Supreme Court upholds liability for oil central fumes damaging cars due to maintenance negligence.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court upheld the lower courts' decision that a heating company must compensate car owners for paint damage caused by sulfur-containing fumes from its oil central. The company failed to prove that operational disruptions were not due to its own negligence in maintaining the facility. Consequently, the company was ordered to pay partial compensation for the repair costs and the owners' legal fees.
Legislator headnote
AI generatedEnvironmental Protection Act 1986; Liability Act 1972: An operator of a facility causing environmental damage through negligence is liable for resulting harm unless they prove the damage resulted from factors beyond their control.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Raskasta polttoöljyä käyttäneen lämpökeskuksen piipusta oli käyttöhäiriöiden vuoksi päässyt ympäristöön muun muassa rikkiä sisältänyttä nokea. Noki oli vaurioittanut läheisellä pysäköintipaikalla olleiden autojen maalipintoja. Vapautuakseen korvausvelvollisuudesta laitoksen omistaneen lämpöyhtiön olisi pitänyt näyttää, etteivät käyttöhäiriöt olleet johtuneet yhtiön laiminlyönneistä laitoksen asianmukaisessa hoidossa.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Espoon kihlakunnanoikeuden päätös 1.4.1986
Kihlakunnanoikeus on A:n, B:n, C:n ja D:n Kiinteistö Oy Viherlämpöä vastaan ajamasta kanteesta lausunut selvitetyksi, että Kiinteistö Oy Viherlämpö oli harjoittanut lämpökeskustoimintaa Espoon Viherlaaksossa. Yhtiön lämpökeskuksen piipusta oli vuoden 1984 alkupuolen aikana useita eri kertoja päässyt lähiympäristöön nokea. Nokea oli tällöin myös laskeutunut A:n ja hänen myötäpuoltensa autojen maalipinnoille. Autot olivat olleet pysäköityinä lämpökeskuksen läheisyydessä merkityillä pysäköintipaikoilla. Suoritetussa tutkimuksessa noen oli todettu sisältäneen rikkiä ja vanadiinia. Tutkimuksen perusteella annetussa lausunnossa oli todettu, että jos nokilaskeumaa ei pesty heti pois autojen maalatuilta pinnoilta, maali voi vaurioitua pysyvästi.
Kun oli selvitetty, että autojen päälle oli laskeutunut sanottuja myrkyllisiä aineita sisältävää nokea ja että noella oli ollut syövyttävä vaikutus, ja kun todistajana kuultu henkilö oli kertonut oman autonsa maalipinnan vastaavasta syystä syöpyneen niin, että auto oli vakuutuksen perusteella ylimaalattu, kihlakunnanoikeus on pitänyt selvitettynä, että autojen maalipinnat olivat Kiinteistö Oy Viherlämmön ympäristöön päästämän noen vaikutuksesta vaurioituneet niin, että vaurioiden korjaaminen vaati autojen ylimaalaamista.
A:lle ja hänen myötäpuolilleen aiheutuneen vahingon määrän osalta kihlakunnanoikeus on todennut, että vaaditut määrät perustuivat luotettavina pidettäviin arvioihin. Ylimaalaus, jonka suorittamiseen vaaditut määrät perustuivat, oli tarpeen vaurioiden korjaamiseksi. Toisaalta tällainen toimenpide merkitsi sitä, että autojen arvo nousi verrattuna niiden arvoon ennen vahingon syntymistä.
Tällä perusteella kihlakunnanoikeus on katsonut, että Kiinteistö Oy Viherlämpö oli velvollinen korvaamaan ylimaalauksesta aiheutuneet kustannukset vain osittain. Kihlakunnanoikeus on todennut A:n ja B:n autojen olleen vuosimallia 1982, C:n auton vuosimallia 1980 ja D:n auton vuosimallia 1979. Kihlakunnanoikeus on katsonut, että yhtiö oli velvollinen korvaamaan A:n ja B:n vahingoista 75 prosenttia, C:n vahingosta 60 prosenttia ja D:n vahingosta 50 prosenttia. Näillä perusteilla yhtiö on velvoitettu suorittamaan vahingonkorvauksiksi D:lle 1.871 markkaa 50 penniä, C:lle 3.349 markkaa 20 penniä, A:lle 4.125 markkaa ja B:lle 3.712 markkaa 50 penniä, kaikki määrät 16 prosentin korkoineen A:n osalta 14.9.1984 lukien ja muiden osalta 14.7.1984 lukien.
Lisäksi Kiinteistö Oy Viherlämpö on velvoitettu korvaamaan A:n ja hänen myötäpuoltensa yhteiset oikeudenkäyntikulut 5.000 markalla 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien.
Helsingin hovioikeuden tuomio 20.1.1988
Hovioikeus, jonne yhtiö valitti vaatien kanteen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, on katsonut, ettei ollut syytä muuttaa kihlakunnanoikeuden päätöstä, ja velvoittanut yhtiön korvaamaan A:n, B:n, C:n ja D:n yhteiset vastauskulut hovioikeudessa 1.000 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Kiinteistö Oy Viherlämmölle on myönnetty valituslupa 2.6.1988. Yhtiö on muutoksenhakemuksessaan vaatinut kanteen hylkäämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen kaikissa oikeusasteissa.
A ja hänen myötäpuolensa ovat antaneet vastauksen ja vaatineet korvausta yhteisistä vastauskuluistaan korkoineen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Yhtiön lämpökeskuksessa on vahinkojen tapahtuma-aikaan poltettu raskasta polttoöljyä. Öljyn epätäydellisen palamisen ja keskuksen laitteiden käyttöhäiriöiden seurauksena keskuksen savupiipusta on toistuvasti levinnyt ympäristöön muun muassa rikkiä ja vanadiinia sisältänyttä nokea poikkeuksellisen paljon, vaikka piipussa on ollut savukaasujen puhdistin. Noki on aiheuttanut A:n ja hänen myötäpuoltensa autoille kihlakunnanoikeuden päätöksessä todetut vauriot. Koska yhtiö, joka on ollut tietoinen toistuneista nokipäästöistä, ei ole näyttänyt, etteivät käyttöhäiriöt ole johtuneet yhtiön laiminlyönneistä laitoksen asianmukaisessa hoidossa, yhtiö on vastuussa aiheuttamistaan vahingoista.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Yhtiö velvoitetaan korvaamaan A:n, B:n, C:n ja D:n yhteiset vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 1.200 markalla 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, af Hällström, Rintala ja Huopaniemi
---
[SV]
Ur pipan på en värmecentral, i vilken användes tung brännolja, hade i omgivningen till följd av driftstörningar spritts sot som bland annat innehöll svavel. Sotet hade skadat lackeringen på bilar som stod parkerade på en parkeringsplats i närheten. För att fritas från skyldigheten att ersätta skadorna hade värmebolaget som ägde anläggningen bort visa att driftstörningarna inte hade berott på att bolaget hade försummat den vederbörliga skötseln av anläggningen.
Hela rättsfallet är i FKKO-registret