Club liable for player's back taxes due to contract duty to withhold but failed to do so.

Urheiluseuran ja jääkiekon pelaajan välisen pelaajasopimuksen mukaan seuran oli muun muassa pidätettävä pelaajan palkkioista ennakonpidätykset. Seura laiminlöi pidätysten tekemisen. Pelaaja jätti ilmoittamatta saamansa palkkiot verotuksessa ja joutui jälkiverotuksen kohteeksi veronkorotuksineen.

Ään.

Seura ei ollut laiminlyöntinsä perusteella velvollinen korvaamaan pelaajalle jälkiverotuksin määrättyjä suorituksia.

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Lappeenrannan raastuvanoikeudessa

A on Saimaan Pallo r.y:lle 9.4.1986 tiedoksi annetun haasteen nojalla raastuvanoikeudessa nyt kysymyksessä olevalta osalta kertonut, että hän oli 20.8.1978 allekirjoitetulla sopimuksella sitoutunut erilaisia korvauksia vastaan pelaamaan ja harjoittelemaan jääkiekkoa parhaan kykynsä mukaan yhdistyksen johdon ohjeiden ja tarkkailun alaisena seuran edustusjoukkueessa kausina 1978-1980. Sopimuksen ehtojen mukaan yhdistys oli sitoutunut pidättämään maksettavista korvauksista ja palkkioista säädetyt verojen ennakonpidätykset. Yhdistyksen kirjanpidon tarkastukseen perustuen A:lle oli kuitenkin määrätty jälkiveroa vuodelta 1978 5.900 markan, vuodelta 1979 900, oikeastaan 1.200 markan ja vuodelta 1980 1.000 markan tuloista, joiden osalta yhdistys ei ollut tehnyt sopimuksen mukaisesti ennakonpidätyksiä. Hän oli siten joutunut näiltä osin suorittamaan jälkiveroina, veronkorotuksina ja korkoina yhteensä 3.716,65 markkaa.

A on katsonut, että mainittujen velvoitteiden täyttäminen oli kuulunut asianosaisten välisen sopimuksen ehtojen mukaan yhdistykselle. A on sen vuoksi vaatinut, että yhdistys velvoitetaan korvaamaan hänelle sanotut 3.716,65 markkaa 16 prosentin korkoineen sekä korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa. Joka tapauksessa yhdistys oli velvollinen maksamaan A:lle jälkiverotuspäätöksillä maksuunpannut veronkorotukset korkoineen.

Yhdistyksen vastaus

Yhdistys on kiistänyt kanteen ja vaatinut korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Yhdistys on myöntänyt jättäneensä toimittamatta jälkiverotuksessa palkoiksi katsotuista suorituksista ennakonpidätyksen. Yhdistyksen ja A:n välillä ei kuitenkaan ollut sovittu niin sanotusta nettopalkasta, vaan tietyn suuruisista bruttomääräisistä palkkioista ja korvauksista. Yhdistys on sen vuoksi katsonut, että A oli itse vastuussa kysymyksessä olevista jälkiveroista, veronkorotuksista ja koroista.

Raastuvanoikeuden päätös 30.9.1986

Raastuvanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että yhdistys olisi sitoutunut suorittamaan A:lle kanteessa mainitut korvaukset nettomääräisinä siinäkin tapauksessa, että ne katsotaan verollisiksi palkoiksi.

Yhdistys oli A:n kanssa tekemänsä sopimuksen mukaan sitoutunut pidättämään pelaajan palkkioista lain vaatimat veron ennakonpidätykset niiltä osin, joilta maksuja ei voitu kirjata päiväraha-, matka-, harjoitus-, kilpailu-, ravinto-, väline- tms. kuluiksi. Yhdistys oli kuitenkin laiminlyönyt ennakonpidätyksen osasta A:lle suoritetuista korvauksista, jotka oli verotuksessa katsottu palkoiksi. A:lle oli tämän vuoksi jälkiverotuspäätöksillä määrätty maksettavaksi kanteessa vaaditut 3.716,65 markkaa.

Raastuvanoikeus on katsonut, että A:lle aiheutuneet veronkorotukset ja viivästyskorot yhteensä 1.249,30 markkaa olivat osaltaan johtuneet yhdistyksen sopimuksen vastaisesta menettelystä, johon nojautuen A oli laatinut veroilmoituksensa. Näin ollen yhdistys oli vastuussa A:lle maksettaviksi määrätyistä veronkorotuksista ja koroista.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on, hyläten kanteen enemmälti, velvoittanut yhdistyksen suorittamaan A:lle vahingonkorvaukseksi 1.249 markkaa 30 penniä 16 prosentin viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 1.500 markkaa.

Kouvolan hovioikeuden tuomio 9.12.1987

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi asianosaiset olivat saattaneet jutun, on lausunut, että yhdistys oli suorittanut A:lle korvauksia pelaajasopimuksen nojalla vuonna 1978 7.000, vuonna 1979 4.000 ja vuonna 1980 2.000 markkaa. Suoritukset olivat tapahtuneet ennakonpidätystä toimittamatta. Sopimuksen nojalla suoritus oli käsittänyt korvauksen menetetystä työajasta sekä harjoittelun ja kilpailun aiheuttamista kuluista.

A oli jättänyt korvaukset verotuksessa ilmoittamatta. Jälkiverotuksessa oli sittemmin korvaukset, joista oli vähennetty arvioidut kulut ja eräät vähennykset, lisätty A:n verotettavaan tuloon. Jälkiverotuksessa oli A:n maksettavaksi määrätty kanteessa tarkoitetut verot, veronkorotukset ja korot.

A ei ollut näyttänyt, että yhdistys olisi pelaajasopimuksessa tai myöhemminkään sitoutunut suorittamaan A:lle määrätyt verot veronkorotuksineen ja korkoineen. Mitä tuli siihen A:n väitteeseen, että yhdistys olisi ainakin korvausvelvollinen laiminlyömällä ennakonpidätysvelvollisuutensa, hovioikeus on todennut, että A oli verovelvollisena ilmoitusvelvollinen tuloistaan. Saatuaan yhdistykseltä kerrotuin perustein korvauksen hänen olisi tullut tuntea korvauksen veronalaisuus ja korvaukseen liittyvät verotuksessa vähennyskelpoiset kulut. Hänelle oli määrätty kerrotut verot ja muut verotusseuraamukset korvauksen ilmoittamatta jättämisestä verotuksessa. Sanottujen verotusseuraamusten ei siten voitu katsoa osaksikaan johtuneen siitä, että yhdistys oli laiminlyönyt ennakonpidätysvelvollisuutensa.

Tämän vuoksi hovioikeus on, muuttaen raastuvanoikeuden päätöstä, hylännyt kanteen kokonaan ja vapauttanut yhdistyksen kaikesta raastuvanoikeuden määräämästä maksuvelvollisuudesta A:lle. Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin säännös huomioon ottaen yhdistyksen oli pidettävä oikeudenkäyntikulunsa jutussa vahinkonaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Valituslupa on myönnetty 10.3.1988. A on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteensa hyväksymistä sekä yhdistyksen velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa jutussa.

Yhdistys on antanut siltä pyydetyn vastauksen ja vaatinut vastauskulujensa korvaamista.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Hovioikeuden tuomiota ei muuteta. A velvoitetaan korvaamaan yhdistyksen vastauskulut Korkeimmassa oikeudessa 1.200 markalla.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Esittelijäneuvos Suhonen:

Ehdotus perusteluiksi: Yhdistyksen A:n kanssa tekemän pelaajasopimuksen mukaan erilaisista korvauksista suoritettiin ennakonpidätys siltä osin kuin maksuja ei voitu kirjata kuluiksi. Sopimus edellytti siten sen perusteella maksettavista palkkioista suoritettavaksi ennakonpidätys. Sopimuksesta ei ilmene, että yhdistys olisi sitoutunut maksamaan A:lle sopimuksen mukaisten suoritusten määrää ennakonpidätyksettä. A ei ole näyttänyt yhdistyksen muutoinkaan sitoutuneen suorittamaan A:n maksettaviksi kuuluvia veroja.

Pelaajasopimus on laadittu valmiille lomakkeelle, jollaista yhdistys on käyttänyt muissakin pelaajasopimuksissaan. Kun sopimuksesta ei selvästi ilmene sen tarkoitus silloin, kun ennakonpidätystä ei ole suoritettu niistä korvauksista, jotka eivät ole kuluja, sopimuksen tulkinnanvaraisuus jäänee yhdistyksen vahingoksi. Tämän vuoksi Korkein oikeus katsonee, että yhdistys on sopimuksella sitoutunut suorittamaan veronalaisista korvauksista ennakonpidätyksen sekä sitoutunut A:han nähden vastuuseen siitä, että sen arvio korvausten veronalaisuudesta on oikea.

Yhdistys on jättänyt suorittamatta ennakonpidätyksen hovioikeuden tuomiossa mainituista korvauksista, jotka A on jättänyt ilmoittamatta tulonaan mutta joista osa on jälkiverotuksessa katsottu hänen veronalaiseksi tulokseen. Korkein oikeus katsonee, että yhdistys on tämän vuoksi sopimuksen perusteella vastuussa A:lle jälkiverotuksessa maksettaviksi määrätyistä veronkorotuksista ja viivästyskoroista.

Tuomiolauselmaehdotus: Hovioikeuden tuomio kumottaneen ja juttu jätettäneen pääasian osalta raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan. Koska raastuvanoikeus ja hovioikeus ovat eri tavoin arvioineet jutun pääasiakysymystä, A ei saane oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin (133/64) ensimmäisen virkkeen mukaan korvausta kuluistaan alemmissa oikeuksissa. Yhdistys velvoitettaneen korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 1.000 markalla.

Oikeusneuvos Huopaniemi: Hyväksyn mietinnön.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ådahl, Mörä, Roos, Rintala ja Huopaniemi (eri mieltä)

---

[SV]

Enligt ett spelarkontrakt mellan en idrottsförening och en ishockeyspelare skulle föreningen bland annat verkställa förskottsinnehållningarna på spelarens arvoden. Föreningen försummade detta. Spelaren underlät att uppge arvodena i sin skattedeklaration. Han blev efterbeskattad och påförd skatteförhöjning.

Omröstn.

Föreningen var inte på grund av sin försummelse skyldig att ersätta spelaren för det som han genom efterbeskattningen hade blivit ålagd att betala.

Hela rättsfallet är i FKKO-registret