Supreme Court dismisses claim for service bonus as unilateral employer gift, not contractual term.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland dismissed the employee's claim for a service bonus that had been paid under previous rules. The lower courts ruled the bonus was a contractual term based on long-standing practice, but the Supreme Court determined it was a unilateral gift of gratitude. Consequently, the employer retained the right to change the bonus terms unilaterally, negating the employee's expectation of payment.
Legislator headnote
AI generatedTyösopimuslaki 1 §; Oikeudenkäymiskaari 21 luvun 4 §:n 1 momentti: A gift given by an employer to an employee, where the terms are based on service duration and salary but do not form part of the individual employment contract, is a unilateral expression of will that the employer may change at any time, and the employee has no right to the gift if the terms have been altered.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Työnantaja oli palkinnut pitkään palveluksessaan olleita henkilöitä rahalahjoin, joiden antoperusteet määräytyivät palvelusajan ja antamisajankohdan palkan perusteella. Lahjan antoperusteet eivät olleet muodostuneet yksittäisen työsopimuksen ehdoksi. Työnantajalla oli oikeus yksipuolisesti muuttaa antoperusteita eikä työntekijällä ollut oikeutta rahalahjaan, joka hänelle aikaisemmin voimassa olleiden perusteiden mukaan olisi annettu.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Ikaalisten kihlakunnanoikeuden päätös 18.8.1987
Kihlakunnanoikeus on M:n O/Y K A/B:ta vastaan ajamasta kanteesta lausunut, että yhtiö oli vuodesta 1947 vuoteen 1967 saakka ja uudelleen vuodesta 1971 lähtien maksanut kaikille työntekijöilleen erillistä palvelusvuosikorvausta. Ennen 30.6.1986 voimaan tullutta muutosta palvelusvuosikorvauksina oli maksettu 20 ja 25 vuoden palveluksessaolon jälkeen kahden viikon, 30 ja 35 vuoden palveluksen jälkeen yhden kuukauden, 40 ja 45 vuoden jälkeen kahden kuukauden ja 50 ja 55 vuoden palveluksen jälkeen kolmen kuukauden palkka.
M oli 28.8.1961 alkaen yhtäjaksoisesti ollut ja oli edelleenkin yhtiön palveluksessa työsopimuslain 1 §:n mukaisessa työsuhteessa. Hänelle oli siten kertynyt 25 palvelusvuotta 28.8.1986, jolloin hän olisi edellä mainitun käytännön nojalla saanut palvelusvuosikorvauksena kahden viikon palkan eli 3.752 markkaa. Yhtiö ei ollut kuitenkaan M:lle sanottua korvausta suorittanut, vaan se oli vedonnut keväällä 1986 tekemäänsä ja 18.3.1986 pidetyssä yhteistoimintamenettelyä koskevassa neuvottelutilaisuudessa ilmoittamaansa päätökseen, jonka mukaan palvelusvuosikorvausten maksaminen 25 ja 35 palveluvuoden jälkeen oli 30.6.1986 lukien lakkautettu.
Näin ollen palvelusvuosikorvausten maksaminen vuonna 1971 vahvistettujen maksuperusteiden mukaisesti oli tullut yhtiön työntekijöiden ja siis myös M:n työsopimuksen ehdoksi. Koska työsopimuksen ehtoja ei voida yksipuolisesti työntekijän vahingoksi muuttaa, M:llä oli 25 palvelusvuoden jälkeen oikeus saada yhtiöltä kahden viikon palkkaa vastaava määrä 30.6.1986 saakka voimassaolleiden maksuperusteiden mukaisesti.
Näillä perusteilla kihlakunnanoikeus on velvoittanut yhtiön suorittamaan M:lle kahden viikon palkkaa vastaavana palvelusvuosikorvauksena 3.752 markkaa 16 prosentin korkoineen 29.8.1986 lukien. Koska asia oli ollut epätietoinen ja yhtiöllä siten oli ollut aihetta oikeudenkäyntiin, hylättiin M:n vaatimus saada yhtiöltä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan.
Turun hovioikeuden tuomio 26.8.1988
Hovioikeus, jossa asianosaiset hakivat muutosta, ei muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
O/Y K A/B:lle on myönnetty valituslupa 14.11.1988. M on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.
Yhtiö on vaatinut kanteen hylkäämistä ja korvausta sillä jutussa olleista kuluista korkoineen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.9.1989
Perustelut
Vaikka kiitoslahja on annettu työsuhteessa yhtiöön olleille henkilöille ja lahjan antoperusteet ovat määräytyneet palvelusajan ja antamisajankohdan palkan perusteella, kysymyksessä on kuitenkin luonteeltaan sellainen kiitos- ja huomionosoituslahja, jonka antaminen on ollut yhtiön yksipuolisen tahdonilmaisun varassa. Lahjan antoperusteet eivät siten ole muodostuneet yksittäisen työsopimuksen ehdoksi ja yhtiö on voinut näitä perusteita yksipuolisesti muuttaa. M:llä ei siten ole oikeutta siihen rahalahjaan, joka hänelle 25 vuotta yhtiön palveluksessa oltuaan olisi aikaisemmin voimassa olleiden perusteiden mukaan annettu.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään. Yhtiö vapautetaan sille tuomitusta maksuvelvollisuudesta. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin (L 13.3.1964/133) ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaan yhtiö ei saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Asian laadun vuoksi yhtiön on pidettävä vahinkonaan myös sillä täällä olleet kulut.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Lehtonen, Rintala ja Huopaniemi
---
[SV]
En arbetsgivare hade med penninggåvor belönat personer som hade varit länge i hans tjänst. Gåvans storlek var beroende av tjänstgöringstiden och lönen vid tiden för gåvan. De grunder enligt vilka gåvorna bestämdes hade inte blivit villkor i det enskilda arbetsavtalet. Arbetsgivaren hade rätt att ensidigt ändra grunderna. En arbetstagare hade därför inte rätt till den penninggåva som han med tillämpning av tidigare gällande grunder skulle ha fått.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret