunastuskorvaus laskettiin siten, että hänen saamansa omaisuuden arvosta, jossa maatila otettiin huomioon niin kuin mainitussa pykälässä säädetään, vähennettiin hänen käyvän arvon mukaan lasketun perintöosansa arvo.

Kysymys myös etusijasta tilanpidonjatkajaksi.

PK 25 luku 2 § (L 20.8.1982/637)

PK 25 luku 3 § (L 20.8.1982/637)

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Hauhon kihlakunnanoikeudessa

Kihlakunnanoikeuden päätös 4.5.1987

Kihlakunnanoikeus on katsonut, että B ja A olivat molemmat soveliaita tilanpidonjatkajia. Kuitenkin ottaen huomioon B:n maataloudellinen koulutus ja se, että hän oli asunut tilalla osallistuen sen viljelemiseen, hänellä oli paremmat ammatilliset edellytykset maatalouselinkeinon harjoittamiseen kuin A:lla ja hänelle oli annettava etusija sisällyttää maatila jakamattomana perintöosuuteensa.

Edelleen kihlakunnanoikeus on katsonut, että maatilakokonaisuuden perintökaaren 25 luvun 2 §:n tarkoittamaa arvoa määrättäessä oli sitä jo tilojen erityisarvojen perusteella riittävästi korotettu.

Vielä kihlakunnanoikeus on katsonut, että A:n vaatima perintöosan määrääminen perintökaaren 25 luvun 2 §:n mukaan aliarvostetusta perinnön arvosta ei perustunut mainitun perintökaaren 25 luvun säännöksiin. A:n osuudeksi pesästä oli edellä oleva huomioon ottaen määrättävä pesänjakajan toimittaman jaon mukaisesti lakiosaa vastaava osuus 573.537,85 markkaa.

Edellä olevan perusteella kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen kokonaisuudessaan ja velvoittanut A:n korvaamaan B:n oikeudenkäyntikulut kohtuulliseksi harkituilla 8.000 markalla.

Turun hovioikeuden tuomio 14.10.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A valittamalla oli saattanut jutun, on katsonut, ettei ollut syytä kihlakunnanoikeuden päätöksen muuttamiseen. A on velvoitettu suorittamaan B:lle korvaukseksi vastauksen antamisesta hovioikeuteen olleista kuluista 1.000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 20.1.1989. Valituksessaan A on uudistanut kanteensa.

B on antanut pyydetyn vastauksen vaatien siinä valituksen hylkäämistä ja A:n velvoittamista korvaamaan hänen vastauskulunsa 16 prosentin korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.9.1990

Perustelut

Harkitessaan kysymystä etusijasta tilanpidonjatkajaksi Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että B on suorittanut maatalousoppilaitoksessa kaksivuotisen maanviljelyskoulukurssin siihen liittyneine maatalousharjoitteluineen, osallistunut perinnönjaon kohteena olevan maatilan hoitoon useina vuosina sekä viljellyt vuokramaita ja kasvattanut teuraseläimiä omaan lukuunsa. A:n on selvitetty hoitaneen perheineen isänsä erillisellä tilalla hevosia vuosina 1977-78 sekä auttaneen häntä jaon kohteena olevalla tilalla maatalous- ja metsätöissä vuosina 1982-83. Lisäksi A on toiminut lyhyitä aikoja maatalouslomittajana. Ammattikoulutuksensa ja maatilalla hankitun kokemuksensa perusteella B:llä on katsottava olevan A:ta paremmat ammatilliset edellytykset puheena olevalla tilalla kysymykseen tulevan maatalouselinkeinon harjoittamiseen.

B on aikoinaan suorittanut merimiesammattikoulussa laivakokin peruskurssin ja ollut pari vuotta merillä. Hän on myös joitakin aikoja ollut työssä muun muassa sahalla ja ravintolan vahtimestarina sekä harjoittanut jonkin verran kaupallista yritystoimintaa. Nämä toiminnot eivät kuitenkaan vielä osoita, että hänellä olisi selvästi paremmat mahdollisuudet toimia muussa kuin maatalousammatissa tai saada muutoin oma ja perheensä toimeentulo tilan ulkopuolelta.

Edellä mainituin perustein ja kun B toisin kuin A asuu kysymyksessä olevalla tilalla ja osallistuu sen viljelemiseen ja hänen edellä selostettuja ammatillisia edellytyksiään on pidettävä riittävinä myös itsenäisenä maatalouselinkeinon harjoittajana toimimiseen, B:llä on perintökaaren 25 luvun 3 §:n 1-3 momentin nojalla A:han nähden etusija tilanpidon jatkajaksi.

Maatilakokonaisuuteen kuuluvilla ranta-alueilla ei ole näytetty olevan sellaista perintökaaren 25 luvun 2 §:ssä tarkoitettua erityisarvoa, jonka perusteella maatilakokonaisuuden laskennallista arvoa olisi korotettava.

B:n A:lle maksettavan lunastuskorvauksen määrä on se erotus, joka saadaan, kun B:n saaman omaisuuden arvosta, jossa maatilakokonaisuus on otettu huomioon siten kuin perintökaaren 25 luvun 2 §:ssä säädetään, vähennetään hänen käyvän arvon mukaan lasketun perintöosansa arvo. A:n lakiosasta puuttuva määrä on laskettava hovioikeuden tuomiossa määrätyin tavoin.

Edellä mainittuja perintökaaren 25 luvun säännöksiä sovelletaan sellaisina kuin ne ovat laissa 20.8.1982/637.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. A velvoitetaan suorittamaan B:lle korvaukseksi vastauskuluista täällä 2.000 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Lehtonen, Haarmann ja Huopaniemi

---

[SV]

Den ersättning som en övertagare av gårdsbruk skall betala enligt 25 kap. 2 § ärvdabalken beräknades så att från värdet av den egendom som han hade erhållit, varvid gårdsbruksenheten beaktades på det sätt som stadgas i lagrummet, avdrogs värdet av hans arvslott beräknad enligt gängse värde.

Fråga även om företräde när det gäller övertagare av gårdsbruk.

ÄB 25 kap 2 § (L 20.8.1982/637)

ÄB 25 kap 3 § (L 20.8.1982/637)

Hela rättsfallet är i FKKO-registret