Supreme Court dismisses bankruptcy trustee's claim for return of property where third-party debts exceeded asset value.

Konkurssivelallisen kiinteistön luovutuksesta ennen konkurssia ei ollut tullut konkurssipesän velkojille tuntuvaa vahinkoa, kun kiinteistö kiinnitysten ja konkurssivelallisen panttausten perusteella oli luovutushetkellä ollut vakuutena kolmannen henkilön veloista, jotka määrältään olivat ylittäneet kiinteistön arvon. Näin ollen ei ollut perustetta takaisinsaantiin konkurssisäännön 46 §:n b kohdan nojalla.

KS 46 § b kohta

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Rantasalmen kihlakunnanoikeudessa

A:n konkurssipesä on B:lle 15.10.1985 ja C:lle 17.10.1985 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla muun muassa kertonut, että A oli asetettu Helsingin raastuvanoikeuden 16.4.1985 julistamalla päätöksellä konkurssiin. Konkurssin alkamispäivä oli ollut 16.10.1984 ja siinä oli toimitettu valvonta 6.8.1985. Konkurssipesää selvitettäessä oli havaittu, että A oli 14.3.1984 vahvistetulla lahjakirjalla lahjoittanut lapsilleen C:lle ja B:lle puolet Rantasalmen kunnan Hiltulan kylässä sijaitsevista Toivolan tilasta RN:o 13:5 ja Markkulan tilasta RN:o 13:14 sekä samana päivänä vahvistetulla kauppakirjalla luovuttanut heille puolet edellä mainituista tiloista 120.000 markan kauppahinnasta, jota kauppahintaa ei kuitenkaan ollut maksettu. C ja B, joille oli 7.5.1984 myönnetty lainhuuto kummallekin puoleen Toivolan ja Markkulan tiloista, olivat 15.1.1985 vahvistetulla kauppakirjalla myyneet sanotut tilat 290.000 markan kauppahinnasta.

Koska A oli lahjoittamalla hukannut omaisuuttaan ja lahjanluonteisella kauppakirjalla sitä luovuttanut aiheuttaen velkojilleen tuntuvaa vahinkoa, konkurssipesä on vaatinut, että C ja B velvoitettaisiin yhteisvastuullisesti suorittamaan konkurssipesälle vahingonkorvauksena edelleen luovuttamiensa tilojen ja eräiden määräalojen osalta konkurssisäännön 46 §:n i kohdan nojalla yhteensä 800.000 markkaa laillisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta lukien sekä korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut korkoineen.

C:n ja B:n vastaus

C ja B ovat kiistäneet kanteen ja lausuneet, että eräällä kolmannella henkilöllä oli ollut hallussaan Toivolan ja Markkulan sekä eräisiin muihin A:n omistamiin tiloihin kiinnitettyjä haltijavelkakirjoja yhteensä 1.250.000 markan määrästä. Haltijavelkakirjat oli 16.5.1984 luovutettu eräälle pankille A:n ja mainitun kolmannen henkilön välisen taloudellisen selvittelyn yhteydessä A:lle siirrettyjen vastuiden vakuudeksi. Toivolan ja Markkulan tilat oli myyty 15.1.1985 pankin vaatimuksesta 290.000 markan kauppahinnasta. Kaupantekokulujen osuus oli ollut 25.000 markkaa ja jäännöskauppahinta 265.000 markkaa oli käytetty A:n pankilta saamien lainojen maksamiseen. Koska luovutettu omaisuus oli ollut vakuutena A:n maksusitoumuksista ja tilojen myynnistä saadut varat oli käytetty hänen velkojensa maksuun, luovutus ei ollut tuottanut konkurssipesän velkojille vahinkoa.

Kihlakunnanoikeuden päätös 27.1.1987

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli lapsilleen C:lle ja B:lle lahjoittanut 14.3.1984 vahvistetulla lahjakirjalla puolet kysymyksessä olevista Toivolan ja Markkulan tiloista sekä samana päivänä vahvistetulla kauppakirjalla myynyt heille toisen puolen samoista tiloista 120.000 markan kauppahinnalla. Jutussa oli jäänyt näyttämättä, että kauppahintaa olisi osaksikaan maksettu. Oikeustoimista oli syntynyt A:n konkurssivelkojille tuntuva vahinko. C ja B olivat 15.1.1985 vahvistetulla kauppakirjalla myyneet Toivolan ja Markkulan tilat 290.000 markan kauppahinnalla kolmansille, jotka saantonsa perusteella olivat olleet oikeutettuja pitämään tilat.

Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on, samalla kun se on peräyttänyt konkurssipesään lahjakirjalla 14.3.1984 luovutetun Rantasalmen kunnan Porosalmen kylässä sijaitsevan Vuorelan tilan RN:o 1:28 ja noin 41 hehtaarin määräalan, joka mainitulla lahjakirjalla luovutetusta Pääskylän tilasta RN:o 1:56 sanotussa Porosalmen kylässä edelleen oli C:n ja B:n omistuksessa, konkurssisäännön 46 §:n b, g ja i kohtien nojalla velvoittanut C:n ja B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan konkurssipesälle vahingonkorvauksena Toivolan ja Markkulan tilojen arvona 240.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 17.10.1985 lukien. C ja B on yhteisvastuullisesti velvoitettu korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut 17.000 markalla 16 prosentin korkoineen 27.1.1987 lukien.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 1.11.1988

C ja B olivat 15.1.1985 vahvistetulla kauppakirjalla luovuttaneet Toivolan ja Markkulan tilat 290.000 markan yhteisestä kauppahinnasta eräille henkilöille. Koska A:n 14.3.1984 vahvistetulla lahjakirjalla ja samana päivänä vahvistetulla kauppakirjalla C:lle ja B:lle luovuttama omaisuus, joka olisi ollut peräytettävä konkurssipesään, oli joutunut kolmannelle henkilölle, konkurssipesällä oli oikeus saada omaisuuden arvon mukaan korvaus vahingostaan C:ltä ja B:ltä.

Hovioikeus on katsonut jutussa esitetyn selvityksen nojalla, että Toivolan ja Markkulan tilojen yhteisenä arvona oli pidettävä 430.000 markkaa ja että konkurssipesälle oli C:n ja B:n tekemän luovutuksen osalta aiheutunut tämän suuruinen vahinko, jonka he olivat velvolliset yhteisvastuullisesti korvaamaan konkurssipesälle.

Näillä perusteilla hovioikeus on, tuomitessaan C:n ja B:n Pääskylän tilaa koskevien edelleen luovutusten johdosta maksamaan vahingonkorvauksena yhteensä 135.000 markkaa, korottanut Toivolan ja Markkulan tilojen arvosta maksettavan korvauksen 430.000 markaksi, joten C:n ja B:n tuli yhteisvastuullisesti suorittaa vahingonkorvaukseksi 565.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 17.10.1985 lukien. C ja B on velvoitettu yhteisvastuullisesti korvaamaan konkurssipesän oikeudenkäyntikulut hovioikeudessa 1.500 markalla 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä lukien.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

C:lle ja B:lle on myönnetty valituslupa 25.1.1989. Konkurssipesä on antanut pyydetyn vastauksen. C ja B ovat valituksessaan ensisijaisesti vaatineet kanteen hylkäämistä Toivolan ja Markkulan tiloista tuomitun vahingonkorvauksen osalta ja toissijaisesti sanotun vahingonkorvauksen alentamista 230.000 markkaan. Lisäksi he ovat vaatineet, että konkurssipesä velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa Korkeimmassa oikeudessa 3.000 markalla 16 prosentin korkoineen tuomion antopäivästä lukien.

Korkein oikeus on oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 23 §:n nojalla määrännyt, ettei hovioikeuden tuomiota ollut pantava täytäntöön tai täytäntöönpanoa jatkettava siltä osin kuin C ja B oli Toivolan ja Markkulan tilojen yhteisen arvon mukaan velvoitettu suorittamaan konkurssipesälle vahingonkorvauksena 430.000 markkaa korkoineen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 23.11.1989

Perustelut

A:n ja erään toisen henkilön 12.4.1984 tekemän sopimuksen mukaan tuolla henkilöllä on jo ennen sopimusta ollut A:lta olevien saatavien vakuutena 1.050.000 markan velkakirjoista vahvistetun kiinnityksen perusteella panttioikeus Toivolan ja Markkulan tiloihin. Sopimuksen mukaan sopimuskumppanit luovuttivat nämä velkakirjat Talousosuuspankille kiinnitysvakuuden antamiseksi A:n kahden miljoonan markan lainavastuusta. C:n ja B:n sekä SuurHelsingin Osuuspankin 15.1.1985 tilojen myymisestä tekemän sopimuksen mukaan pankilla on 50.000 markan velkakirjoista 26.4.1968 vahvistetun kiinnityksen ja 1.000.000 markan velkakirjoista 10.4.1980 vahvistetun kiinnityksen perusteella ollut A:n panttauksen nojalla panttioikeus tiloihin vakuutena saatavistaan kahdelta osakeyhtiöltä. Sopimuksen mukaan tilat myytiin näistä saatavista ja myyntikustannuksilla vähennetty kauppahinta maksettiin kokonaisuudessaan pankille.

Jutussa esitetyn selvityksen mukaan sanottujen tilojen arvo on ollut yhteensä vähintään 200.000 markkaa ja enintään 520.000 markkaa.

Korkein oikeus katsoo selvitetyksi, että Toivolan ja Markkulan tilat ovat 14.3.1984, jolloin ne luovutettiin C:lle ja B:lle, olleet kiinnitysten ja panttausten perusteella vakuutena saatavista, jotka yhteismäärältään ovat ylittäneet tilojen arvon. Kiinnitysten ja A:nn panttausten perusteella pantinsaaja on voinut periä saatavansa tiloista riippumatta siitä, onko tiloihin näin perustettu kiinnityspanttioikeus ollut vakuutena A:n tai jonkun muun velasta. Vaikka tilat konkurssin alkaessa edelleen olisivat olleet konkurssivelallisen A:n omaisuutta, ei konkurssipesälle näin ollen olisi kertynyt varoja tilojen myynnistä, vaan kauppahinta olisi kokonaan jouduttu käyttämään kiinnitysvastuiden ja myyntikustannusten kattamiseksi. Näyttämättä on jäänyt, että konkurssipesä olisi tilojen luovutuksen johdosta menettänyt muutakaan tuottoa niistä.

Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, ettei Toivolan ja Markkulan tilojen luovuttamisesta 14.3.1984 C:lle ja B:lle ole tullut A:n konkurssipesän velkojille tuntuvaa vahinkoa eikä tiloja olisi voitu konkurssisäännön 46 §:n b kohdan nojalla saada takaisin pesään C:ltä ja B:ltä. Näin ollen heitä ei myöskään voida saman pykälän i kohdan nojalla velvoittaa korvaamaan konkurssipesälle sen väittämää vahinkoa tilojen edelleen myymisestä.

Koska konkurssipesä on hävinnyt juttunsa Korkeimmassa oikeudessa, sen tulee korvata C:n ja B:n oikeudenkäyntikulut täällä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siltä osalta kuin C ja B on velvoitettu suorittamaan Toivolan ja Markkulan tilojen osalta vahingonkorvausta ja konkurssipesän kanne hylätään näiltä osin. C ja B vapautetaan velvollisuudesta suorittaa konkurssipesälle 430.000 markkaa korkoineen. Heidän maksettavikseen jäävät hovioikeuden tuomiossa mainitut 135.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 17.10.1985 lukien sekä kihlakunnanoikeuden ja hovioikeuden määräämät oikeudenkäyntikulut korkoineen.

Konkurssipesä velvoitetaan korvaamaan C:n ja B:n yhteiset oikeudenkäyntikulut täällä 1.500 markalla 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Portin, Riihelä, Roos ja Taipale

---

[SV]

Konkursboets borgenärer hade inte tillfogats märklig skada därigenom att konkursgäldenären före konkursen hade överlåtit sin fastighet, då fastigheten på grund av inteckning och efter pantsättning som hade företagits av konkursgäldenären vid överlåtelsen utgjorde säkerhet för tredje mans gäld, som översteg fastighetens värde. Det förelåg sålunda inte grund för återvinning enligt 46 § b punkten konkursstadgan.

KS 46 § b punkten

Hela rättsfallet är i FKKO-registret