Supreme Court allows employee's claim for wrongful dismissal pay where no probation period was agreed upon.

Työnantaja ei ollut työsopimusta solmittaessa viitannut työehtosopimuksen koeaikamääräykseen, jonka mukaan työntekijällä on ennen vakinaiseksi työntekijäksi tuloaan kolmen kuukauden koeaika. Kun työnantaja ei ollut näyttänyt, että muutoinkaan olisi ollut tarkoitus sopia työntekijän kanssa koeajasta, työsopimuksen katsottiin tulleen sovituksi toistaiseksi voimassa olevana ilman koeaikaa koskevaa ehtoa.

TSL 3 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Iisalmen raastuvanoikeudessa

Näistä syistä A on muun ohella vaatinut, että yhtiö velvoitettaisiin suorittamaan hänelle irtisanomisajan palkkaa, huomioon ottaen jo maksetut 1.911,60 markkaa, 1.927,40 markkaa 16 prosentin korkoineen 28.1.1985 lukien sekä joko suorittamaan korvauksena perusteettomasta irtisanomisesta 20 kuukauden palkkaa vastaavat 82.000 markkaa 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien tai jatkamaan mahdollisimman pikaisesti A:n työsuhdetta. Tämän varalta A on vaatinut työsopimuksen irtisanomismenettelystä annetun lain 22 §:ssä tarkoitettuna vaihtoehtoisena korvauksena palkan menetystä vastaavan määrän enintään kuitenkin edellä mainitun summan korkoineen. Lisäksi A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista siltä osin kuin hänelle ei ollut myönnetty maksutonta oikeudenkäyntiä.

Yhtiön vastine

Yhtiö on kanteen johdosta lausunut, että A:n työsuhde oli purettu koeaikana ja että A:lle oli maksettu hänen palkkasaatavansa kokonaan. Sen vuoksi yhtiö on vastustanut kannetta.

Raastuvanoikeuden päätös 16.4.1986

Osakeyhtiö oli 27.12.1984 irtisanonut A:n työsopimuksen päättymään heti kuitenkin siten, että hänelle oli maksettu palkka kahdelta viikolta eli ajalta 28.12.1984-9.1.1985. Ainakin osittain syynä irtisanomiseen oli ollut se, että A oli ennen joulua 1984 työnantajan edustajan kehotettua laittamaan autoon kaksi ruumisarkkua samalla kertaa kuljetettavaksi vastustanut määräystä arvostellen sellaista kuljetusta hölmöläisten hommaksi. Sen sijaan oli jäänyt näyttämättä, että irtisanomiseen olisi ollut syynä A:n kuuluminen ammattiliittoon. Osakeyhtiö ei ollut antanut A:lle irtisanomismenettelystä annetun lain 7 §:n mukaisia ohjeita irtisanomisen aiheuttamista toimenpiteistä. Osakeyhtiö ei ollut näyttänyt sillä olleen työsopimuslain 37 §:n 2 momentin edellyttämää erityisen painavaa syytä A:n irtisanomiseen.

Raastuvanoikeus on katsonut, ottaen huomioon paitsi työntekijän ja työnantajan olosuhteet yleensä, erityisesti työnantajan menettely työsopimusta irtisanottaessa, työntekijän itsensä antama aihe irtisanomiseen, työtä vaille jäämisen arvioitu kesto, työsuhteen lyhyt kestoaika, työntekijän arvioitu ansion menetys sekä hänen ikänsä ja mahdollisuutensa saada myöhemmin hänen ammattiaan vastaavaa työtä, että A:lle lainvastaisesta irtisanomisesta tuomittavan korvauksen määränä oli pidettävä kuuden kuukauden palkkaa.

Näillä perusteilla ja kun osakeyhtiö oli ilmoittanut, ettei ollut edellytyksiä työsuhteen palauttamiselle eikä niitä raastuvanoikeudenkaan harkinnan mukaan ollut olemassa, raastuvanoikeus on, hyläten vaatimukset enemmälti, velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle eräiden muiden korvausten ohessa irtisanomisajan palkkana vielä vaaditut 1.927 markkaa 40 penniä 16 prosentin korkoineen 28.1.1985 lukien sekä korvauksena lainvastaisesta irtisanomisesta 23.034 markkaa 16 prosentin korkoineen 11.7.1985 lukien.

Vielä yhtiö on velvoitettu suorittamaan A:lle korvaukseksi ennen maksuttoman oikeudenkäynnin alkamispäivää 10.9.1985 kertyneistä oikeudenkäyntikuluista 3.200 markkaa 16 prosentin korkoineen 16.4.1986 lukien.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 2.7.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi asianosaiset olivat saattaneet jutun, on todennut, että A ja yhtiö kummatkin olivat olleet sidottuja kanteessa mainittuun automiehiä koskevaan työehtosopimukseen ja sen 3 §:n 2 kohdan koeaikaa koskevaan määräykseen, jonka mukaan kullakin sopimuksessa tarkoitettuun jatkuvaan työsuhteeseen otetulla on ennen vakinaiseksi työntekijäksi tuloaan kolmen kuukauden koeaika, mikäli työnantajan ja työntekijän kesken ei ole lyhyemmästä sovittu. Tätä koeaikaa koskevaa määräystä oli sovellettava riippumatta siitä, olivatko asianosaiset tunteneet sanotun määräyksen. Yhtiö oli näin ollen voinut koeaikana purkaa A:n työsopimuksen irtisanomisaikaa noudattamatta. Työsuhteen purkamisen ei ollut näytetty tapahtuneen epäasiallisilla perusteilla. Näillä perusteilla hovioikeus on hylännyt A:n kanteen kokonaisuudessaan ja vapauttanut yhtiön kaikesta korvausvelvollisuudesta A:lle. Asian laatuun nähden oikeudenkäyntikulut jäivät asianosaisten itsensä vastattaviksi.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 16.9.1987. Hän on valituksessaan vaatinut kanteensa hyväksymistä irtisanomisajan palkkaa ja työsopimuksen laittomasta irtisanomisesta suoritettavaa korvausta koskevilta osin. Hautaustoimisto ja Kukkakauppa B Oy on antanut siltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Yhtiö, joka ei ole työsopimusta solmittaessa viitannut työsuhteessa sovellettavaan koeaikamääräyksen sisältävään työehtosopimukseen, ei ole muutoinkaan näyttänyt, että tarkoituksena olisi ollut erikseen sopia A:n kanssa työsuhteessa noudatettavasta koeajasta. A:n työsopimus on siten sovittu toistaiseksi voimassa olevaksi ilman koeaikaa koskevaa ehtoa. Yhtiö ei ole myöskään näyttänyt, että sillä olisi ollut työsopimuslain 37 §:n 2 momentissa tarkoitettu erityisen painava syy A:n työsopimuksen irtisanomiseen. A:lla on siten oikeus irtisanomisajan palkkaan ja korvaukseen laittomasta irtisanomisesta, jonka määränä raastuvanoikeuden mainitsemin perustein pidetään kuuden kuukauden palkkaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osin kuin A:n vaatimus irtisanomisajan palkasta ja työsopimuksen laittomasta irtisanomisesta suoritettavasta korvauksesta on hylätty ja asia sanotuilta osin sekä myös yhtiön A:lle maksettavaksi tuomittua oikeudenkäyntikulujen korvausta koskevalta osalta jätetään raastuvanoikeuden päätöksen varaan.

Maksuttomasta oikeudenkäynnistä annetun lain nojalla maksetaan valtion varoista asianajaja X:lle palkkioksi A:n avustamisesta Korkeimmassa oikeudessa 800 markkaa, mikä palkkio yhtiö velvoitetaan korvaamaan takaisin valtiolle.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Nikkarinen, Hil- tunen, af Hällström ja Rintala

---

[SV]

Arbetsgivaren hade vid ingåendet av ett arbetsavtal inte hänvisat till kollektivavtalets bestämmelse om prövotid enligt vilken arbetstagaren hade en tre månaders prövotid innan han blev anställd som ordinarie arbetstagare. Då arbetsgivaren inte heller hade visat att han på annat sätt hade kommit överens med arbetstagaren om en prövotid ansågs arbetsavtalet ha blivit ingånget att gälla tillsvidare utan prövotid.

L om arbetsavtal 3 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret