Supreme Court dismisses prosecution for negligence against judges who appointed an executor without formal summons.

Raastuvanoikeuden jäsenten katsottiin syyllistyneen varomattomuudesta tehtyyn virkavirheeseen, kun raastuvanoikeus oli määrännyt pesänjakajan, vaikka oikeudesta poissa oleville pesän osakkaille oli varattu tilaisuus tulla kuulluksi antamalla heille tiedoksi vain hakijoiden laatima kutsu, mutta ei hakemusasioiden käsittelystä yleisessä alioikeudessa annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaista tuomioistuimen antamaa kutsua.

L hakemusasioiden käsittelystä yleisessä alioikeudessa 11_§_1_mom PK_23_luku_6_§_1_mom

ASIAN KÄSITTELY ITÄ-SUOMEN HOVIOIKEUDESSA

Virkaa toimittava kanneviskaali A on hovioikeuteen 22.12.1987 antamassaan virkasyytekirjelmässä lausunut siihen liitetyistä asiakirjoista havaittavan, että Kuopion raastuvanoikeus oli 25.5.1987 pöytäkirjan 36 §:n kohdalla hakemusasiassa H 87/113 julistamallaan lainvoiman saaneella päätöksellä Kuopiosta olevien E:n, F:n ja G:n, H:n ja I:n, Kajaanista olevan J:n, Siilinjärveltä olevien K:n ja L:n sekä Pielavedeltä olevan M:n yhteisestä hakemuksesta määrännyt Kuopiosta olevan varatuomarin X:n pesänjakajaksi Kuopiossa viimeksi asuneen, 4.8.1985 kuolleen N:n kuolinpesään. Hakijat olivat haastemiehen välityksellä kutsuneet kuolinpesän muut osakkaat Pielavedeltä olevat O:n, P:n, Q:n ja R:n saapumaan asiassa kuultaviksi raastuvanoikeuden 25.5.1987 pidettyyn istuntoon. Viimeksi mainitut olivat kutsusta huolimatta jääneet oikeuteen tulematta.

Kun O:ta, P:tä, Q:ta ja R:ää ei ollut hakemusasioiden käsittelystä yleisessä alioikeudessa 30.4.1986 annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaisesti kutsuttu tuohon istuntoon raastuvanoikeuden antamalla kutsulla, raastuvanoikeuden ei olisi pitänyt ratkaista pesänjakajan määräämistä koskevaa asiaa 25.5.1987 pidetyssä istunnossa. Raastuvanoikeuden olisi tullut lykätä asian käsittely myöhemmin pidettäväksi ja sanotusta lainkohdasta ilmenevin tavoin kutsua O, P, Q ja R raastuvanoikeuden uuteen istuntoon.

Sen vuoksi virkaa toimittava kanneviskaali A on vaatinut, että B, C ja D, jotka olivat raastuvanoikeudessa, B puheenjohtajana sekä C ja D jäseninä erimielisyydettä ratkaisseet asian ja joiden oli katsottava varomattomuudesta syyllistyneen tuohon virheelliseen menettelyyn, tuomittaisiin rikoslain 40 luvun 21 §:n 1 momentin nojalla rangaistukseen varomattomuudesta tuomarinviran toimittamisessa tehdystä virkavirheestä.

Hovioikeus on varannut O:lle, P:lle, Q:lle ja R:lle tilaisuuden esittää virkasyytteen yhteydessä siitä ehkä aiheutuvat vaatimuksensa.

B, C ja D ovat toimittaneet hovioikeuteen heiltä vaaditut vastaukset.

Hovioikeuden päätös 30.9.1988

Hovioikeus on katsonut selvitetyksi, että B, C ja D olivat menetelleet virkasyytekirjelmässä kerrotuin tavoin.

Hovioikeus on todennut, että hakemusasioiden käsittelystä yleisessä alioikeudessa annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan, milloin hakemusasiassa oli varattava asiaan osalliselle, joka ei ollut saapuvilla, tilaisuus tulla kuulluksi, tuomioistuimen oli kutsuttava asiaan osallinen istuntoon. Tuomioistuimen oli kehotettava hakijaa huolehtimaan sekä hakemuksen että tuomioistuimen antaman kutsun tiedoksiantamisesta. Säännös oli eduskunnan lakivaliokunnan mietinnössä (nro 9/1985) esitetyssä muodossa. Hallituksen esityksen (nro 90/1985) mukaan tuomioistuimen olisi tullut kutsua asiaan osallinen istuntoon vain, jos hakija ei olisi häntä kutsunut. Lakivaliokunta ei ollut perustellut sitä, minkä vuoksi hallituksen esityksessä hakijalle myönnetty mahdollisuus itse kutsua asiaan osallinen tuomioistuimeen oli jätetty pois lakivaliokunnan ehdotuksesta.

Hovioikeus on tosin katsonut, että raastuvanoikeuden ei olisi tullut ratkaista puheena olevaa hakemusta raastuvanoikeuden 25.5.1987 pidetyssä istunnossa vaan kysymyksessä olevan, sanamuodoltaan selvän lain säännöksen mukaisesti lykätä asian käsittely raastuvanoikeuden antaman kutsun tiedoksiantamiseksi O:lle, P:lle, Q:lle ja R:lle. Koska heille kuitenkin oli hakijoiden toimesta jo annettu tiedoksi kutsu, joka oli sisältänyt myös tarpeelliset tiedot hakemuksesta, asian ratkaiseminen tuossa tilanteessa oli ollut tarkoituksenmukaista eikä sen lykkääminen olisi ollut asiaan osallisten oikeusturvan kannalta välttämätöntä. Sen vuoksi B:n, C:n ja D:n virkasyytekirjelmässä kerrottua menettelyä ei ollut pidettävä virkavirheenä ja hovioikeus on hylännyt heitä vastaan ajetun syytteen.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Virkaa toimittava kanneviskaali A on valittanut hovioikeuden päätöksestä ja vaatinut, että B, C ja D tuomittaisiin syytteen mukaisesti kukin rangaistukseen varomattomuudesta tuomarinviran toimittamisessa tehdystä virkavirheestä.

Valitukseen ei ole vastattu.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 15.8.1989

Asiaan osallisen kuulemismenettelystä on hakemusasioiden käsittelystä yleisessä alioikeudessa annetun lain 1.5.1987 tapahtuneen voimaantulon jälkeen käytännössä esiintynyt epäselvyyttä. Kun melko pian lain voimaantulon jälkeen tapahtuneesta virheestä ei ole esitetty aiheutuneen kenellekään vahinkoa tai haittaa, Korkein oikeus katsoo, että B:n, C:n ja D:n virkavirhe on mainituilla erityisillä perusteilla vähäpätöinen ja johtunut olosuhteet huomioon ottaen anteeksi annettavasta huomaamattomuudesta. Myöskään yleinen etu ei vaadi heidän tuomitsemistaan rangaistukseen. Tämän vuoksi Korkein oikeus rikoslain 3 luvun 5 §:n 3 momentin nojalla jättää rangaistuksen tuomitsematta B:n, C:n ja D:n viaksi jäävästä virkavirheestä.

Esittelijän mietintö

Vanhempi oikeussihteeri Takkunen: Korkein oikeus lausunee seuraavaa:

Ehdotus perusteluiksi: Perintökaaren 23 luvun 6 §:n (L 5.2.1965/40) mukaan ennen pesänjakajan määräämistä oikeuden tai tuomarin on varattava osakkaille tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta. Oikeuskäytännössä on säännöstä vakiintuneesti tulkittu siten, että riittäväksi on katsottu, että hakija on itse kutsunut muut osakkaat kuultaviksi pesänjakajan määräämistä koskevaan oikeudenkäyntiin. Korkein oikeus on menettelyn osalta katsonut, että lainkohdassa tarkoitettu tilaisuuden varaaminen pesän osakkaille lausua mielipiteensä asiasta voitiin tehdä kirjatulla kirjeellä, jossa ilmoitettiin pesänjakajaksi ehdotettu henkilö ja hakemuksen käsittelypäivä tuomioistuimessa.

Hakemusasioiden käsittelystä yleisessä alioikeudessa 30.4.1986 annetun ja 1.5.1987 voimaan tulleen lain 2 §:n mukaan muussa laissa tai ennen lain voimaan tuloa annetussa asetuksessa olevaa laista poikkeavaa säännöstä on tietyin laissa mainituin poikkeuksin noudatettava. Hallituksen esityksessä on tältä osin todettu, että ehdotettu laki on menettelysäännösten osalta yleensä toissijainen. Jos muussa laissa tai ennen lain voimaantuloa annetussa asetuksessa on laista poikkeava säännös, on sitä noudatettava.

Korkein oikeus katsonee hakemusasioiden käsittelystä yleisessä alioikeudessa annetun lain edellä kerrottujen esitöiden osoittavan, ettei tarkoituksena ole toistaiseksi ollut muuttaa oikeuskäytännössä hyväksyttyä menettelyä asiaan osallisen kuulemisesta kysymyksessä olevan kaltaisessa hakemusasiassa. Perintökaaren 23 luvun 6 §:n ja sitä täydentävän hakemusasioiden käsittelystä yleisessä alioikeudessa annetun lain 11 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuimen on siten kussakin tapauksessa harkittava, onko asiaan osallinen, joka ei ole saapuvilla, saanut asiasta riittävän tiedon ja onko hänelle vielä varattava tilaisuus tulla kuulluksi. Kun oikeudesta poissa olleille asiaan osallisille on käsiteltävässä asiassa hakijoiden toimesta annettu tiedoksi pesänjakajan määräämistä koskeva hakemus sekä kutsu saapua tuomioistuimeen, B, C ja D eivät ole menetelleet asiassa virheellisesti.

Päätöslauselmaehdotus: Hovioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Portin, Haar- mann, Roos ja Taipale

---

[SV]

En rådstuvurätts ledamöter ansågs ha begått tjänstefel av oaktsamhet då rådstuvurätten hade förordnat en skiftesman trots att de frånvarande dödsbodelägarna hade beretts tillfälle att yttra sig genom att delge dem endast en av sökanden upprättad kallelse men inte en av domstolen i enlighet med 11 § 1 mom. lagen om behandling av ansökningsärenden vid allmän underrätt utfärdad kallelse.

L om behandling av ansökningsärenden vid allmän underrätt 11 § 1 mom ÄB_23_kap_6_§_1_mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret