Supreme Court dismissed bankruptcy estate's claim that pre-bankruptcy tax advance payment was premature and recoverable.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland dismissed the bankruptcy estate's appeal against the lower court's rejection of a claim for premature tax advance payments. The estate argued that a tax advance made on May 6, 1987, was premature and recoverable under bankruptcy rules after the company filed for bankruptcy on May 7. The court held that the statutory deadline for remitting the advance was the 10th day of the following month, meaning the payment was timely and not premature. Consequently, the court ruled that the payment could not be reclaimed from the state under bankruptcy recovery provisions.
Legislator headnote
AI generatedEnnakkoperintälain 19 § 2 moment; Konkurssisäännön 46 § d kohta: Ennakonpidätyksen määräaikaan liittyvä velka ei ole ennenaikainen, jos se on suoritettu määräajan sisällä, vaikka konkurssi olisi alkanut seuraavana päivänä.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Velallisen konkurssi alkoi 7.5.1987. Hän oli edellisenä päivänä suorittanut lääninverovirastolle 4.5.1987 maksamistaan palkoista toimittamansa veron ennakkopidätyksen määrän, joka ennakkoperintälain 19 §:n 2 momentin (L 22.12.1978) mukaan olisi ollut suoritettava viimeistään 10.6.1987. Suoritusta ei pidetty ennenaikaisena ja konkurssipesän konkurssisäännön 46 §:n d kohdan nojalla valtiota vastaan ajama takaisinsaantikanne hylättiin.
EnnakkoperintäL 19 § 2 mom. (L 22.12.1978/612)
KS 46 § d kohta
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Turun raastuvanoikeudessa
Tämän vuoksi konkurssipesä on vaatinut, että tapahtunut maksusuoritus julistetaan peräytyneeksi ja valtio velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle mainitut 48.814 markkaa 16 prosentin korkoineen 6.5.1987 lukien ja korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen raastuvanoikeuden päätöksen julistamisesta lukien.
Raastuvanoikeuden päätös 15.12.1987
Raastuvanoikeus, jossa Turun lääninverovirasto valtion edustajana oli vastustanut kannetta, on katsonut, ettei kanteessa tarkoitettujen ennakkoperintälain mukaan pidätettyjen määrien suorittamista valtiolle ennen seuraavan kalenterikuukauden 10 päivää voitu katsoa erääntymättömän velan suoritukseksi. Tämän vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt kanteen.
Turun hovioikeuden tuomio 23.9.1988
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi konkurssipesä oli saattanut jutun, on lausunut, että ennakkoperintälain 19 §:n 2 momentin mukaan työnantajan rahana maksamasta palkasta pidätetyt määrät oli suoritettava lääninveroviraston postisiirtotilille viimeistään pidätyksen toimittamista seuraavan kalenterikuukauden 10 päivänä. Kysymyksessä oli määräaika, jonka laiminlyömisestä seurasi erinäisiä haitallisia taloudellisia seuraamuksia. Sitä vastoin säännös ei tarkoittanut sitä, että ennakonpidätykset erääntyisivät vasta kysymyksessä olevana päivänä.
Näillä perusteilla hovioikeus on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty 13.12.1988.
Konkurssipesä on vaatinut, että kanne hyväksytään ja valtio velvoitetaan palauttamaan konkurssipesälle mainitut 48.814 markkaa korkoineen ja korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut kaikissa oikeusasteissa korkoineen.
Turun lääninverovirasto on antanut siltä vaaditun vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Ennakkoperintälain 19 §:n 1 momentin mukaan ennakonpidätys toimitetaan siten, että työnantaja vähentää pidätysmäärän rahana maksettavasta palkasta. Pykälän 2 momentin mukaan, sellaisena kuin se on 22.12.1978 annetussa laissa, pidätetyt määrät on suoritettava lääninveroviraston postisiirtotilille viimeistään pidätyksen toimittamista seuraavan kalenterikuukauden 10 päivänä.
Yhtiö on 4.5.1987 maksanut työntekijöilleen erääntyneitä palkkoja pidättäen niistä ennakkona yhteensä 48.814 markkaa. Ennakonpidätysmäärän yhtiö on maksanut lääninverovirastolle 6.5.1987. Seuranneena päivänä yhtiö on jättänyt konkurssihakemuksensa.
Jutussa on kysymys siitä, oliko yhtiö suorittaessaan ennakonpidätysmäärän viimeisenä kuutenakymmenenä päivänä ennen konkurssin alkua maksanut velan, joka ennen konkurssin alkua ei ollut joutunut maksettavaksi, ja onko ennakonpidätysmäärä tämän vuoksi konkurssisäännön 46 §:n d kohdan säännöksen nojalla peräytettävissä yhtiön konkurssipesään. Mainittu säännös on ollut aikamäärää koskevin poikkeuksin jo alkuperäisessä 9.11.1868 annetussa konkurssisäännössä. Säännöstä tulkittaessa on otettava huomioon, ettei laissa tällöin ole ollut ennakkoperintälailla luotua järjestelyä, jonka mukaan työnantaja on lain nojalla velvollinen toimittamaan ennakonpidätyksen ja suorittamaan pidättämänsä määrän valtiolle.
Edellä olevan perusteella yhtiön suoritus ei ole ollut konkurssisäännön 46 §:n d kohdassa tarkoitettu ennenaikainen suoritus.
Koska konkurssipesä on hävinnyt jutun Korkeimmassa oikeudessa, tulee sen korvata lääninveroviraston kulut täällä.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Salon Autovalinta O. Murto Ky:n konkurssipesä velvoitetaan suorittamaan Turun lääninverovirastolle korvaukseksi vastauksen antamisesta aiheutuneista kuluista Korkeimmassa oikeudessa 500 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä.
Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Portin, Haarmann, Roos ja Taipale
---
[SV]
Gäldenärens konkurs hade börjat 7.5.1987. Föregående dag hade han till länsskatteverket erlagt den förskottsinnehållning som han hade verkställt på löner som hade betalts 4.5.1987. Enligt 19 § 2 mom. lagen om förskottsuppbörd (L 22.12.1978) borde beloppet ha erlagts senast 10.6.1987. Betalningen ansågs inte ha gjorts i förtid och konkursboets återvinningstalan mot staten med stöd av 46 § d punkten konkursstadgan förkastades.
L om förskottsuppbörd 19 § 2 mom (L 22.12.1978/612)
KS 46 § d punkten
Hela rättsfallet är i FKKO-registret