Supreme Court dismisses claim that third-party debt payment constitutes a gift under bankruptcy law.

A oli C:n kanssa tekemänsä sopimuksen mukaisesti viimeisten kuuden kuukauden aikana ennen konkurssin alkua maksanut B:n C:lle olleen velan. A oli myös merkinnyt kirjanpitoonsa vastaavan suuruisen takautumissaatavan B:ltä. Kun B oli ollut maksukyvytön ja maksun saaminen takautumissaatavasta tuolloin tai myöhemminkin oli epätodennäköistä, maksua pidettiin konkurssisäännön 46 §:n b kohdassa tarkoitetulla tavalla lahjan laatuisena. C oli velvollinen palauttamaan saamansa varat A:n konkurssipesään.Ks. KKO:1998:17

KS 46 § b kohta

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Kajaanin kihlakunnanoikeudessa

Rakennuskanto Kommandiittiyhtiön konkurssipesä on Paltamon kunnalle 19.10.1983 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla kertonut, että kommandiittiyhtiö ja Paltamosta oleva Teräskanto Oy oli 9.3.1983 tehdystä hakemuksesta 29.3.1983 asetettu konkurssiin ja että valvonta oli kommandiittiyhtiön konkurssissa toimitettu 26.7.1983. Osakeyhtiön hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana oli ollut D. Sen ohella hän oli kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies. Kommandiittiyhtiön äänettöminä yhtiömiehinä olivat D:n aviopuoliso E ja F.

D, E ja F olivat Asunto Oy Paltamon Kotiranta nimisen asunto-osakeyhtiön perustajaosakkaina 2.8.1982 tehneet kommandiittiyhtiön kanssa rakennustyösopimuksen perustettavalle asunto-osakeyhtiölle Paltamoon rakennettavasta rivitalosta. Sopimuksen mukaan rakennustyö oli sovittu tehtäväksi laskutyönä, jolloin kommandiittiyhtiö oli oikeutettu laskuttamaan 90 prosenttia tehdyn työn arvosta. Sopimuksen mukaan osapuolten kesken ei tullut vaihtaa mitään vakuuksia. Sopimuksessa oli mainittu, että D hyväksyi perustettavan asunto-osakeyhtiön puolesta maksettavat laskut. Osapuolet olivat lisäksi sopineet, että asunto-osakeyhtiön tililtä voitiin suoraan maksaa kommandiittiyhtiölle osoitettuja tavara- ynnä muita laskuja. Näin maksettavat laskut oli otettava huomioon tilisuhteita myöhemmin selvitettäessä.

Kihlakunnanoikeuden päätös 9.5.1984

Kunnan vastustettua kannetta ja asianosaisten pyydettyä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan kihlakunnanoikeus on lausunut selvitetyksi, että kunta oli 20.12.1982 tehdyllä kauppakirjalla ostanut E:ltä kanteessa mainitut osakkeet 269.370 markan hinnasta. Kauppakirjan mukaan E oli perustajaosakkaana merkinnyt mainitut osakkeet. Kauppakirjassa oli sovittu kauppahinnan maksuaikataulusta ja maksun suoritustavasta. Niin sanotun RS-järjestelmän mukaisesti oli sovittu, että ostaja maksoi kauppahinnan myyjän lukuun asunto-osakeyhtiön pankkitilille. Maksuaikataulun mukaan ensimmäinen erä 95.000 markkaa kuitattiin maksetuksi kauppakirjan allekirjoituksin 20.12.1982, toinen erä 27.000 markkaa tuli maksaa 31.12.1982, kolmas erä 54.000 markkaa 20.1.1983, neljäs erä samoin 54.000 markkaa 10.2.1983, viides erä 27.000 markkaa 18.2.1983 ja kuudes erä 12.370 markkaa, kun talo oli valmis eli 9.3.1983.

Kommandiittiyhtiön konkurssipesä ei ollut edes väittänyt, että kunnalla olisi ollut kommandiittiyhtiöltä veden toimittamisesta aiheutuneen noin 5.000 markan määräisen saatavan lisäksi muita saamisia. Kantaja ei myöskään ollut voinut osoittaa, että kunta olisi suorittamalla osan kauppahinnasta kaupan ehdoista poiketen suoraan E:lle tai muullakaan tavalla kauppahintaa maksaessaan loukannut kommandiittiyhtiön velkojien oikeutta. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen ja velvoittanut kommandiittiyhtiön konkurssipesän suorittamaan kunnalle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 7.000 markkaa.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 18.12.1986

Sen ohessa hovioikeus on määrännyt, että kunnalla oli oikeus valvoa sille takaisinsaantikanteen hyväksymisen johdosta syntynyt saamisensa Teräskanto Oy:n konkurssissa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tuomio jutussa sai lainvoiman. Lisäksi hovioikeus on määrännyt, että mikäli kunnan saaminen vahvistetaan maksettavaksi ja Teräskanto Oy:n konkurssipesästä on jo jaettu varoja konkurssivelkojille, kunta sai siitä, mitä sen oli hovioikeuden tuomion perusteella palautettava kommandiittiyhtiön konkurssipesään, vähentää, mitä se olisi saanut nostaa jako-osuutena, jos se olisi valvonut saamisensa valvontapäivänä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Paltamon kunnalle on myönnetty valituslupa 7.7.1987. Kunta on pyytänyt, että kommandiittiyhtiön konkurssipesän jutussa ajama kanne hylätään ja että konkurssipesä velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkoineen. Kommandiittiyhtiön konkurssipesä on vastannut hakemukseen ja vaatinut korvausta vastauskuluista.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Rakennuskanto Kommandiittiyhtiö oli 2.8.1982 tehdyn rakennustyösopimuksen mukaisesti ryhtynyt grynderinä toteuttamaan Asunto Oy Paltamon Kotirannan rivitalokohteen rakentamishanketta. Asunto-osakeyhtiön perustajaosakkaiksi oli merkitty kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies D sekä sen äänettömät yhtiömiehet E ja F. Asunto-osakeyhtiön todellisena perustajana, osakepääoman maksajana ja osakkeiden omistajana oli kuitenkin ollut kommandiittiyhtiö.

Myydessään omissa nimissään kanteessa mainitut asuntoosakeyhtiön osakkeet n:ot 239-311 Paltamon kunnalle E on tosiasiallisesti toiminut kommandiittiyhtiön puolesta. Hän ei myöskään ole saanut itselleen 20.12. ja 31.12.1982 päivätyissä kuiteissa kunnan hänelle maksamiksi merkittyjä kauppahintaeriä, vaan ne ovat todellisuudessa olleet kommandiittiyhtiön tuloa. Tämän 122.000 markan suuruisen tulon kommandiittiyhtiö on kunnan kanssa tehdyn sopimuksen mukaisesti välittömästi käyttänyt Teräskanto Oy:n Paltamon kunnalle olleen velan maksamiseen. Kerrotuissa maksutoimissa ei ollut käytetty rahaa, vaan ne oli kommandiittiyhtiössä todettu ainoastaan kirjanpitovienneillä. Teräskanto Oy:n velan maksamisen johdosta kommandiittiyhtiön kirjanpitoon oli merkitty myös 122.000 markan takautumissaaminen Teräskanto Oy:ltä.

Paltamon kunnan maksamasta osakkeiden kauppahinnasta Rakennuskanto Kommandiittiyhtiö on edellä mainitun 122.000 markan lisäksi käyttänyt Teräskanto Oy:n velan maksamiseen kunnalle 11.832,10 markkaa 20.1.1983 ja 19.310,27 markkaa 10.2.1983 eli maksanut Teräskanto Oy:n velkaa kunnalle kaikkiaan 153.142,37 markkaa. Maksaminen on tapahtunut viimeisten 6 kuukauden aikana ennen kommandiittiyhtiön 9.3.1983 alkanutta konkurssia.

Asiassa esitetyn selvityksen mukaan Teräskanto Oy, joka on 29.3.1983 asetettu konkurssiin, on edellä kerrottujen maksujen suorittamisen aikaan ja jo sitä ennenkin vuonna 1982 ollut maksukyvytön. Suorituksen saaminen velasta osakeyhtiöltä tuolloin tai myöhemminkin on ollut siinä määrin epätodennäköistä, että velan maksaminen Rakennuskanto Kommandiittiyhtiön toimesta on ollut lahjan laatuinen suoritus.

Esittelijän mietintö

Esittelijäneuvos Raulos:

Perustelut

Sanotut osakkeet on myyty 20.12.1982 tehdyllä kaupalla Paltamon kunnalle 269.370 markan kauppahinnasta. Tästä kauppasummasta Rakennuskanto Kommandiittiyhtiö on edellä kerrotuin tavoin 31.12.1982 sekä 21.1. ja 10.2.1983 käyttänyt yhteensä 153.142,37 markkaa Teräskanto Oy:n Paltamon kunnalle olleiden velkojen maksamiseen. Kommandiittiyhtiö on siten omilla varoillaan suorittanut osakeyhtiön velkaa.

Korkein oikeus todennee, että Rakennuskanto Kommandiittiyhtiön konkurssipesä on perustanut jutussa ajamansa takaisinsaantikanteen konkurssisäännön 46 §:n d ja b kohtien säännöksiin.

Korkein oikeus katsonee, ettei vierasvelan suorittamista voida konkurssisäännön 46 §:n d kohtaa sovellettaessa rinnastaa siinä tarkoitettuun oman velan maksamiseen ja ettei kommandiittiyhtiön Teräskanto Oy:n velkojen maksua niin ollen voida peräyttää konkurssisäännön 46 §:n d kohdan nojalla.

Määrätessään, että Paltamon kunta sai siinä tapauksessa, että sille kanteen hyväksymisen johdosta Teräskanto Oy:tä kohtaan syntyneen saamisen jälkivalvonta hyväksyttäisiin osakeyhtiön konkurssissa, vähentää yllä mainitusta palautusvelvollisuudesta määrän, jonka kunta ehkä olisi jo saanut nostaa jako-osuutena Teräskanto Oy:n konkurssipesästä, mikäli se olisi valvonut saamisensa osakeyhtiön konkurssissa jo paikalletulopäivänä, hovioikeus on perustanut kunnalle oikeuden sanotuilta osin kuitata takaisinsaantikanteen hyväksymisellä perustettu maksuvelvollisuus puheena olevalla jako-osuudella. Korkein oikeus todennee kommandiittiyhtiön konkurssipesän tyytyneen hovioikeuden tuomioon.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulos jätettäneen konkurssisäännön 46 §:n b kohdan nojalla pysyväksi.

Paltamon kunta velvoitettaneen suorittamaan Rakennuskanto Kommandiittiyhtiön konkurssipesälle korvaukseksi sillä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 1.000 markkaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulos jätetään konkurssisäännön 46 §:n b kohdan nojalla pysyväksi. Paltamon kunta velvoitetaan suorittamaan Rakennuskanto Kommandiittiyhtiön konkurssipesälle korvaukseksi sillä vastauksen antamisesta Korkeimmassa oikeudessa olleista kuluista 1.000 markkaa. Hovioikeuden määräämä Paltamon kunnan jälkivalvontaa Teräskanto Oy:n konkurssissa koskeva kolmen kuukauden määräaika on luettava Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä. Hovioikeuden tuomiossa oleva lausuma kunnan oikeudesta tehdä siinä mainittu vähennys kommandiittiyhtiön konkurssipesälle suoritettavaksi tuomitusta määrästä poistetaan perusteettomana.

Ratkaisuun osallistuneet: presidentti Olsson, oikeusneuvokset Takala, Nybergh, Riihelä ja Roos

---

[SV]

Se

KKO:1998:17

A hade under de sista sex månaderna före konkursens början i enlighet med ett avtal som han hade ingått med C betalt B:s skuld till C. A hade även i sin bokföring antecknat en till storleken motsvarande regressfordran hos B. Då B hade varit betalningsoförmögen och erhållandet av betalning för regressfordran då eller ens senare var osannolikt, ansågs betalningen ha haft egenskap av gåva på det sätt som avses i 46 § b punkten i konkursstadgan. C var skyldig att återställa de erhållna medlen till A:s konkursbo.

KS 46 § b punkten

Hela rättsfallet är i FKKO-registret