Supreme Court allows appeal to Oulu District Court despite contract specifying Helsinki jurisdiction for disputes.

Vrt.

KKO:1982-II-196

A oli ostanut kaivinkoneen Vantaalta olevan yhtiön B Oulun myyntikonttorista osamaksukauppasopimuksella, josta johtuvat riitaisuudet sopimuksen ehtojen mukaan ratkaistiin Helsingin raastuvanoikeudessa, myyjän kotipaikan alioikeudessa tai myyjän määräämässä alioikeudessa. Oulun raastuvanoikeudessa nostamassaan kanteessa A oli vaatinut vahingonkorvausta B:ltä sen vuoksi, ettei tämä ollut noudattanut osamaksukaupan purkamisen yhteydessä mainitussa konttorissa tehdyksi väittämäänsä kaivinkoneen edelleen markkinoimista ja kauppahinnan tilittämistä koskevaa suullista sopimusta. Oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 1 §:n 2 momentin perusteella kanne voitiin tutkia Oulun raastuvanoikeudessa.

OK 10 luku 1 § 2 mom

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Kanne Oulun raastuvanoikeudessa

Sen vuoksi ja kun yhtiö oli hakenut A:n omaisuuden konkurssiin olosuhteissa, joissa hakemusta oli pidettävä hyvän kauppatavan ja kauppaoikeuden periaatteiden vastaisena, ja kun yhtiö oli rikkonut edellä selostetun 3.11.1977 tehdyn sopimuksen hakemalla konkurssia ennen sovitun määräajan päättymistä, A on vaatinut, että yhtiö ja C velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan hänen kärsimänsä 2.500.000 markan vahingot laillisine korkoineen. Vielä hän on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen.

Oikeudenkäyntiväite

Yhtiö ja C ovat kanteesta kuultuina ennen pääasiaan vastaamista väittäneet, ettei Oulun raastuvanoikeus ollut toimivaltainen käsittelemään asiaa, koska osamaksusopimuksesta johtuvat riitaisuudet tuli sen ehtojen mukaan ratkaista Helsingin raastuvanoikeudessa, myyjän kotipaikan alioikeudessa tai myyjän eli B Oy:n määräämässä muussa alioikeudessa. Lisäksi kanteessa väitetyt vahingot eivät olleet ilmenneet tai syntyneet Oulussa.

Raastuvanoikeuden päätös 12.11.1987

Raastuvanoikeus on lausunut, että yhtiön ja C:n kotipaikat olivat Vantaalla ja että kanteessa tarkoitettu A:n silloinen liiketoiminta oli tapahtunut Simon kunnassa. Koska myöskään kanteessa väitetyt vahingot eivät olleet syntyneet eivätkä ilmenneet Oulun kaupungissa, raastuvanoikeus on katsonut, ettei se ollut toimivaltainen kannetta käsittelemään. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on jättänyt kanteen tutkimatta. A on velvoitettu korvaamaan yhtiön ja C:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 15.000 markalla 16 prosentin korkoineen 12.11.1987 lukien.

Vaatimukset Rovaniemen hovioikeudessa

A on saattanut asian hovioikeuden tutkittavaksi vaatien, että raastuvanoikeuden päätös kumotaan ja että juttu palautetaan raastuvanoikeuteen asianmukaista käsittelyä varten. Toissijaisesti A on vaatinut, että hänen yhtiölle ja C:lle maksettavakseen tuomittuja oikeudenkäyntikuluja ainakin alennetaan. Lisäksi hän on vaatinut hovioikeuskulujensa korvaamista.

Hovioikeuden päätös 7.12.1988

Hovioikeus on lausunut, että yhtiö ja C olivat raastuvanoikeudessa ennen pääasiaan vastaamista väittäneet, ettei Oulun raastuvanoikeus ollut toimivaltainen käsittelemään juttua.

A oli perustanut kanteensa siihen, että yhtiö oli kanteessa tarkoitetun marraskuussa 1977 tehdyn sopimuksen rikkoen hakenut hänet konkurssiin, mistä hänelle oli aiheutunut vahinkoa. Sanotunlaista kannetta tuli säännönmukaisesti ajaa vastaajan kotipaikan yleisessä alioikeudessa. Yhtiön ja C:n kotipaikat olivat Vantaalla. Jutussa ei ollut esitetty selvitystä siitä, että asianosaiset olisivat sopineet jutun käsittelemisestä Oulun raastuvanoikeudessa eikä jutussa ollut esitetty muitakaan seikkoja, joiden perusteella asia olisi voitu käsitellä Oulun raastuvanoikeudessa.

Raastuvanoikeuden päätöstä on muutettu ainoastaan siten, että A:n yhtiölle ja C:lle maksettavaksi määrätty korvaus oikeudenkäyntikuluista on alennettu hovioikeuden kohtuullisiksi harkitsemiksi 7.000 markaksi raastuvanoikeuden tuomitsemine korkoineen. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentista ilmenevän kuittausperiaatteen mukaisesti A ei ole saanut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan hovioikeudessa.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 21.3.1989. Yhtiö ja C yhdessä ovat antaneet pyydetyt vastaukset muutoksenhakemukseen. A on valitusajan jälkeen toimittanut Korkeimpaan oikeuteen erään lisäselvityksen.

A on vaatinut, että hovioikeuden ja raastuvanoikeuden päätökset kumotaan ja asia palautetaan Oulun raastuvanoikeuden tutkittavaksi. Vielä hän on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Yhtiö ja C ovat vaatineet valituksen hylkäämistä ja vastauskulujensa korvaamista.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 19.1.1990

Perustelut

Päätöslauselma

A:n Korkeimpaan oikeuteen valitusajan jälkeen toimittama lisäselvitys jätetään oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 18 §:n nojalla huomiotta, koska sen huomioon ottamiseen ei ole erityistä syytä.

Hovioikeuden ja raastuvanoikeuden päätökset kumotaan. Juttu palautetaan Oulun raastuvanoikeuteen, jonka tulee ottaa se ilmoituksesta käsiteltäväkseen ja jutun ratkaistessaan myös lausua A:lla Korkeimmassa oikeudessa olleista oikeudenkäyntikuluista. A:n tulee 3 kuukaudessa Korkeimman oikeuden päätöksen antamisesta ilmoittaa juttu raastuvanoikeuden käsiteltäväksi uhalla, että hovioikeuden päätös muutoin jää pysyväksi. Hovioikeuden päätös jää pysyväksi myös, jos A jää pois jutun käsittelytilaisuudesta raastuvanoikeudessa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Takala, Nikkarinen, Nybergh ja Paasikoski

---

[SV]

Jfr

KKO:1982-II-196

A hade genom ett avbetalningsköp köpt en grävmaskin av ett i Vanda hemmahörande bolag B:s försäljningskontor i Uleåborg. Enligt avtalsvillkoren skulle av avtalet föranledda tvister avgöras av rådstuvurätten i Helsingfors, underrätten på säljarens hemort eller den underrätt som hade bestämts av säljaren. I ett käromål som A hade anhängiggjort vid rådstuvurätten i Uleåborg hade han yrkat skadestånd av B på grund av att denne inte hade iakttagit ett muntligt avtal om fortsatt marknadsföring av grävmaskinen och redovisning av köpeskillingen som enligt vad A påstått skulle ha ingåtts vid hävningen av avtalet om avbetalningsköp på sagda kontor. Käromålet kunde enligt 10 kap. 1 § 2 mom. rättegångsbalken prövas av rådstuvurätten i Uleåborg.

RB 10 kap 1 § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret