Supreme Court dismisses appeal; lower court had jurisdiction as dispute arose from installment contract, not main agreement.

Sopimuksessa, jolla A oli myöntänyt B:lle oikeuden myydä valokuvien ja filmien kehityspalveluja määrättyä pikakehitysjärjestelmää hyväksi käyttäen, oli ehto, jonka mukaan sopimuksesta johtuvat riitaisuudet ratkaistiin välimiesmenettelyssä. Sen jälkeen B osti A:lta tarvitsemansa kehityslaitteiston osamaksusopimuksella, jonka mukaan siitä johtuvat riitaisuudet voitiin käsitellä Helsingin raastuvanoikeudessa ja välipuheet, joita ei ollut otettu sopimukseen, olivat mitättömiä. B vaati raastuvanoikeudessa nostamassaan kanteessa osamaksusopimukseen perustuvan kaupan julistamista mitättömäksi.

Sopimusten katsottiin olevan toisiinsa verrattuina itsenäisiä. A ei ollut näyttänyt, että osamaksusopimuksen ehdosta poiketen olisi sovittu välityslausekkeen koskevan myös osamaksusopimuksesta johtuvia riitaisuuksia. Kanne ei myöskään välittömästi perustunut välityslausekkeen sisältävän sopimuksen ehtojen rikkomiseen. Raastuvanoikeus oli näin ollen toimivaltainen käsittelemään kanteen.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Helsingin raastuvanoikeudessa

Tämän vuoksi B on vaatinut, että kauppa julistetaan mitättömäksi ja että yhtiö velvoitetaan suorittamaan hänelle takaisin maksettu käsirahaosuus 38.700 markkaa, maksetut viisi osamaksuerää yhteensä 25.754 markkaa sekä korvaukseksi korko- ja vuokrakuluista 2.000 markkaa, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen 15.10.1987 lukien. Vielä B on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöspäivästä lukien.

Oikeudenkäyntiväite

Yhtiö on pääasiaan vastaamatta lausunut, että se ja B olivat 14.10.1987 tehneet niin sanotun dealersopimuksen, jonka 12. kohdassa oli määrätty, että sopimuksesta johtuvat riitaisuudet ratkaistiin välimiesmenettelyssä. B:n kanne koski dealersopimuksen perusteella myytyä valokuvien kehityslaitteistoa ja valokuvien kehityslaitteeseen asennettavaa analysaattoria. Koska kanteen kohteena oleva riita siten oli ratkaistava mainitun pääsopimuksena pidettävän sopimuksen mukaisesti välimiesmenettelyssä eikä raastuvanoikeudessa, yhtiö on vaatinut, että kanne jätetään tutkimatta.

Raastuvanoikeuden päätös 14.2.1989

Raastuvanoikeus on lausunut, että B ja yhtiö olivat 14.10.1987 tehneet sopimuksen, jolla yhtiö oli myöntänyt B:lle ostajana Turun myyntipiirissä oikeuden omaan lukuunsa myydä valokuvien ja filmien kehityspalveluja Kis Photo -pikakehitysjärjestelmää hyväksi käyttäen. Sopimuksen mukaan järjestelmään kuuluivat muun muassa koneet, raaka-aineet, varaosat, kalusteet, mainokset, kuvakuoret, filmit ja asusteet, jotka oli valmistettu ja markkinoitu Kis-nimellä.

Sopimuksen 3. kohdan mukaan yhtiö vastasi koneen asianmukaisesta sopivuudesta sopijapuolten tarkoittamaan käyttötarkoitukseen ja huolehti koneen huollosta ja varaosien saannista erikseen sovittavilla ehdoilla. Yhtiö asensi Kis Photo -koneen ja siihen liittyvät laitteet asianmukaiseen kuntoon veloituksetta.

Asianosaiset olivat 21.10.1987 tehneet Kis Photo Magnum Speed -kehityslaitteistoa koskevan osamaksusopimuksen.

Näin ollen ja kun ensiksi mainitussa, pääsopimukseksi katsottavassa sopimuksessa oli välityslauseke, jonka mukaan sopimuksesta johtuvat riitaisuudet ratkaistiin välimiesmenettelyssä, raastuvanoikeus on välimiesmenettelystä annetun lain 1 §:n 2 momentin nojalla katsonut, ettei se ollut toimivaltainen puheena olevaa riitaa ratkaisemaan siitä huolimatta, että osamaksusopimuksessa oikeuspaikaksi oli sovittu raastuvanoikeus. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on jättänyt kanteen tutkimatta.

Helsingin hovioikeuden päätös 2.8.1989

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on pysyttänyt raastuvanoikeuden ratkaisun. B on velvoitettu suorittamaan Big-Foto Oy:lle korvaukseksi vastauskuluista hovioikeudessa 600 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden päätöksen antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 31.10.1989.

B on vaatinut, että alempien oikeuksien päätökset kumotaan, oikeudenkäyntiväite hylätään ja asia palautetaan raastuvanoikeuden käsiteltäväksi. Lisäksi B on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista kaikissa oikeusasteissa korkoineen.

Valtasystems Oy, joksi Big-Foto Oy:n toiminimi oli 15.3.1989 kaupparekisteriin tehdyn merkinnän mukaisesti muutettu, on vaatinut valituksen hylkäämistä ja vastauskulujensa korvaamista Korkeimmassa oikeudessa korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 12.9.1990

Perustelut

Big-Foto Oy ja B ovat 14.10.1987 tehneet raastuvanoikeuden päätöksessä mainitun markkinointisopimukseksi nimittämänsä sopimuksen, jolla B:lle on myönnetty Turun myyntipiirissä oikeus omaan lukuunsa myydä valokuvien ja filmien kehityspalveluja Kis Photo -pikakehitysjärjestelmää hyväksi käyttäen. Sopimuksessa on seuraava sen tulkintaa koskeva ehto: "Tästä sopimuksesta johtuvat riitaisuudet ratkaistaan välimiesmenettelyssä, jossa sovelletaan välimiesmenettelystä annettua lakia. --Lisäksi osapuolet sopivat, että asiakas voi välimieslautakunnassa käyttää vain tässä sopimuksessa nimenomaisesti edellytettyjä oikeuskeinoja. Asiakas ei näin ollen voi välimieslautakunnalle esittää luontaissuoritusta tarkoittavaa vaatimusta eikä käyttää muuta sellaista oikeuskeinoa, jota ei ole tässä sopimuksessa edellytetty." Sopimus on määrätty olemaan voimassa 14.10.1992 saakka, jolloin se on irtisanottavissa.

Yhtiö on myynyt mainitussa sopimuksessa tarkoitetun valokuvien kehityslaitteiston B:lle osamaksukaupasta annetussa laissa tarkoitetulla osamaksusopimuksella, jonka B on 21.10.1987 allekirjoittanut. Osamaksusopimuksessa on sovittu oikeuspaikasta seuraavasti: "Tästä sopimuksesta johtuvat riitaisuudet voidaan käsitellä Helsingin raastuvanoikeudessa." Lisäksi osamaksusopimuksen ehtojen mukaan välipuheet, joita ei ollut otettu osamaksusopimukseen, olivat mitättömiä.

Mainitulla 14.10.1987 tehdyllä sopimuksella ei ole myyty kanteessa tarkoitettua valokuvien kehityslaitteistoa, vaan sitä koskeva kauppa on tehty osamaksusopimuksella. Osamaksusopimuksen allekirjoittamisella yhtiö on siirtänyt sopimuksen kaikkine oikeuksineen eräälle rahoitusyhtiölle ja B on hyväksynyt siirron. Rahoitusyhtiö on sittemmin siirtänyt osamaksusopimuksen takaisin. Osamaksusopimus ja 14.10.1987 tehty sopimus ovat näin ollen toisiinsa verrattuina itsenäisiä sopimuksia.

Välityslauseke 14.10.1987 tehdyssä sopimuksessa on tulkinnanvarainen. Yhtiö ei ole näyttänyt, että osamaksusopimuksen oikeuspaikkaehdosta poiketen olisi sovittu välityslausekkeen koskevan myös osamaksusopimuksesta johtuvia riitaisuuksia.

Kanne ei ole välittömästi perustunut 14.10.1987 tehdyn sopimuksen ehtojen rikkomiseen.

Tämän vuoksi Korkein oikeus katsoo, ettei kanteessa tarkoitetussa asiassa ole kysymys 14.10.1987 tehdystä sopimuksesta johtuvasta riitaisuudesta, joten raastuvanoikeus on toimivaltainen käsittelemään asian.

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja raastuvanoikeuden päätökset kumotaan ja B vapautetaan suorittamasta yhtiölle määrättyä oikeudenkäyntikulujen korvausta. Asia palautetaan raastuvanoikeuteen, jonka tulee omasta aloitteestaan ottaa se uudelleen käsiteltäväksi ja siinä laillisesti menetellä. Raastuvanoikeuden tulee myös antaa lausunto asiassa esitetyistä oikeudenkäyntikuluvaatimuksista.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Nybergh, Ketola, Huopaniemi ja Suhonen

---

[SV]

A hade medelst ett avtal beviljat B rätt att sälja framkallningstjänster för fotografier och filmer med utnyttjande av ett särskilt snabbframkallningsförfarande. I avtalet ingick ett villkor, enligt vilket tvister föranledda av avtalet avgjordes av skiljemän. Därefter köpte B av A den erforderliga framkallningsapparaturen genom ett avbetalningskontrakt. Enligt kontraktet kunde därav föranledda tvister handläggas vid Helsingfors rådstuvurätt och överenskommelser som inte hade intagits i kontrakter var ogiltiga. B yrkade i ett käromål som han hade gjort anhängigt i rådstuvurätten, att det köp som grundade sig på avbetalningskontraktet skulle förklaras ogiltigt.

De båda avtalen ansågs vara självständiga i förhållande till varandra. A hade inte visat att man med avvikelse från villkoret avbetalningskontraktet skulle ha kommit överens om att skiljeklausulen skulle gälla också tvister som föranleds av avbetalningskontraktet. Käromålet grundade sig inte heller omedelbart på brott mot villkoren i det avtal som innehöll skiljeklausulen. Rådstuvurätten var därför behörig att handlägga käromålet.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret