Supreme Court dismisses subrogation claim where driver's negligence caused accident but was not gross negligence under insurance law.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland dismissed the insurance company's subrogation claim against a driver convicted of gross drunk driving. Although the driver caused two rear-end collisions by failing to warn traffic after his car stalled on a dark road due to running out of fuel, the court found this omission did not constitute gross negligence under the relevant insurance statute. Consequently, the claim for reimbursement of damages paid to the victims was rejected, and the lower court's decision was left unchanged.
Legislator headnote
AI generatedLiikennevakuutuslain 20 § 1 mom; 21 § 1 mom: An insurance company's right to subrogation under the Insurance Act is contingent upon the insured's gross negligence in causing the accident; mere negligence or omission, such as failing to warn traffic after a vehicle stalls, does not satisfy this statutory requirement.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A:n henkilöauto, jota hän oli kuljettanut syyllistyen törkeään rattijuopumukseen, oli polttoaineen loputtua pysähtynyt tielle. A oli laiminlyönyt ryhtyä toimenpiteisiin muun liikenteen varoittamiseksi pimeässä valoitta seisoneesta autostaan, mistä oli ollut seurauksena kahta takaa tullutta autoa kohdannut liikennevahinko. Kun A ei ollut aiheuttanut vahinkoa ajoneuvoa kuljettaessaan vaan sanotulla laiminlyönnillään, jota ei ollut pidettävä törkeänä tuottamuksena, vahingon johdosta korvauksia suorittaneen liikennevakuutusyhdistyksen A:ta vastaan nostama takautumiskanne hylättiin.
LiikVakL 20 § 1 mom
LiikVakL 21 § 1 mom
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Imatran kihlakunnanoikeudessa
A oli Imatran kihlakunnanoikeuden 9.4.1985 julistetulla päätöksellä, jonka Kouvolan hovioikeus oli 25.3.1986 antamallaan päätöksellä pysyttänyt, tuomittu yksin teoin tehdyistä törkeästä rattijuopumuksesta, ajokortitta ajosta, liikenteen vaarantamisesta ja kahdesta liikennerikkomuksesta vankeusrangaistukseen. Liikennevakuutusyhdistys oli puheena olevan liikennevahingon johdosta maksanut B:lle ja C:lle korvauksia kaikkiaan 30.235,35 markkaa. Liikennevakuutusyhdistyksellä oli liikennevakuutuslain 20 ja 21 §:n nojalla oikeus saada A:lta takaisin suorittamansa korvaukset. Sen vuoksi yhdistys on vaatinut A:n velvoittamista maksamaan sanotut 30.235,35 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien ja korvaamaan yhdistyksen oikeudenkäyntikulut samoin 16 prosentin korkoineen tuomitsemispäivästä lukien.
Vastaus
A on kiistänyt kanteen perusteeltaan, koskei hän ollut aiheuttanut vahinkoa törkeällä tuottamuksella, mitä liikennevakuutuslain 20 § edellytti. Liikennevahinko ei ollut syntynyt hänen kuljettaessaan autoa alkoholin vaikutuksen alaisena ja vaurioituneiden autojen kuljettajat olivat ainakin osaksi olleet syypäät vahingon syntymiseen. Kihlakunnanoikeuden päätös 8.4.1987
Kouvolan hovioikeuden tuomio 7.9.1988
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi liikennevakuutusyhdistys oli saattanut jutun, on lausunut, ettei A ollut aiheuttanut kihlakunnanoikeuden päätöksestä ilmenevää liikennevahinkoa liikennevakuutuslain 20 §:n edellyttämin tavoin ajoneuvoa kuljettaessaan vaan laiminlyömällä ryhtyä toimiin muun liikenteen varoittamiseksi hänen ajoneuvonsa pysähdyttyä polttoaineen loppumisen vuoksi ajoradalle. Tätä laiminlyöntiä ei ollut pidettävä törkeänä tuottamuksena kuten kihlakunnanoikeuskin oli todennut. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputulosta ei ole muutettu. Yhdistys on velvoitettu korvaamaan valtiolle sen varoista Tanniselle hovioikeuden osalta maksettu palkkio 300 markkaa.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Liikennevakuutusyhdistykselle on myönnetty valituslupa 24.11.1988. Yhdistys on valituksessaan vaatinut kanteensa hyväksymistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.
A ei ole käyttänyt hänelle varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 4.8.1989
Hovioikeuden tuomiota ei muuteta.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Portin, Ketola, Roos ja Taipale
---
[SV]
A hade kört sin personbil och därvid gjort sig skyldig till grovt rattfylleri. Bilen hade stannat på vägen då bränslet tagit slut. A hade underlåtit att vidta åtgärder för att varna den övriga trafiken för bilen, som stod i mörkret utan belysning. Följden härav hade varit att två bakifrån kommande bilar hade lidit trafikskada. Då A inte hade förorsakat skadan under framförande av fordon utan genom sagda försummelse, som inte var att anse som grovt vållande, förkastades trafikförsäkringsföreningens talan mot A om regress för erlagda ersättningar.
TrafikförsäkringsL 20 § 1 mom
TrafikförsäkringsL 21 § 1 mom
Hela rättsfallet är i FKKO-registret