Supreme Court dismisses appeal; State as party must pay litigation costs when losing under wage guarantee law.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland dismissed the State's appeal, upholding the lower court's order for the State to pay the plaintiff's litigation costs. The State, acting as a co-defendant alongside the employer under the Wage Guarantee Act, lost the case and was therefore liable for costs. The court ruled that the State's participation as a party necessitated its financial responsibility for the proceedings when it failed to secure the outcome.
Legislator headnote
AI generatedPalkkaturvalain 7 § 1 mom 1 kohta; OK 21 luku 3 § 1 mom: When the State is a party to litigation under the Wage Guarantee Act and loses the case, it is obligated to pay the opponent's litigation costs.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Palkkaturvalain 7 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla vastaajaksi haastettu valtio oli jutussa asianosainen ja hävitessään jutun velvollinen korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.
OK 21 luku 3 § 1 mom
PalkkaturvaL 7 § 1 mom 1 kohta
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Liperin kihlakunnanoikeuden päätös 9.2.1988
A:n nostettua entistä työnantajaansa Pujottelupärnä Oy:tä ja valtiota vastaan palkkaturvalain 7 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun kanteen kihlakunnanoikeus on, velvoittaessaan Pujottelupärnä Oy:n suorittamaan A:lle maksamatta olevat palkkasaatavat 12.813,52 markkaa korkoineen ja vahvistaessaan, että valtio oli vastuussa sanotun palkkasaatavan maksamisesta, samalla A:n vaatimuksesta velvoittanut valtion yhteisvastuullisesti Pujottelupärnä Oy:n kanssa korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 3.460 markalla.
Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 6.6.1989
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi työministeriö oli saattanut jutun oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osalta, on lausunut, että palkkaturvalain 7 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan, sellaisena kuin se oli muutettuna 25.5.1984 annetulla lailla, A:n oli pitänyt nostaa kanne työnantajaa ja valtiota vastaan. Lainsäännöksen nimenomaisena tarkoituksena oli, että valtio osallistui oikeudenkäyntiin asianosaisena. Valtio oli siten oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 3 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin A:n vastapuoli jutussa, minkä vuoksi kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputulosta ei ole muutettu. Valtio on velvoitettu suorittamaan A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 600 markkaa.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valtiolle on myönnetty valituslupa 14.9.1989. Valtio on vaatinut sen vapauttamista A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamisvelvollisuudesta. A ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.9.1990
Perustelut
Valtio on ollut jutussa asianosaisena ja hävinnyt jutun. Näillä ja hovioikeuden mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut asian tuomiolauselmasta ilmenevällä tavalla.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Nikkarinen, Riihelä, Roos ja Paasikoski
---
[SV]
I ett mål vari staten hade instämts som svarande enligt 7 § 1 mom. 1 punkten lagen om lönegaranti var staten part och skyldig att ersätta motpartens rättegångskostnader då staten förlorade målet.
RB 21 kap 3 § 1 mom
L om lönegaranti 7 § 1 mom 1 punkten
Hela rättsfallet är i FKKO-registret