Supreme Court allows clawback of pre-bankruptcy payments to family-controlled unregistered company under bankruptcy rules.

Konkurssivelallinen A oli yli kuusi kuukautta ennen konkurssinsa alkamista tehnyt rahasuorituksia rekisteröimättömän osakeyhtiön lukuun sen perustajajäsenille, joita olivat A:n äiti ja kaksi poikaa. Konkurssipesä vaati konkurssisäännön 46 §:n b ja g kohdan nojalla suoritusten peräyttämistä sittemmin rekisteröidyltä yhtiöltä. Kun A:n ja yhtiön perustajien välillä oli edellä mainittu sukulaisuussuhde, ja kun yhtiö, jolle suoritukset olivat lopullisesti tulleet, ei ollut A:n velkojiin nähden määräajan osalta paremmassa asemassa kuin yhtiön perustajat, takaisinsaantiaika oli vuosi ennen konkurssin alkua.

KS 46 § b kohta

KS 46 § g kohta

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kotkan raastuvanoikeuden päätös 26.3.1987

Raastuvanoikeus on silmälääkäri A:n konkurssipesän Kotkan Ocudent Oy:tä vastaan ajamasta kanteesta katsonut selvitetyksi, että A oli erään velkojan 11.9.1986 jättämästä hakemuksesta 2.10.1986 asetettu Valkealan kihlakunnanoikeuden julistamalla päätöksellä konkurssiin. A oli harjoittanut ammattiaan Kouvolassa, Lahdessa, Imatralla ja Kotkassa, joilla paikkakunnilla hänellä oli ollut vuoden 1985 loppuun itsellään vastaanottotilojen käyttöoikeus. A:lla oli ollut eräältä yhtiöltä rahoitusleasing-sopimuksella hankitut vastaanottolaitteet. A:n vastaanottoapulaisena oli toiminut hänen puolisonsa, jolle A:n tuloista oli vuosittain jaettu osa.

Kotkan Ocudent Oy oli perustettu 20.12.1985 ja merkitty 13.3.1986 kaupparekisteriin. Yhtiön hallituksen muodostivat A:n puoliso ja kaksi poikaa. Yhtiön toimialana oli omistaa ja hallita silmä- ja hammaslääkäreiden yhteisvastaanottoja sekä vuokrata vastaanottotilaa, hoitoyksikköjen käyttöoikeuksia, lääkärinvälineitä sekä hoitohenkilökunnan palveluksia silmä- ja hammaslääkäreille sekä näiden muodostamille yhtymille ja yhtiöille. Yhtiö voi omistaa ja hallita liike- ja asuinkiinteistöjä sekä harjoittaa vuokraustoimintaa omistamillaan kiinteistöillä. Yhtiön toimitusjohtajana oli A:n puoliso.

A ja hänen mainitut lähiomaisensa olivat yhtiön perustamisen jälkeen sopineet laskutuksesta ilmenevin tavoin, että yhtiö tuotti A:n tarvitsemat toimitilat, laitteistot ja vastaanottoapulaisen palvelut ja että A suoritti niistä vuokrana yhtiölle 60 prosenttia kuukauden bruttoansiotulostaan. A oli tämän johdosta maksanut yhtiölle 22.1.-1.10.1986 yhteensä 238.762,40 markkaa.

Näillä ja lausumillaan muilla perusteilla raastuvanoikeus on katsonut, että A:n tarkoituksena vallinneissa olosuhteissa oli ollut siirtää omaisuutensa ja varansa velkojain ulottumattomiin. Ryhtyessään maksamaan ansiotuloistaan 60 prosenttia vuokraa yhtiölle, jonka hallituksen muodostivat hänen puolisonsa ja kaksi poikaansa, A oli aikaisempaan verrattuna huomattavasti lisännyt velvoitteitaan. Kaikilla järjestelyillään A:n oli, tietoisena siitä ettei hän pystynyt tyydyttämään kaikkia velkojiaan, katsottava tarkoittaneen lähiomaisiaan suosimalla loukata velkojiaan.

Yhtiö oli rekisteröintinsä eli 13.3.1986 jälkeen voinut sitoutua velvoitteisiin ja tulla oikeutetuksi. Ennen rekisteröintiä tehdyistä oikeustoimista vastasivat toimiin osallistuneet henkilöt yhteisvastuullisesti. He vapautuivat vastuusta sen jälkeen, kun yhtiö oli rekisteröity. Yhtiön ja A:n välinen sopimus oli tullut yhtiötä velvoittavaksi 13.3.1986 eli alle kuuden kuukauden aikana ennen A:n konkurssin alkamista. Ennen sanottua päivää sopimuksesta olivat olleet vastuussa toiselta puolen A ja toiselta puolen hänen mainitut lähiomaisensa. Koska A:n toiminta oli jatkunut yhtiön rekisteröinnin jälkeen ja yhtiö oli vastaanottanut A:n suorittamat maksut, raastuvanoikeus on katsonut yhtiön rekisteröintinsä jälkeen hyväksyneen sopimuksen yhtiötä velvoittavaksi ja sopimuksen tulleen voimaan yhtiön rekisteröintipäivästä.

Riittävänä maksuna yhtiölle sopimuksen tarkoittamista palveluista oli pidettävä laitteistojen ja toimitilojen osalta 82.080 markkaa ja vastaanottopalveluista yhtiön suorittamat palkkamenot sivukuluineen 83.138 markkaa eli yhteensä 165.218 markkaa.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on velvoittanut yhtiön suorittamaan konkurssipesälle 73.544 markkaa 40 penniä 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiannosta 14.11.1986 lukien ja korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 3.000 markalla 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöspäivästä lukien.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 27.1.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhtiö oli saattanut jutun, on lausunut, että A oli 22.1.1986 ja 1.10.1986 välisenä aikana useassa erässä suorittanut raastuvanoikeuden päätöksessä mainitut 238.762,40 markkaa. Mainitusta määrästä hän oli suorittanut 6.000 markkaa 22.1.1986, 7.400 markkaa 28.1.1986 ja 50.000 markkaa 5.2.1986 pojilleen B:lle ja C:lle sekä äidilleen D:lle 20.12.1985 perustetun, mutta suoritusten tapahtuessa vielä rekisteröimättömän yhtiön lukuun. Sanotut ennen yhtiön rekisteröintiä tehdyt suoritukset olivat tapahtuneet konkurssisäännön 46 §:n g kohdassa mainitussa suhteessa velalliseen oleville sukulaisille ja niiden peräytymistä konkurssipesälle voitiin näin ollen vaatia, koska konkurssin alkaessa ei ollut kulunut vuotta siihen, kun maksut oli suoritettu. Muut suoritukset olivat tapahtuneet yhtiölle sen rekisteröinnin jälkeen ja konkurssisäännön 46 §:n b kohdassa mainitussa ajassa ennen konkurssin alkua.

Tämän vuoksi hovioikeus on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan ja velvoittanut yhtiön korvaamaan konkurssipesän vastinekulut hovioikeudessa 1.000 markalla.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 13.6.1988.

Yhtiö on vaatinut, että sen konkurssipesälle maksettavaa määrää alennettaisiin 57.400 markalla. Yhtiö on lausunut muun muassa, että hovioikeuden tuomiossa mainitut A:n suoritukset 7.400 markkaa ja 50.000 markkaa eivät olleet jääneet hänen poikiensa ja äitinsä hyväksi, vaan ne olivat tulleet yhtiön hyväksi. Vielä yhtiö on vaatinut, että se vapautettaisiin korvaamasta konkurssipesän oikeudenkäyntikuluja alemmissa oikeuksissa.

Konkurssipesä on antanut siltä pyydetyn vastauksen, jossa se on vaatinut hovioikeuden ratkaisun pysyttämistä ja vastinekulujensa korvaamista.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kotkan Ocudent Oy:n 20.12.1985 päivätyn perustamiskirjan mukaan yhtiön perustajina ovat olleet konkurssivelallisen A:n äiti ja kaksi poikaa. Yhtiön tultua 13.3.1986 merkityksi kaupparekisteriin ovat sen hallituksen muodostaneet mainitut pojat ja A:n aviopuoliso, joka on myös ollut yhtiön toimitusjohtaja. A on ennen yhtiön rekisteröimistä maksanut yhtiön lukuun sen kanssa tekemänsä sopimuksen perusteella hovioikeuden tuomiossa mainitut kolme rahaerää.

Kysymystä takaisinsaantiajasta on arvosteltava sen mukaisesti, mikä suorituksia tehtäessä on ollut A:n ja yhtiön perustajien välinen suhde. Koska A:n ja yhtiön perustajien kesken on vallinnut mainittu sukulaisuussuhde, on takaisinsaantiaika konkurssisäännön 46 §:n g kohdan mukainen vuosi suoritusten maksamisesta. Suoritukset ovat tulleet lopullisesti yhtiölle sen tultua rekisteröidyksi. Tämän vuoksi konkurssipesän on pitänyt ajaa takaisinsaantikannetta yhtiötä vastaan, joka ei, suoritusten tultua sille kerrotuin tavoin, ole A:n velkojiin nähden takaisinsaantiajan osalta paremmassa asemassa kuin yhtiön perustajat.

Näillä perusteilla ja kun muutoksenhakemuksessa tarkoitetuilla suorituksilla on raastuvanoikeuden päätöksessä kerrotuin tavoin tarkoitettu loukata A:n velkojia, yhtiö on konkurssisäännön 46 §:n b ja g kohdan nojalla velvollinen palauttamaan suoritukset konkurssipesälle.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Kotkan Ocudent Oy velvoitetaan suorittamaan A:n konkurssipesälle korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista Korkeimmassa oikeudessa 1.400 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Nikkarinen, Nybergh, Ketola ja Paasikoski

---

[SV]

Konkursgäldenären A hade mera än sex månader före början av sin konkurs betalat olika penningbelopp, som var avsedda för ett oregistrerat aktiebolag, åt bolagets stiftare, vilka var A:s mor och två söner. Konkursboet yrkade med stöd av 46 § b och g punkten konkursstadgan på återvinning av betalningarna från det sedermera registrerade bolaget. Då mellan A och bolagets stiftare rådde nämnda släktskapsförhållande och då bolaget, som betalningarna slutligen hade tillfallit, inte i förhållande till A:s borgenärer beträffande återvinningstiden var i bättre ställning än bolagets stiftare, var tiden ett år före konkursens början.

KS 46 § b punkten

KS 46 § g punkten

Hela rättsfallet är i FKKO-registret