Substitute heir's inheritance right expires 10 years from decedent's death, not from their own inaction.

Ään.

Myös perintökaaren 16 luvun 3 §:n mukaisen sijaisperillisen oikeus perintöön vanhenee perintökaaren 16 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetyssä 10 vuoden määräajassa, joka luetaan perittävän kuolemasta.

PK 16 luku 1 § 1 mom

PK 16 luku 3 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Ulvilan kihlakunnanoikeudessa

Kihlakunnanoikeuden päätös 23.5.1985

Kihlakunnanoikeus on todennut, että G oli menettänyt perintöoikeutensa kanteessa kerrotulla tavalla. Hän ei ollut perillisenä osallistunut H:n jälkeen pidettyyn perunkirjoitustilaisuuteen eikä pesänositus- ja perinnönjakotilaisuuteen eikä ollut saattanut perintöoikeuttaan voimaan perintökaaren 16 luvun 2 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla. Hän ei ollut ryhtynyt perillisenä muutoinkaan mihinkään sanottua jäämistöä koskeviin toimiin ainakaan ennen kuin osallistui 30.9.1982 kuolleen sisarensa I:n jälkeen 16.12.1982 pidettyyn perunkirjoitustilaisuuteen, mikä siis tapahtui vasta yli 10 vuoden kuluttua H:n kuolemasta. A ja B olivat tulleet G:n sijaisperillisiksi H:n jälkeen ja he olivat 6.4.1984 pidetyssä perinnönjakotilaisuudessa vaatineet perintöoikeuttaan isänsä sijaan.

Kun A ja B olivat esittäneet vaatimuksensa vasta yli kymmenen vuoden kuluttua H:n kuolemasta, eivätkä he olleet hakeneet perintökaaren 16 luvun 1 §:n 2 momentissa säädetyllä tavalla määräystä siitä, että heidän isänsä G:n olisi saatettava perintöoikeutensa voimaan tietyssä määräajassa ennen sen vanhenemista, kihlakunnanoikeus on katsonut heidän oikeutensa perintöön vanhentuneeksi ja hylännyt kanteen.

Turun hovioikeuden tuomio 11.4.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi X on saattanut jutun, ei ole muuttanut kihlakunnanoikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

X on pyytänyt valituslupaa sekä valituksessaan vaatinut kanteensa hyväksymistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. Valituslupa on myönnetty 19.8.1986. E, F, C ja D ovat antaneet heiltä pyydetyn vastauksen vaatien valituksen hylkäämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. G on antanut häneltä pyydetyn vastauksen katsoen kanteen pääasian osalta oikeutetuksi.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perintökaaren 16 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan perillisen on pääsääntöisesti saatettava oikeutensa voimaan viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta. Sijaisperilliselle on kuitenkin 1 §:n 2 momentissa säädetyin tavoin annettu oikeus lyhentää ensisijaisen perillisen perinnön vastaanottoaikaa.

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Nuorempi oikeussihteeri Walamies: Korkein oikeus antanee seuraavan tuomion.

Perintökaaren 16 luvussa säädetään perillisen ja testamentin saajan oikeuden vanhentumisesta. Luvun 1 §:n mukaan perillisen on saatettava oikeutensa voimaan viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta tai oikeuden määräämän enintään vuoden pituisen määräajan kuluessa siitä, kun hänelle on annettu tieto määräyksestä. Luvun 3 §:ssä säädetään siitä, kenelle perintö menee silloin, kun perillinen on tämän luvun säännösten mukaan menettänyt oikeutensa perintöön. Laissa ei ole nimenomaista säännöstä siitä, mistä ajankohdasta lukien tällaisen sijaantuloperillisen oikeus jäämistöön alkaa vanhentua. Vastausta kysymykseen ei löydy myöskään perintökaaren esitöistä. Oikeuskirjallisuudessa asiasta on esiintynyt eri mieliä. Toisaalta on katsottu, että vanhentuminen alkaa perittävän kuolemasta, mutta toisaalta on pidetty johdonmukaisena lukea määräaika siitä, kun edeltäjän oikeus jäämistöön on lakannut.

Sen puolesta, että sijaantuloperillisen käytettävissä oleva määräaika on laskettava hänen edeltäjänsä oikeuden lakkaamisesta, puhuu ennen muuta se seikka, että muussa tapauksessa sijaantuloperillisen oikeus voisi usein olla menetetty. Jos esimerkiksi isä on vaarassa menettää oikeutensa perintöön, ei ole todennäköistä, että hänen sijaantuloperillisinään olevien alaikäisten lasten osalta turvauduttaisiin perintökaaren 16 luvun 1 §:n 2 momentissa säädettyyn määräajan lyhentämismenettelyyn. Oikeusvarmuusnäkökohdatkaan eivät estä hyväksymästä tätä tulkintaa, koska muilla perillisillä aina on oikeus turvautua mainittuun lyhentämismenettelyyn.

Edellä kerrotuin perusteluin Korkein oikeus katsonee, että A:lle ja B:lle G:ltä siirtynyt oikeus perintöön H:n jälkeen ei ole ollut vanhentunut.

Tuomiolauselmana kumottaneen hovioikeuden tuomio ja kihlakunnanoikeuden päätös. Korkein oikeus vahvistanee, että A:lle ja B:lle kuuluu heidän isänsä perintöosaa vastaava osuus eli kummallekin yksi kahdeksasosa perinnöstä H:n jälkeen. Asia palautettaneen pesänjakajalle, asianajaja Y:lle, joka määrättäneen toimittamaan uusi lainmukainen perinnönjako.

Oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisestä virkkeestä ilmenevän periaatteen mukaan X ei saane korvausta oikeudenkäyntikuluistaan alemmissa oikeuksissa. Asian laadun vuoksi hylättäneen oikeudenkäyntikuluvaatimus myös Korkeimman oikeuden osalta.

Oikeusneuvos Haarmann: Hyväksyn mietinnön.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Ådahl, Hiltunen, Haarmann (eri mieltä) ja Tulenheimo-Takki

---

[SV]

Omröstn.

Även en i 16 kap. 3 § ärvdabalken avsedd ställföreträdande arvinge skall göra sin rätt till arv gällande inom den i 16 kap. 1 § 1 mom. ärvdabalken stadgade tiden om tio år från arvlåtarens död.

ÄB 16 kap 1 § 1 mom

ÄB 16 kap 3 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret