Supreme Court dismisses traffic charge against driver who followed rules when other driver illegally entered opposing lane.

Ään.

A oli risteystä lähestyessään ajanut oikeanpuoleista ajokaistaa. Oikealta ajanut B oli ryhtynyt kääntymään risteyksessä vasemmalle siten, että hän oli käyttänyt vastaantulevan liikenteen ajokaistaa, jolloin autot olivat törmänneet yhteen. A:lla ei ollut velvollisuutta varautua B:n tällaiseen menettelyyn. Sen vuoksi ja kun A:n auton nopeus oli ollut niin alhainen, ettei onnettomuutta ilmeisesti olisi sattunut, jos B olisi noudattanut liikennesääntöjä, syyte A:ta vastaan hylättiin.

Vrt.

KKO:1996:107

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Ulvilan kihlakunnanoikeuden päätös 7.10.1987

Kihlakunnanoikeus on virallisen syyttäjän ajamasta syytteestä ja varattuaan C:lle tilaisuuden tulla asianomistajana kuulluksi ja kuultuaan asianomistajana D:tä sekä syytteestä A:ta ja B:tä, jotka asianomistajina ovat puolestaan yhtyneet virallisen syyttäjän syytteeseen, lausunut selvitetyksi, että A ja B olivat 27.6.1987 Noormarkussa A kuljettaessaan omistamaansa henkilöautoa TBH212 Erkintietä kohti sen ja Anninpolun risteystä laiminlyönyt väistää samanaikaisesti oikealta Anninpolkua lähestyvää B:n kuljettamaa, D:n omistamaa henkilöautoa TLR531 ja B kääntyessään mainitulla henkilöautolla Anninpolulta vasemmalle Erkintielle laiminlyönyt ryhmittyä välittömästi ajoradan oikealle puolelle ajaen kokonaan Anninpolulla ajoradan vasenta puolta, jolloin autot olivat törmänneet risteysalueella Erkintiellä yhteen ja vaurioituneet sekä A:n autossa matkustajana ollut C oli loukkaantunut lievästi.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on, tuomitessaan B:n tieliikennelain 11 §:n 2 momentin, 14 §:n 1 momentin ja 98 §:n nojalla liikenteen vaarantamisesta viiteen 35 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 175 markkaa, tuominnut A:n tieliikennelain 11 §:n 2 momentin, 14 §:n 1 momentin ja 98 §:n nojalla liikenteen vaarantamisesta 20:een 55 markan määräiseen päiväsakkoon eli maksamaan sakkoa 1.100 markkaa.

Turun hovioikeuden päätös 27.9.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on lausunut, että B oli laiminlyönyt ryhmittyä välittömästi ajoradan keskiviivan oikealle puolelle ja kääntynyt vasemmalle käyttäen kokonaan ajoradan vasenta puolta. Hänen kuljettamansa auto oli tien vasemmalla puolella olevan aidan estäessä osittain näkyväisyyttä ilmestynyt yllättäen A:n eteen. Törmäys oli tapahtunut aivan risteysalueen reunassa. Näihin seikkoihin nähden A:n rikoksesta ilmenevä syyllisyys oli vähäinen, minkä vuoksi hänen rangaistustaan oli alennettava.

Tällä perusteella hovioikeus on, tuomitessaan B:n tieliikennelain 11 §:n 2 momentin ja 98 §:n nojalla kihlakunnanoikeuden määräämään rangaistukseen, alentanut A:lle tieliikennelain 14 §:n 1 momentin ja 98 §:n nojalla tuomitun rangaistuksen 5:een 55 markan määräiseen päiväsakkoon eli 275 markan sakkoon.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 20.1.1989. Virallinen syyttäjä ja B ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset.

A on vaatinut syytteen hylkäämistä.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 14.9.1989

Perustelut

A on lähestyessään risteystä ollut velvollinen tarkkaamaan muuta liikennettä ja väistämään oikealta Anninpolkua saapuvaa liikennettä. A:lla ei ole kuitenkaan ollut velvollisuutta varautua siihen, että B saapui risteykseen käyttäen vastaantulevan liikenteen ajokaistaa. A:n kuljettaman auton nopeus on ollut niin alhainen, ettei onnettomuutta ilmeisesti olisi sattunut, jos B olisi noudattanut liikennesääntöjä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätöstä muutetaan siten, että A:ta vastaan liikenteen vaarantamisesta ajettu syyte hylätään ja hänet vapautetaan rangaistuksesta.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Huopaniemi: Katson, ettei ole esitetty syytä hovioikeuden päätöksen muuttamiseen, jonka jätän pysyväksi.

Oikeusneuvos Nybergh: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Huopaniemi.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Nybergh (eri mieltä), Rintala, Paasikoski ja Huopaniemi (eri mieltä)

---

[SV]

Omröstn.

A hade då han närmade sig en korsning kört på det högra körfältet. B, som kom från höger, hade börjat svänga till vänster i korsningen så att han hade använt körfältet för den mötande trafiken varvid bilarna hade kolliderat. A var inte skyldig att förutse ett sådant körsätt. Fördenskull och då A:s hastighet hade varit så låg att en olycka uppenbarligen hade kunnat undvikas, om B hade följt trafikreglerna, förkastades åtalet mot A.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret