Supreme Court held vacation pay in protected work is not covered by Act 22c § 2, so general collective agreements apply.

Työntekijän vuosiloma ei ole invaliidihuoltolain 22 c §:n 2 momentissa tarkoitettua palkkaa. Sen vuoksi vuosiloman pituus sanotun lain mukaisessa suojatyössä määräytyi, kun nimenomaan suojatyötä koskevaa työehtosopimusta ei ollut, asianomaisen alan yleiseksi katsottavan valtakunnallisen työehtosopimuksen mukaan. Työnantaja velvoitettiin suorittamaan työntekijälle, jolta oli jäänyt saamatta osa työehtosopimuksen mukaisesta lomastaan, korvaus hänen menettämistään lomapäivistä. Lomaltapaluuraha on invaliidihuoltolain 22 c §:n 2 momentissa tarkoitettua suojatyössä maksettavaa palkkaa, johon ei sovelleta työsopimuslain 17 §:n 1 momenttia. Sitä koskevat yleissitovaan työehtosopimukseen perustuvat vaatimukset hylättiin.

TSL 17 § 1 mom

InvaliidihuoltoL 22 c § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Kuopion raastuvanoikeudessa

Yhdistyksen vastaus

Kysymys oli invaliidihuoltolain tarkoittamasta vajaatyökykyisille tarkoitetusta suojatyöstä, jota kanteessa mainitun työehtosopimuksen ei ollut sovittu koskevan ja josta maksettavaan palkkaan invaliidihuoltolain 22 c §:n mukaan ei ollut sovellettava työsopimuslain 17 §:n 1 momentin määräyksiä. Sen vuoksi yhdistys on vastustanut kannetta.

Raastuvanoikeuden päätös 23.5.1985

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 20.2.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja yhdistys olivat valittamalla saattaneet jutun, on todennut, että koska kysymys oli invaliidihuoltolain mukaisesta työesteisille henkilöille tarkoitetusta, suojatyölaitoksessa suoritetusta suojatyöstä, jossa tavoitteena olivat paitsi työntekijän ansiomahdollisuuksien turvaaminen myöskin invaliidihuollon ja ammatillisen kuntoutuksen päämäärät, A:n työsopimuslain 17 §:n 1 momentin nojalla noudatettavaksi vaatimaa työehtosopimusta ei ollut pidettävä asianomaista alaa koskevana työehtosopimuksena. Sen vuoksi hovioikeus, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen, on hylännyt kanteen ja vapauttanut yhdistyksen suorittamasta A:lle maksettavaksi tuomittua vuosilomapalkkaa ja oikeudenkäyntikulujen korvausta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A on pyytänyt valituslupaa sekä vaatinut kanteensa hyväksymistä kokonaisuudessaan. Valituslupa on myönnetty 26.8.1986. Yhdistys on antanut siltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Invaliidihuoltolain 22 c §:n 2 momentin mukaan suojatyössä maksettavaan palkkaan ei sovelleta, mitä työsopimuslain 17 §:n 1 momentissa on säädetty. Muilta osin on sanotun 17 §:n 1 momentin yleissäännöstä työnantajan velvollisuuksista noudatettava myös suojatyössä.

Kun työntekijän vuosiloma ei ole invaliidihuoltolain 22 c §:n 2 momentissa tarkoitettua palkkaa, kysymykseen A:n vuosiloman pituudesta on sovellettava asianomaisen alan yleiseksi katsottavan valtakunnallisen työehtosopimuksen määräyksiä.

Työehtosopimusta, jonka olisi nimenomaan sovittu koskevan A:n tekemän suojatyön kaltaista työtä, ei kanteessa tarkoitettuna aikana ole ollut, vaan A:n työsuhteessa on työsopimuslain 17 §:n 1 momentin mukaan ollut noudatettava kanteessa mainittua puusepänteollisuuden työehtosopimusta. Tämän sopimuksen mukaan A:lla on ollut oikeus saada 30 päivän pituinen vuosiloma. Loman ajalta A:lla vuosilomalain 7 §:n mukaan on ollut oikeus saada lomapäivien lukumäärän perusteella määräytyvä palkka. Kun A on saanut vuosilomaa vain 24 päivää, hänellä on oikeus saada puuttuvilta 6 lomapäivältä kanteessa vaatimansa korvaus.

Lomaltapaluuraha on invaliidihuoltolain 22 c §:n 2 momentissa tarkoitettua palkkaa. Sen vuoksi siihen ei sovelleta puusepänteollisuuden työehtosopimusta ja siihen liittyvää lomapalkkasopimusta. Näin ollen A:lla ei ole oikeutta kanteessa vaatimaansa lomaltapaluurahaan.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan. Asia jätetään muulta paitsi oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevalta osalta raastuvanoikeuden päätöksen lopputuloksen varaan, joten Kuopion Keuhkovammayhdistys ry:n on suoritettava A:lle korvauksena menetetystä vuosilomasta 887 markkaa 46 penniä 16 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 13.12.1984 lukien. Vaikka A on hävinnyt hovioikeudessa ja vain osittain voittanut alioikeudessa, hänen asemansa suojatyöntekijänä huomioon ottaen yhdistys velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa jutussa 7.000 markalla 16 prosentin korkoineen tämän tuomion antopäivästä lukien.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Takala, Ådahl, Nybergh, Kilpeläinen

---

[SV]

En arbetstagares semester är inte i 22 c § 2 mom. lagen om invalidvård avsedd lön. Det fanns inte något kollektivavtal som uttryckligen skulle ha gällt i sagda lag avsett skyddat arbete. Därför bestämdes semesterns längd för en arbetstagare i skyddat arbete i enlighet med det riksomfattande kollektivavtal som var allmänt inom vederbörande bransch. Arbetstagaren hade fått endast en del av den semester som skulle ha tillkommit honom enligt kollektivavtalet. Arbetsgivaren ålades att betala ersättning för de semesterdagar som arbetstagaren sålunda hade gått miste om. En semesterpremie är i 22 c § 2 mom. lagen om invalidvård avsedd lön som betalas i skyddat arbete. På denna lön tillämpas inte 17 § 1 mom. lagen om arbetsavtal. Ett på det riksomfattande kollektivavtalet grundat yrkande på utbetalning av semesterpremie förkastades.

L om arbetsavtal 17 § 1 mom

L om invalidvård 22 c § 2 mom

Hela rättsfallet är i FKKO-registret