Supreme Court allows late notice of legal aid claim when insurer proves no damage from delay.

Vakuutusehtojen mukaan vakuutetun, joka halusi käyttää oikeusturvavakuutusta, oli ilmoitettava siitä kirjallisesti vakuutusyhtiölle etukäteen. Vakuutusyhtiö ei ollut vapautunut sopimukseen perustuvasta vastuusta, vaikka ilmoitus tehtiin vasta sen jälkeen kun vakuutustapahtumaa koskeva oikeudenkäynti oli alkanut, kun sitä ei ollut vakuutusehdoissa määrätty eikä ollut väitettykään, että yhtiölle olisi ilmoituksen myöhästymisen johdosta aiheutunut vahinkoa tai haittaa.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Lahden raastuvanoikeudessa

A oli tehnyt Keskinäisen Vakuutusyhtiön Palonvaran kanssa kotivakuutussopimuksen, johon sisältyi oikeusturvavakuutus. Sopimus oli tullut voimaan 1.3.1984. A oli yhdessä vaimonsa kanssa nostanut Kemiön kihlakunnanoikeudessa 23.5.1984 tehdyn kiinteistönkaupan mitättömäksi julistamista koskevan kanteen, jonka ensimmäinen käsittely oli ollut 15.5.1986 ja jossa päätös oli julistettu 15.1.1987. Koska vakuutusyhtiö oli kieltäytynyt myöntämästä oikeusturvaetua mainitussa asiassa, A on vaatinut vahvistettavaksi, että hänellä kotivakuutuksen perusteella on oikeusturvaetu Kemiön kihlakunnanoikeudessa esillä olleessa jutussa. A on lisäksi vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan korkoineen.

Lahden raastuvanoikeuden päätös 12.6.1987

Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli 1.3.1984 tehnyt vakuutusyhtiön kanssa kotivakuutussopimuksen, johon kuului oikeusturvaetu. A oli 23.5.1984 yhdessä vaimonsa kanssa myynyt Kemiön kunnan Kirkonkylässä omistamastaan Etelämetsän tilasta RN:o 2:24 määräalan H:lle. Myyjät olivat kuitenkin katsoneet määräalan kaupan tulleen tehdyksi siten, että heidän ymmärtämättömyyttään oli käytetty hyväksi ja ostaja oli siten saanut etua, joka oli ilmeisessä epäsuhteessa siihen, mitä tämän toimesta oli annettu. Tämän vuoksi A ja tämän puoliso olivat 25.3.1986 ottaneet Kemiön kihlakunnanoikeuteen haasteen mainitun määräalan kaupan julistamiseksi mitättömäksi. Haaste oli 16.4.1986 annettu tiedoksi ostajan edustajalle. Kemiön kihlakunnanoikeus oli 15.1.1987 ratkaissut asian ja hylännyt kanteen.

Oikeusturvaedun saamiseksi A:n asiamies oli 1.9.1986 ottanut yhteyttä vakuutusyhtiöön. Kantajan asiamiehelle 18.12.1986 osoittamassaan kirjeessä vakuutusyhtiö oli kieltäytynyt antamasta oikeusturvaetua perustellen kielteistä päätöstään osaksi siten, että vakuutustapahtuma oli sattunut 12.10.1983 ja osaksi siten, että oikeusturvailmoitus oli tehty olennaisesti myöhästyneenä. Samojen seikkojen nojalla vakuutusyhtiö oli vastustanut myös kannetta.

Vahinkotapahtuma, jona oli pidettävä A:n ja hänen vaimonsa 23.5.1984 tekemää määräalan kauppaa H:lle, oli tapahtunut vakuutusyhtiön A:lle myöntämän kotivakuutuksen voimassaoloaikana. A:lla olisi näin ollen ollut oikeus saada oikeusturvaetu kotivakuutuksen yleisten vakuutusehtojen kohdan 44:2.1 nojalla. Kun kuitenkaan A ei vakuutusehtojen 45:1 kohdan mukaisesti ollut ilmoittanut ennen oikeudellisiin toimenpiteisiin ryhtymistään vakuutusyhtiölle aikomastaan oikeudenkäynnistä ja kun vakuutusyhtiö oli nojautunut tähän sopimuskohtaan katsoen lisäksi, että ilmoitus oikeusturvaedun saamiseksi oli tehty olennaisesti liian myöhään, raastuvanoikeus on katsonut, ettei A:lle voitu vahvistaa kuuluvan oikeusturvaetua tarkoittamassaan jutussa. Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut A:n korvaamaan vakuutusyhtiön oikeudenkäyntikulut 4.560 markalla 16 prosentin korkoineen päätöksen julistamispäivästä lukien.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 14.9.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut jutun, on lausunut, että A oli raastuvanoikeuden päätöksessä mainitun kiinteistönkaupan johdosta käynyt neuvottelemassa asianajaja X:n kanssa 14.3.1986. Neuvottelun tuloksena oli ollut se, että asiassa ryhdyttiin ajamaan kannetta kiinteistönkaupan kumoamiseksi. Juttu oli ollut esillä Kemiön kihlakunnanoikeudessa ensimmäisen kerran 15.5.1986. Seuraavan kerran juttu oli ollut esillä 12.9.1986 ja viimeisen kerran 15.1.1987, jolloin juttu oli ratkaistu kihlakunnanoikeudessa. A oli 1.9.1986 ilmoittanut vakuutusyhtiölle vireille panemastaan oikeudenkäynnistä ja pyytänyt vakuutusyhtiötä varmistamaan oikeusturvaedun olemassaolon tuossa oikeudenkäynnissä.

Vakuutusehtojen kohdan 45.1 mukaan jos vakuutettu haluaa käyttää oikeusturvavakuutusta, on siitä kirjallisesti ilmoitettava vakuutusyhtiölle etukäteen. Tämä ilmoitusvelvollisuus oli katsottava otetuksi vakuutusehtoihin ensisijassa vakuutetun suojaksi. Vakuutusyhtiö ei ollut väittänyt, että A:n ilmoituksen myöhästymisen johdosta sille olisi aiheutunut vahinkoa tai haittaa. Näin ollen vakuutusyhtiö ei voinut vakuutusehtojen kohtaan 45.1 vedoten kieltää A:lta hänen vaatimaansa oikeusturvaetua. Hovioikeus on sen vuoksi kumonnut raastuvanoikeuden päätöksen ja vapauttanut A:n oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta sekä vahvistanut, että A:lla oli vakuutusyhtiön hänelle myöntämän kotivakuutuksen perusteella oikeusturvaetu raastuvanoikeuden päätöksessä mainitussa kiinteistönkaupan purkamista koskevassa jutussa. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin 1 lauseen nojalla A:n oli pidettävä oikeudenkäyntikulunsa jutussa vahinkonaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 8.12.1988. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 30.5.1989

Vakuutusehdoissa ei ole määrätty, että vakuutusyhtiö vapautuu vakuutussopimukseen perustuvista velvoitteistaan sen johdosta, että vakuutuksenottaja laiminlyö ilmoittaa yhtiölle etukäteen, jos hän haluaa käyttää oikeusturvavakuutusta. Tällä ja hovioikeuden tuomiossa mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden tuomion lopputulosta. Vakuutusyhtiö velvoitetaan korvaamaan A:lle vastauksen antamisesta aiheutuneet kulut 1.200 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Takala, Nikka- rinen, Nybergh ja Paasikoski

---

[SV]

Enligt försäkringsvillkoren skulle en försäkrad, om han ville utnyttja rättsskyddsförsäkringen, skriftligen meddela detta till försäkringsbolaget på förhand. Fastän meddelandet lämnades först efter det att rättegången rörande försäkringsfallet hade inletts, befriades försäkringsbolaget inte från sitt ansvar enligt avtalet, då det i försäkringsvillkoren inte ingick någon bestämmelse om detta och då det inte ens hade gjorts gällande, att bolaget skulle ha åsamkats skada eller men på grund av att meddelandet varit försenat.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret