Supreme Court dismisses damage claim for building tilt caused by drainage ditch excavation in land division proceedings.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland dismissed the plaintiff's claim for compensation regarding a building's tilt allegedly caused by the excavation of a drainage ditch during a land division. The plaintiff argued that the tilt resulted from the excavation, while the land division engineers and lower courts attributed the damage primarily to poor foundation work and severe frost damage. The court held that even if the excavation contributed, the tilt would not have occurred had the foundation been properly constructed with drainage measures.
Legislator headnote
AI generatedLand Division Act; Land Division Act: In land division proceedings, a claim for damage compensation regarding a building's tilt caused by excavation is dismissed if the tilt is primarily due to poor foundation work or natural factors like frost, as the excavation alone would not have caused the damage with proper construction.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Uusjaon yhteydessä oli kaivettu eräs vesiuoma toimituksessa toteutetun kuivatussuunnitelman mukaisesti. Uomaan rajoittuvalla tilalla sijaitsevan rakennuksen omistaja oli väittänyt, että kaivuutyön jälkeen havaittu rakennuksen kallistuma oli ollut seurausta uoman kaivamisesta. Vaatimus sanotun vahingon korvaamisesta voitiin käsitellä ja ratkaista uusjaon tilikysymysten yhteydessä.
ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY
Toimitus
Uusjakotoimituksessa nro 20772-2 Saarenpään kylässä Vähänkyrön ja Ilmajoen kunnissa on päätetty toteuttaa viljelysmaiden valtaojitus Vaasan vesipiirin laatiman avovaltaojien kuivatussuunnitelman mukaisesti. Suunnitelma on käsittänyt muun muassa uuden vesiuoman nro 25, joka on kaivettu korvaamaan eräitä vanhoja, viljelysten kannalta epäedullisesti sijainneita uomia.
A, joka omisti Saarenpään kylässä sanotun vesiuoman varrella sijaitsevalla Rajakuusi-nimisellä tilalla RN:o 2:78 olevan asuinrakennuksen, on toimituksessa väittänyt, että uoman kaivamisesta oli ollut seurauksena rakennuksen kallistuminen. Siitä aiheutuneesta vahingosta A on tilikysymyksiä toimituksessa käsiteltäessä vaatinut korvausta 250.000 markkaa.
Toimitusmiehet ovat viitanneet Vaasan vesi- ja ympäristöpiirin rakennusmestarin lausuntoon, jonka mukaan puheena olevassa vesiuomassa ei ollut tapahtunut mitään muutoksia. Uoma oli kaivamisen yhteydessä putkitettu Rajakuusen tilan kohdalla siten, että ojaa oli aukaistu vain asennettavien rumpurenkaiden leveydeltä. Aikaisemmin oli otettu pois ainoastaan ruokamulta. Kaivamisen yhteydessä ei ollut tapahtunut minkäänlaista vyörymistä, vaan avoimen ojan reunat olivat pysyneet liikkumattomina.
Toimitusmiehet ovat todenneet, että vanhat koivut puheena olevan vesiuoman varrella olivat pystysuorassa asennossa eikä uoman reunoilla ollut vyörymiä. Rakennuksen mahdollinen kallistuminen oli johtunut perustustöiden puutteellisuudesta, mistä oli ollut seurauksena, että routa oli erittäin kylmien talvien vuoksi päässyt vaurioittamaan rakennuksen perustuksia. Näillä perusteilla toimitusmiehet ovat hylänneet A:n korvausvaatimuksen. Toimitus on lopetettu 26.8.1988.
Vaatimukset maaoikeudessa
A on muutoksenhakemuksessaan lausunut, ettei toimituksen yhteydessä ollut suoritettu minkäänlaista asuinrakennuksen perustusten tutkimusta, jossa olisi voitu todeta perustusten puutteellisuus, ja että rakennuksen lisäosan rakentamisen yhteydessä, mikä oli toteutettu välittömästi ennen vesiuoman kaivamista, oli todettu 1960-luvulla rakennetun vanhan osan olevan suorassa. Vesiuoman kaivamisen jälkeen sekä vanha että uusi osa rakennusta olivat voimakkaasti kallistuneet valtaojan suuntaan. A on maaoikeudessa vaatinut korvaukseksi aiheutetusta vahingosta 160.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 26.8.1988 lukien sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Vaasan maaoikeuden päätös 1.12.1988
Maaoikeus, joka on toimittanut katselmuksen ja jossa on kuultu Saarenpään kylän jakokuntaa ja toimitusinsinööriä, on viitannut toimitusmiesten päätöksen perusteluihin. Lisäksi maaoikeus on lausunut, että vesiuoma oli kaivettu jo myöhäissyksyllä 1983, mutta rakennuksen kallistuminen oli havaittu vasta vuonna 1988. Uoman kaivamisen ja havaintojen tekemisen väliin oli muun muassa jäänyt erittäin kylmä talvi 1986-1987, jolloin routa erityisesti lumen vähäisyyden vuoksi oli ulottunut poikkeuksellisen syvälle.
Maaoikeus on katsonut, ettei A:n korvausvaatimusta ollut näytetty toteen, ja sen vuoksi hylännyt hänen valituksensa.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A ja B ovat valituksessaan toistaneet maaoikeudessa esitetyn vaatimuksen ja vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.
Toimitusinsinööri on antanut valituksen johdosta lausunnon.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 18.9.1990
Käsittelyratkaisu
Koska B ei omista kysymyksessä olevaa asuinrakennusta eikä hän siten ole asianosainen tässä jutussa, Korkein oikeus jättää valituksen hänen osaltaan tutkimatta.
Pääasiaratkaisu
Perustelut
Esitetyn selvityksen mukaan kysymyksessä olevalla rakennuksella on huonot perustukset. Routasuojaus ja salaojitus puuttuvat. Rakennuksen kallistuma on ainakin pääasiallisesti johtunut maan routimisesta. Osaksi se on saattanut johtua myös vesiuoman kaivamisesta, mutta siinäkään tapauksessa ei kallistumista olisi päässyt syntymään, jos rakennuksen perustustyöt salaojituksineen olisi tehty asianmukaisella tavalla.
Tuomiolauselma
Maaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Portin, Riihelä, Lehtonen ja Krook
---
[SV]
I samband med ett nyskifte hade en vattenfåra grävts enligt en dräneringsplan, som förverkligades vid förrättningen. Ägaren av byggnaden på en lägenhet invid fåran hade påstått, att byggnaden hade satt sig efter grävningsarbetet och att detta var en följd av grävningen. Yrkandet på ersättning för skadan kunde handläggas och avgöras i samband med nyskifteslikviderna.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret