Supreme Court allows partition request against estate agreement claim due to lack of evidence.

Vrt.

KKO:1979-II-67

Ään.

Koska pesänjakajan määräämistä koskevassa hakemusasiassa ei ollut näytetty toteen väitettä siitä, että kuolinpesän osakkaat olisivat tehneet sopimuksen kuolinpesän jättämisestä jakamatta lesken elinajaksi, kuolinpesään määrättiin pesänjakaja.

PK 23 luku 1 § 1 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Hakemus Espoon kihlakunnanoikeudessa

A on Espoosta olleen, 21.11.1985 kuolleen B:n kuolinpesän osakkaana, koska kuolinpesän omaisuuden jakamisesta ei ollut päästy sopimukseen, vaatinut Helsingistä olevan asianajajan X:n määräämistä pesänjakajana suorittamaan jako.

C ja D ovat hakemuksesta kuultuina vastustaneet sitä väittäen, että kuolinpesän osakkaat olivat sopineet pesän jättämisestä jakamattomaksi lesken C:n elinajaksi. A on kiistänyt väitteen.

Kihlakunnanoikeuden päätös 5.11.1987

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että kuolinpesän osakkaat C, A ja D olivat tammikuun lopulla 1986 ja perunkirjoitustilaisuudessa B:n jälkeen 7.2.1986 tehneet keskenään sopimuksen siitä, että B:n kuolinpesä on osakasten yhteiseksi eduksi jäävä jakamatta C:n elinajaksi. Mainitussa perunkirjoitustilaisuudessa oli lisäksi todettu, ettei puolisoiden välistä 23.1.1956 tehtyä keskinäistä testamenttia ollut tarpeen valvoa.

Tämän vuoksi ja kun määräajaksi tehty sopimus pesän jakamattomuudesta voitiin julistaa osakkaan kanteesta oikeudessa lakanneeksi, jos siihen oli erityistä syytä, ja kun tällaista kannetta ei ollut nostettu, kihlakunnanoikeus on perintökaaren 24 luvun 1 ja 5 §:n säännösten nojalla, huomioonottaen lisäksi perintökaaren 3 luvun 1a §:n sekä 23 luvun 3 ja 4 §:n säännökset, hylännyt hakemuksen sekä velvoittanut A:n korvaamaan C:n ja D:n oikeudenkäyntikulut yhteisesti kohtuulliseksi harkituilla 3.000 markalla.

Helsingin hovioikeuden päätös 14.7.1988

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli saattanut asian, on hyväksynyt kihlakunnanoikeuden päätöksen perusteluineen ja jättänyt sen pysyväksi sekä velvoittanut A:n korvaamaan C:n ja D:n oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 800 markalla.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 29.9.1988. A on vaatinut, että alempien oikeuksien ratkaisut kumotaan ja että hänen hakemuksensa hyväksytään. Sen ohessa A on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista korkoineen.

C ja D ovat antaneet pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.12.1989

Perustelut

C ja D eivät ole tässä hakemusasiassa näyttäneet toteen väitettään siitä, että kuolinpesän osakkaat olisivat tehneet suullisen sopimuksen B:n kuolinpesän jättämisestä jakamatta C:n elinajaksi. A:lla on niin ollen oikeus vaatia jakoa ja pesänjakajan määräämistä kuolinpesään. A:n pesänjakajaksi esittämän asianajaja X:n sopivuutta tehtävään ei ole asetettu kyseenalaiseksi. X on antanut tehtävään suostumuksensa.

Lainkohdat

Perintökaaren 23 luvun 1 §:n 1 momentti, 3 § ja 4 §:n 1 momentti

Päätöslauselma

Hovioikeuden ja kihlakunnanoikeuden päätökset kumotaan ja A vapautetaan korvaamasta C:n ja D:n oikeudenkäyntikuluja hovioikeudessa ja kihlakunnanoikeudessa.

Asianajaja X määrätään B:n kuolinpesän pesänjakajaksi.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin, sellaisena kuin se oli 13.3.1964 annetussa laissa 133/64, ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaan A ei saa korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Koska C ja D ovat hävinneet asian Korkeimmassa oikeudessa, heidät velvoitetaan korvaamaan A:n kulut täällä 1.600 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden päätöksen antamisesta lukien.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Rintala: A:lla on kuolinpesän osakkaana perintökaaren 23 luvun 1 §:n 1 momentin ja 3 §:n nojalla oikeus vaatia jakoa ja pesänjakajan määräämistä kuolinpesään eikä tässä hakemusasiassa ole aihetta antaa lausuntoa siitä riidanalaiseksi jääneestä kysymyksestä, ovatko kuolinpesän osakkaat tehneet sopimuksen B:n kuolinpesän jättämisestä jakamatta C:n elinajaksi. Näillä ja muutoin Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla päädyn sanotusta päätöksestä ilmenevään lopputulokseen.

Oikeusneuvos Salervo: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Rintala.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo (eri mieltä), Ådahl, Mörä, Rintala (eri mieltä)ja Huopaniemi

---

[SV]

Jfr KKO:1979-II-67

Omröstn.

I ett ansökningsärende som gällde förordnande av skiftesman hade det gjorts invändning om att delägarna i dödsboet hade kommit överens att boet skulle förbli oskiftat så länge änkan levde. Då invändningen inte hade letts i bevis blev en skiftesman förordnad för dödsboet.

ÄB 23 kap 1 § 1 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret