Supreme Court allows damages claim against employee who resigned before training period ended in employment contract dispute.

Ään.

Työsopimuksessa oli sovittu, että työnantaja osallistuisi työntekijän opiskelukustannuksiin ulkomailla ja työntekijä puolestaan toimisi opiskelun jälkeen vähimmäisajan työnantajan palveluksessa. Kun työntekijä oli irtisanoutunut ennen tuon vähimmäisajan täyttymistä, hänet velvoitettiin suorittamaan työnantajalle vahingonkorvausta sen johdosta, ettei työnantaja täten ollut saanut täysimääräisesti hyväkseen sitä työntekijän kokemusta ja tietoa, jonka hankkimisen se oli osaltaan kustantanut.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Rauman raastuvanoikeudessa

A oli 1.1.1982 lähtenyt USA:han ja yhtiö oli maksanut hänelle palkkaa vuodelta 1982 44.225 markkaa, vuodelta 1983 58.213 markkaa, vuodelta 1984 62.476 markkaa ja vuoden 1985 tammi- ja helmikuulta 10.142 markkaa eli kaikkiaan 175.056 markkaa. Lisäksi yhtiö oli maksanut sosiaalikuluja mainitulta ajalta 43.764 markkaa ja matkakulujen korvausta 6.886 markkaa.

Valmistuttuaan tohtoriksi ja päätettyään opintonsa A oli palannut Suomeen ja ottanut 1.3.1985 vastaan yhtiön Raumalla sijaitsevan tehtaan paperikoneen käyttöinsinöörin tehtävät. Tarkoituksena oli ollut, että kyseinen toimi tuli kestämään korkeintaan yhden vuoden ajan, jolloin A:lla oli mahdollisuus saada tarvittavaa käytännön kokemusta teoreettisen tietämyksensä tueksi. Työsopimusta tehtäessä ei ollut sovittu mistään nimenomaisesta työtehtävästä Suomeen paluun jälkeen. Käyttöinsinöörin tehtäviin A oli ryhtynyt yksimielisyyden vallitessa eikä ollut ilmoittanut hänellä olevan mitään enintään vuoden ajan hankittavaa käytännön kokemusta vastaan.

Toimittuaan käyttöinsinöörinä vain hieman yli neljä kuukautta A oli kuitenkin 19.7.1985 yllättäen irtisanonut työsopimuksensa ilmoittaen perusteeksi, ettei yhtiö ollut osoittanut hänelle 18.12.1980 allekirjoitetun työsopimuksen mukaisia tehtäviä ja että yhtiö siten oli oleellisessa määrin rikkonut työsopimuksen ehtoja. A oli siten aiheettomasti rikkonut työsopimuksensa, minkä vuoksi yhtiö on vaatinut, että A velvoitettaisiin suorittamaan sille joko vahingonkorvauksena tai perusteettoman edun palautuksena kaikkiaan 225.706 markkaa 16 prosentin korkoineen haastepäivästä sekä korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Vastaus

A on kiistänyt kanteen sekä katsonut, että yhtiöllä oli ollut työsopimuksen perusteella velvollisuus tarjota hänelle hänen erikoiskoulutustaan vastaava tehtävä, jossa hänen olisi ollut mahdollista hyödyntää erityistietojaan ja -taitojaan sekä ylläpitää ja kehittää niitä edelleen. Yhtiö oli tämän velvollisuutensa laiminlyönyt. Lisäksi olosuhteet olivat olennaisesti muuttuneet yhtiön vahingonvaarapiirissä. Yhtiö oli myös saanut maksamaansa palkkaa tai avustusta vastaavan vastikkeen eikä yhtiö ollut kärsinyt vahinkoa. Työsopimuksen kestoa koskeva ehto oli joka tapauksessa kohtuuton ja jätettävä työsopimuslain 48 §:n 3 momentin nojalla huomiotta.

Raastuvanoikeuden päätös 17.2.1987

Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että kysymyksessä olevan yhtiön ja A:n välisen työsopimuksen solmimisen aikaan yhtiön tutkimuskeskuksessa oli ollut vireillä projekti sulfiittiselluloosatehtaan jäteliemen hyödyntämisasteen nostamiseksi ja erityisesti lignosulfonaattipohjaisten rinnakkaistuotteiden kehittämiseksi. Työsopimus oli syntynyt yhtiön tarjottua A:lle mahdollisuutta jatko-opiskeluun ulkomailla tavoitteena tohtorinväitöskirja. A oli aikaisemmin valmistunut Helsingin Teknillisestä Korkeakoulusta tekniikan lisensiaatiksi lisensiaattityönään sulfiittijäteliemen fraktiointi ionieksluusiokromatograafisesti. Sopimuksessa tarkoitettujen opiskelun jälkeisten työtehtävien osalta raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A:lla, joka oli otettu yhtiön palvelukseen erikoistutkijaksi tehtävänään rinnakkaistuotteiden kehittäminen, oli ollut syytä käsittää, että hän tulisi olemaan rinnakkaistuotejaoksen esimiehen työn jatkaja, kun tämä siirtyisi eläkkeelle.

Yhtiön lignosulfonaatti- ja ioniekskluusioprojektit, jotka olivat läheisesti liittyneet A:n ottamiseen yhtiöön erikoistutkijaksi, oli ennen A:n Suomeen paluuta lakkautettu. Samoin oli lakkautettu tutkimuslaitos ja sitä seurannut tutkimuskeskus sekä muun muassa jaospäälliköiden vakanssit.

A:n työsopimusta ei ollut muutettu, mutta hänen toimenkuvaansa oli suullisin sopimuksin muutettu niin, että A oli vastaanottanut hänelle ensisijaisesti tarjotun tehtävän paperikoneen käyttöinsinöörinä, missä tehtävässä hänen oli ollut määrä toimia enintään yhden vuoden ajan. Sen jälkeen hän olisi siirtynyt tutkimustehtäviin.

Jutussa oli käynyt ilmeiseksi, ettei A ollut ehdoitta suostunut toimenkuvansa muuttamiseen, vaan oli edellyttänyt tulevan tutkimustehtävänsä ja asemansa selvittämistä yhtiössä kohtuullisessa ajassa. Ryhdyttyään maaliskuussa 1985 mainittuun käyttöinsinöörin tehtävään A oli useasti vaatinut toimenkuvansa selvittämistä tai uuden työsopimuksen tekemistä. Yhtiössä oli vielä kevätkesällä 1985 ollut epätietoisuutta siitä, voitiinko A:ta enää pitää yhtiön palveluksessa. Päätös tästä oli tehty vasta 14.6.1985.

Yhtiö ei ollut näyttänyt, että se olisi A:n 19.7.1985 tapahtuneeseen irtisanoutumiseen mennessä antanut hänelle työtä, joka kohtuudella olisi vastannut työsopimusta tehtäessä edellytettyjä työtehtäviä tai että se myöskään olisi samaan ajankohtaan mennessä selvästi ilmoittanut A:lle tämän tulevat tehtävät ja aseman yhtiössä. Yhtiöllä, jonka tutkimuslaitos ja sitä seurannut tutkimuskeskus oli jo vuoden 1984 aikana lakkautettu, oli ollut A:n tehtävien ja aseman suunnitteluun ja niistä ilmoittamiseen riittävästi aikaa. A:lta ei näissä olosuhteissa enää voitu kohtuuden mukaan vaatia 18.12.1980 tehtyyn työsopimukseen perustuvan sopimussuhteen jatkamista. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut yhtiön korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 47.329,20 markalla.

Turun hovioikeuden tuomio 19.2.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi Rauma-Repola Oy oli saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan. Yhtiö velvoitettiin korvaamaan A:lle hänellä vastauksen antamisesta olleet kulut 900 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Rauma-Repola Oy:lle on myönnetty valituslupa 13.5.1988. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. Yhtiö on määräajan jälkeen toimittanut Korkeimpaan oikeuteen lisäkirjoituksen.

Yhtiö on vaatinut kanteensa hyväksymistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 26.6.1989

Perustelut

A on 18.12.1980 solmitussa työsopimuksessa sitoutunut siihen, että mikäli yhtiö maksoi hänelle palkkaa opiskeluajalta, hän olisi Suomeen palattuaan yhtiön palveluksessa yhden vuoden ja sen lisäksi kaksi kertaa sen pituisen ajan kuin miltä palkkaa oli maksettu, kuitenkin enintään kolme vuotta. Sopimuksessa ei tarkemmin määritelty niitä tehtäviä, joissa A:n yhtiön palveluksessa Suomeen palattuaan tuli toimia. A:n palattua Suomeen hänelle oli tarjottu yhtiössä mahdollisuutta ryhtyä joko tutkimusinsinööriksi auttamaan tutkimustyössä tai käyttöinsinööriksi paperitehtaalle yhden vuoden ajaksi, minkä jälkeen hänen toimenkuvansa määriteltäisiin uudelleen. A, joka oli vastaanottanut käyttöinsinöörin tehtävät 1.3.1985, on kuitenkin irtisanoutunut yhtiön palveluksesta 19.7.1985 eli ennen kuin työsopimuksessa tarkoitetut kolme vuotta olivat kuluneet ja ennen kuin edes hänen Suomeen palattuaan sovittu yksi vuosi käyttöinsinöörin tehtävissä oli kulunut.

A:n sopimusrikkomuksen johdosta yhtiö ei ole saanut täysimääräisesti hyväkseen sitä A:n kokemusta ja tietoa, jonka hankkimisen se oli osaltaan kustantanut. Korkein oikeus arvioi yhtiölle tästä aiheutuneen vahingon määräksi, ottaen huomioon alempien oikeuksien ratkaisuista ilmenevät yhtiössä tapahtuneet muutokset, 80.000 markkaa.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin (L 13.3.1964/133) ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaan yhtiö ei saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Koska A on hävinnyt jutun Korkeimmassa oikeudessa, hänen tulee korvata yhtiön kulut täällä.

Tuomiolauselma

Yhtiön määräajan jälkeen toimittama lisäkirjoitus jätetään huomiotta, koskei sen huomioon ottamiseen ole erityistä syytä.

Hovioikeuden tuomio ja raastuvanoikeuden päätös kumotaan ja yhtiö vapautetaan sille niissä asetetusta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta.

A velvoitetaan suorittamaan yhtiölle vahingonkorvauksena 80.000 markkaa 16 prosentin korkoineen haastepäivästä 5.2.1986 lukien. Lisäksi A velvoitetaan suorittamaan yhtiölle korvaukseksi sillä Korkeimmassa oikeudessa olleista oikeudenkäyntikuluista 2.000 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden ratkaisun antopäivästä lukien.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Nybergh: Olen muutoin Korkeimman oikeuden tuomiolauselmasta ilmenevällä kannalla, mutta A:n sopimusrikkomuksesta yhtiölle aiheutunutta vahinkoa ja palautettavaa määrää arvioidessani otan huomioon, että yhtiö oli jo A:n opiskeluaikana lakkauttanut tutkimuslaitoksensa. Yhtiöllä ei A:n Suomeen palattua ollut enää ollut muutenkaan mahdollisuutta käyttää A:n hankkimaa erikoisasiantuntemusta täysin hyväkseen. Yhtiö on siten osaltaan myötävaikuttanut sille aiheutuneeseen vahinkoon. Näillä lisäperusteilla velvoitan A:n suorittamaan yhtiölle vahingonkorvauksena 50.000 markkaa Korkeimman oikeuden tuomiolauselmasta ilmenevine korkoineen.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Jalanko, Nybergh (eri mieltä), Lehtonen ja Tulenheimo-Takki

---

[SV]

Omröstn.

I ett arbetsavtal hade avtalats, att arbetsgivaren delvis skulle stå för arbetstagarens kostnader för studier utomlands och att arbetstagaren å sin sida skulle tjänstgöra efter studierna minst en viss tid i arbetsgivarens tjänst. Då arbetstagaren hade sagt upp sig innan tiden hade gått ut, ålades han att betala skadestånd åt arbetsgivaren på grund av att denne inte kommit i fullt åtnjutande av den erfarenhet och kunskap som arbetstagaren skaffat sig delvis på arbetsgivarens bekostnad.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret