Legislator Case Law & Legislation
HD:1987:94 AI generated

Supreme Court reduces delay interest rate on insurance claim from 12% to 6% per the Interest Law.

Case Number HD:1987:94
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Partially Allowed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court of Finland modified the Court of Appeal's decision regarding delay interest on an insurance claim for property destroyed by fire. The plaintiff had requested 12% interest, but the Supreme Court held that the applicable rate was determined by the Interest Law rather than the plaintiff's claim. Consequently, the insurance company was ordered to pay 6% interest instead of the requested higher amount.

Legislator headnote

AI generated

Vakuutussopimuslaki 24 §; Korkolaki 13 §: When no interest rate is agreed upon in an insurance contract, the applicable rate for delay interest is determined by the Interest Law, not the claimant's requested percentage.

Keywords

AI generated
insurance contract delay interest Interest Law property damage fire destruction supreme court rate reduction

Cited Legislation

AI generated
Vakuutussopimuslaki 24 §
Korkolaki 13 § 1 momentti
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

A:n vakuutettu omaisuus oli tuhoutunut tulipalossa. Vakuutusyhtiö korvasi vahingon vasta sen jälkeen kun A:ta vastaan ajettu syyte murhapoltosta ja vakuutuspetoksesta oli hylätty ja yhtiölle oli toimitettu vakuutustapahtuman selvittämiseksi tarvittavat asiakirjat ja tiedot. Koska A ei ollut vakuutussopimuksen tai vakuutussopimuslain mukaan velvollinen näyttämään, ettei hän ollut tahallaan hävittänyt omaisuuttaan, ja koska yhtiö ei ollut vaatinut A:lta lisäselvityksiä vakuutustapahtumasta kuukauden kuluessa vahinkoilmoituksen saatuaan, vakuutuskorvaus oli erääntynyt maksettavaksi kuukauden kuluttua vahinkoilmoituksen saapumisesta. Yhtiö velvoitettiin suorittamaan viivästyskorkoa sanotusta erääntymispäivästä.

VakuutussopimusL 24 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Äänekosken kihlakunnanoikeudessa

Kihlakunnanoikeuden päätös 18.4.1985

Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyksi, että A oli lähettänyt vakuutusyhtiöön vakuutustapahtumasta 22.9.1981 päivätyn vahinkoilmoituksen ja että kiinnityksenhaltijan suostumus vakuutuskorvauksen maksamisesta vakuutuksenottajalle oli ilmoitettu vakuutusyhtiöön 22.12.1983. A oli lähettänyt yhtiölle selvityksen rakennuksessa säilyneiden rakennusosien arvosta 5.9.1984 ja luettelon vahingoittuneesta irtaimistosta 4.10.1984. Vakuutusyhtiö oli, katsoen säilyneiden rakennusosien arvoksi 21.470 markkaa, suorittanut 23.12.1983 vakuutuskorvausta rakennuksen osalta 170.710 markkaa 10 penniä ja korvannut 29.10.1984 irtaimiston osalta 53.700 markkaa.

Sen vuoksi ja kun vakuutusyhtiön maksuvelvollisuuden kiinteistöön kohdistuvan vakuutuskorvauksen osalta ei voitu katsoa syntyneen ennen kuin kiinnityksen haltijan suostumus vakuutuskorvauksen maksamisesta vakuutuksenottajalle oli ilmoitettu vakuutusyhtiöön ja ennen kuin korvausmäärän arvioimiseksi tarvittavan lisäselvityksen toimittamisesta vakuutusyhtiöön oli kulunut 14 päivää, kihlakunnanoikeus, joka katsoi selvitetyksi, ettei palaneen rakennuksen säilyneillä rakennusosilla ollut taloudellista arvoa, on kanteen enemmälti hyläten velvoittanut Keskinäisen yhtiön Yrittäjäinvakuutus - Fennian suorittamaan A:lle korvausta rakennukseen kohdistuvana vakuutuskorvauksena 21.470 markkaa 6 prosentin korkoineen 20.9.1984 lukien sekä samoin 6 prosentin mukaista korkoa irtaimistosta maksetulle 53.700 markan vakuutuskorvaukselle 19.10.-28.10.1984 väliseltä ajalta. Tämän ohessa vakuutusyhtiö on velvoitettu korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut 2.500 markalla.

Vaasan hovioikeuden tuomio 14.8.1986

Ottaen huomioon, että yhtiön ja A:n välisessä vakuutussopimuksessa ei ollut sovittu vakuutuskorvaukselle suoritettavan viivästyskoron suuruudesta, yhtiön A:lle suoritettavan viivästyskoron korkokanta määräytyi, kun viivästys oli alkanut 1.1.1983 jälkeen, korkolain 13 §:n 1 momentin nojalla korkolain säännösten mukaan. Sen vuoksi ja kun A oli vaatinut yhtiön velvoittamista suorittamaan viivästyskorkoa 12 prosenttia, hovioikeus on muuttaen kihlakunnanoikeuden päätöstä velvoittanut yhtiön suorittamaan A:lle korkoa rakennukseen kohdistuvalle vakuutuskorvaukselle 21.470 markalle 12 prosenttia 21.9.1984 lukien ja irtaimistoon kohdistuvalle vakuutuskorvaukselle 53.700 markalle 12 prosenttia ajalta 18.10.-28.10.1984. Asian näin käyden A ja yhtiö saivat pitää heillä hovioikeudessa olleet kulut vahinkonaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A:lle on myönnetty valituslupa 6.11.1986. Keskinäinen yhtiö Yrittäjäinvakuutus - Fennia on antanut siltä pyydetyn vastauksen.

A on uudistanut hovioikeudessa tekemänsä vaatimukset. Sen varalta, että korko olisi määrättävä kauppakaaren 9 luvun kumotun 10 §:n mukaan, A on ilmoittanut suostuvansa siihen, vaikka ratkaisu osaksi muuttuisi hänen vahingokseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Koska vakuutusyhtiö on hävinnyt jutun Korkeimmassa oikeudessa, yhtiön tulee korvata A:n kulut täällä.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan siten, että Keskinäinen yhtiö Yrittäjäinvakuutus - Fennia velvoitetaan hovioikeuden tuomitseman koron asemesta suorittamaan A:lle 6 prosentin korkoa rakennukseen kohdistuvalle 21.470 markan korvaukselle 22.10.1981 lukien ja 170.710 markan 10 pennin korvaukselle ajalta 22.10.1981-22.12.1983 sekä irtaimistoon kohdistuvalle 53.700 markan korvaukselle ajalta 22.10.1981-27.12.1983 ja, kun yhtiö on tyytynyt hovioikeuden tuomioon, 18.10.1984-28.10.1984. Muilta osin hovioikeuden tuomio jää pysyväksi.

Vakuutusyhtiö velvoitetaan suorittamaan A:lle korvaukseksi hänellä täällä olleista kuluista 1.500 markkaa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Hil- tunen, Haarmann ja Tulenheimo-Takki

---

[SV]

A:s försäkrade egendom hade förstörts vid en eldsvåda. Försäkringsbolaget ersatte skadan först efter det att ett åtal för mordbrand och försäkringsbedrägeri mot A hade förkastats och bolaget hade fått de handlingar och uppgifter som behövdes för utredningen av försäkringsfallet. Då A varken enligt försäkringsavtalet eller försäkringsavtalslagen var skyldig att visa att han inte uppsåtligen hade förstört sin egendom och då bolaget inte inom en månad från mottagandet av skadeanmälan hade krävt tilläggsutredningar av A om försäkringsfallet hade försäkringsersättningen förfallit till betalning då en månad hade förflutit från det att skadeanmälan hade ankommit till bolaget. Bolaget ålades att betala dröjsmålsränta från sagda förfallodag.

L om försäkringsavtal 24 §

Hela rättsfallet är i FKKO-registret