Supreme Court allows appeal; inheritance transfer by guardian requires court approval despite executor's consent.

Ään.

Holhooja oli alaikäisten lastensa puolesta tehnyt perinnönjaossa sopimuksen, jolla hän luovutti lastensa osuudet kuolinpesään kuuluneista maa- ja metsätalouskiinteistöistä eräälle toiselle osakkaalle tämän pesän ulkopuolisilla varoilla maksamaa rahakorvausta vastaan. Pesänjakaja hyväksyi perintökaaren 23 luvun 7 §:n nojalla sopimuksen lasten edun mukaisena. Kun kysymyksessä oli vastikkeellinen kiinteistön luovutus, oli siihen holhouslain 39 §:n 1 kohdan mukaan saatava holhousoikeuden lupa.

PK 23 luku 7 §

HolhousL 39 § 1 kohta

ASIAN KÄSITTELY KAJAANIN TUOMIOKUNNAN ARKISTOSSA

A ja B olivat 7.10.1987 Kajaanin tuomiokuntaan kuuluvan Kajaanin käräjäkunnan arkistokäsittelyssä esittäneet, että A ja hänen edesmennyt puolisonsa C, jotka oli vihitty avioliittoon 21.7.1940 ja joilla oli ollut avio-oikeus kaikkeen toistensa omaisuuteen, olivat sanotussa avioliitossa ollessaan saaneet omistukseensa yhteisesti Simolan tilan RN:o 3:58, Paltamon kunnan Kiehimänsuun kylässä, kumpikin erikseen puolet Nikulan tilasta RN:o 34:5, sanotun kunnan Melalahden kylässä, ja C yksin Puolivälin tilan RN:o 109:1, Ristijärven kunnan Ristijärven kylässä.

Sen vuoksi A ja B olivat pyytäneet, että heille myönnettäisiin lainhuuto, A:lle puoleen Puolivälin tilasta ja B:lle puoleen Simolan, Nikulan ja Puolivälin tiloista.

Käräjätuomarin arkistokäsittelyssä 7.10.1987 tekemä päätös

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 21.7.1988

Hovioikeus, jonne A ja B olivat valittaneet, on lausunut, että asiakirjat joiden perusteella A ja B olivat hakeneet lainhuutoa, olivat olleet niin laaditut kuin laki säätää eikä muutoinkaan ollut ollut ilmeistä, ettei saanto olisi ollut laillinen.

Käräjätuomarin ei näin ollen olisi pitänyt hylätä lainhuutohakemusta varaamatta A:lle ja B:lle tilaisuutta esittää selvitystä siitä, että kysymyksessä olevasta käräjätuomarin ratkaisusta ilmenevään pesänjakajan 28.4.1987 vahvistamaan luovutustoimeen oli vajaavaltaisten H:n ja I:n osalta hankittu holhouslain 39 §:ssä säädetyin tavoin oikeuden lupa.

Tämän vuoksi hovioikeus on kumonnut ja poistanut käräjätuomarin päätöksen ja palauttanut asian käräjätuomarille, jonka tuli ilmoituksesta ottaa asia uudelleen käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä.

Lainkohdat

Laki lainhuudatuksesta ja kiinteistönsaannon moittimisajasta 4 § 1 momentti, 7 §, 8 § 2 momentti, 11 § Laki lainhuudatus- ja kiinnitysasiain käsittelystä tuomiokunnan arkistossa 5 § 1 momentti Holhouslaki 39 § 1 kohta

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle ja B:lle on myönnetty valituslupa 5.10.1988. Valituksessaan A ja B ovat vaatineet Korkeinta oikeutta toteamaan, ettei pesänjakajan toimittamaan perinnönjakoon enää tarvita vajaavaltaisten pesänosakkaiden osalta holhouslain 39 §:n tarkoittamaa lupaa, ja ottamaan lainhuudatusta koskevan hakemuksen välittömästi tutkittavakseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

J on alaikäisten lastensa H:n ja I:n puolesta perinnönjaossa luovuttanut lastensa osuudet kuolinpesään kuuluvista maa- ja metsätalouskiinteistöistä kuolinpesän osakkaalle B:lle tämän maksamaa pesän ulkopuolista rahakorvausta vastaan. Kysymyksessä on siten vastikkeellinen kiinteistön luovutus. Vaikka pesänjakaja on hyväksynyt sopimuksen lasten edun mukaisena, luovutukseen oli holhouslain 39 §:n 1 kohdan mukaan saatava holhousoikeuden lupa.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Virkaa toimittava nuorempi oikeussihteeri Sarvilinna-Heimonen:

Ehdotus perusteluiksi: J on alaikäisten lastensa H:n ja I:n puolesta tehnyt kyseessä olevassa perinnönjaossa sopimuksen, jolla hän on luovuttanut lastensa osuudet kuolinpesään kuuluvista maa- ja metsätalouskiinteistöistä toiselle osakkaalle B:lle tämän maksaessa pesän ulkopuolista rahakorvausta vastaan. Koska oikeuden määräämä pesänjakaja, jonka tehtäviin perintökaaren 23 luvun 7 §:n mukaan kuuluu vajaavaltaisen edun valvominen, on hyväksynyt kyseisen perinnönjakosopimuksen alaikäisten edun mukaisena, ei sopimus ollakseen pätevä tarvitse enää holhouslain 39 §:n 1 kohdan tarkoittamaa holhoustuomioistuimen lupaa.

Päätöslauselmaehdotus: Juttu palautettaneen Kajaanin tuomiokunnan käräjätuomarille A:n ja B:n lainhuutoa koskevan hakemuksen ratkaisemista varten.

Oikeusneuvos Mörä: A ja B sekä vajaavaltaisten H:n ja I:n holhooja J ovat pesänjakajan läsnä ollessa 28.4.1987 sopineet C:n jälkeen toimitettavasta osituksesta ja perinnönjaosta muun muassa siten, että A ja B, joka sitä ennen oli ostanut C:n täysivaltaisten perillisten osuudet C:n kuolinpesästä, saivat kumpikin puolet Simolan, Nikulan ja Puolivälin tiloista ja että B suoritti H:lle ja I:lle kumpaisellekin erikseen 18.750 markkaa. Pesänjakaja on, katsoen sopimuksen H:n ja I:n edun mukaiseksi, mainittuna päivänä perintökaaren 23 luvun 7 §:n nojalla toimittanut jaon sopimuksen mukaisesti. Katson että jaon voimaantulon edellytyksenä ei ole, että holhoustuomioistuin hyväksyisi sen H:n ja I:n osalta. Käräjätuomari ei siten olisi saanut mainitsemallaan perusteella hylätä A:n ja B:n lainhuutohakemuksia. Palautan sen vuoksi hakemukset Kajaanin tuomiokunnan kansliassa asianmukaisessa järjestyksessä uudelleen käsiteltäviksi.

Päätöslauselma

Juttu jätetään hovioikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Mörä (eri mieltä), Lehtonen, af Hällström ja Rintala

---

[SV]

Omröstn.

En förmyndare hade för sina minderåriga barn vid ett arvskifte ingått ett avtal varigenom han överlät barnens andelar i fastigheter, som hörde till dödsboet, till en annan delägare i boet mot betalning med användande av medel som inte hörde till boet. Skiftesmannen godkände med stöd av 23 kap. 7 § ärvdabalken avtalet såsom förenligt med barnens fördel. Då det var fråga om överlåtelse av fast egendom mot vederlag krävdes därtill enligt 39 § 1 punkten lagen angående förmynderskap rättens bifall.

ÄB 23 kap 7 §

FörmynderskapsL 39 § 1 punkten

Hela rättsfallet är i FKKO-registret