Supreme Court allows transfer of movable property case to local court based on single gift transaction unity.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court reversed the Court of Appeal's decision to dismiss the creditor's claim regarding movable property transferred outside the local court's jurisdiction. The lower court had rejected the claim because the movables were located in a different district than the real estate, arguing this violated territorial competence. However, the Supreme Court held that since the real estate and movable assets were transferred in a single legal act, they constituted one unified transaction. Consequently, the court ruled that the local court had proper jurisdiction to handle the entire case together for the parties' benefit and procedural efficiency.
Legislator headnote
AI generatedUL 3 kap 35 §; KS 46 § b punkten, g punkten: When real estate and movable property are transferred in a single legal act, the local court has jurisdiction over the entire transaction to ensure procedural efficiency and the creditor's rights.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
A oli lahjakirjalla luovuttanut Helsingistä olevalle B:lle Viitasaarella olevan kiinteistön ja sillä olevan koti-irtaimiston sekä osakkeita, osuustodistuksia ja Helsingissä eräässä huoneistossa olevan koti-irtaimiston. Kun lahjoittaminen käsitti velkojan oikeuden kannalta yhden kokonaisuuden, takaisinsaantikannetta kaiken lahjoitetun omaisuuden luovutuksen peräyttämiseksi ulosottolain 3 luvun 35 §:n nojalla voitiin huomioon ottaen asianosaisten etu ja tarkoituksenmukaisuussyyt ajaa kiinteistön sijaintipaikan alioikeudessa.
Ks.
KKO:1988:116
UL 3 luku 35 §
KS 46 § b kohta
KS 46 § g kohta
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Viitasaaren kihlakunnanoikeudessa
Oikeudenkäyntiväite
B on ennen pääasiaan vastaamistaan väittänyt, että koska hänen kotipaikkansa oli kihlakunnanoikeuden tuomiopiirin ulkopuolella, kihlakunnanoikeus ei ollut laillinen oikeuspaikka käsittelemään kannetta lahjoitetun irtaimen omaisuuden osalta, vaan kanne oli siltä osin jätettävä kihlakunnanoikeuden toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta.
Kihlakunnanoikeuden väitepäätös 26.9.1984
Kihlakunnanoikeus on todennut, että juttu kiinteän omaisuuden osalta kuului oikeudenkäymiskaaren 10 luvun säännösten nojalla kihlakunnanoikeuden yksinomaiseen toimivaltaan. Sen vuoksi ja koska kiinteä ja irtain omaisuus oli luovutettu samalla lahjakirjalla ja niiden luovutus siten oli niin läheisessä asiayhteydessä keskenään, että asia oli syytä käsitellä samassa yhteydessä, kihlakunnanoikeus on hylännyt väitteen.
Vastaus
Kanteesta kuultuna B on kiistänyt sen. Lisäksi hän on lausunut, ettei yhden vuoden takaisinsaantiaikaa ollut irtaimen omaisuuden osalta laskettava, kuten lääninverovirasto oli tehnyt, kiinteistöön 30.6.1982 myönnetystä lainhuudosta, vaan se oli laskettava kummankin omaisuusryhmän osalta erikseen. Irtaimen osalta ei takaisinsaannin perusteena myöskään voitu pitää lääninveroviraston 31.5.1983 päivättyä, ulosottovirastoon 27.6.1983 saapunutta vuosilta 1976 - 1980 määrättyjen verojen ja verolisäyksien perimistä koskevaa hakemusta, koska takaisinsaantiaika oli hakemuksen saavuttua kulunut jo umpeen. Lahjoitettu irtain omaisuus voitiin käyttää enintään vuoden 1975 verojen ja veronlisäysten yhteensä 248.912 markan 50 pennin suorittamiseen, joiden perimistä koskeva hakemus oli saapunut ulosottovirastoon 10.6.1982.
Kihlakunnanoikeuden pääasiaa koskeva päätös 23.1.1985
Vaasan hovioikeuden tuomio 5.12.1985
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Valituslupa on myönnetty lääninverovirastolle 31.7.1986, jolloin kysymys valitusluvan myöntämisestä B:lle on siirretty ratkaistavaksi lääninveroviraston valituksen käsittelyn yhteydessä. Molemmat asianosaiset ovat antaneet heiltä pyydetyt vastaukset toistensa muutoksenhakemuksiin.
Lääninverovirasto on vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista siltä osalta kuin juttu on jätetty tutkimatta ja asian jättämistä tältä osalta kihlakunnanoikeuden päätöksen varaan. Sen varalta, ettei hovioikeuden tuomiota siten muutettaisi, lääninverovirasto on pyytänyt jutun tutkimatta jätetyn osan siirtämistä oikeudenkäymiskaaren 10 luvun 29 §:n nojalla oikeaan alioikeuteen. B on vaatinut kanteen hylkäämistä hovioikeuden tutkimalta osalta ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Päätös valituslupahakemukseen
Valituslupaa ei myönnetä B:lle. Hovioikeuden tuomio jää siis pysyväksi siltä osin kuin kanne on hovioikeudessa tutkittu.
Ratkaisun perustelut
Lääninveroviraston kanteessa tarkoitettu muu kuin Viitasaaren kunnan Vuoskosken kylässä sijaitsevalla Rautialan tilalla RN:o 3:224 oleva irtain omaisuus on luovutettu samalla oikeustoimella kuin sanottu tila ja sillä oleva koti-irtaimisto. Eri paikkakunnilla olevan omaisuuden lahjoittaminen käsittää velkojan oikeuden loukkaamisen kannalta tässä tapauksessa yhden kokonaisuuden. Sen vuoksi takaisinsaantia koskevan kanteen käsitteleminen kaiken lahjoitetun omaisuuden osalta samassa tuomioistuimessa on asianosaisten etu ja tarkoituksenmukaisuussyyt huomioon ottaen perusteltua. Näin ollen asiayhteys perustaa kihlakunnanoikeuden alueellisen toimivallan myös siltä osin kuin takaisinsaantikanne on kohdistunut sen tuomiopiirin ulkopuolella olevaan omaisuuteen.
Päätöslauselma
Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osalta kuin kanne on hovioikeudessa jätetty tutkimatta. Juttu palautetaan tältä osalta hovioikeuteen, jonka tulee ottaa se ilmoituksesta käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä. Lääninveroviraston tulee kolmessa kuukaudessa tästä päivästä ilmoittaa juttu hovioikeuden käsiteltäväksi uhalla, että hovioikeuden tuomio muutoin jää pysyväksi.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Jalanko, Takala, Riihelä, Lindholm ja Tulenheimo-Takki
---
[SV]
Genom ett och samma gåvobrev hade A överlåtit till B, som var från Helsingfors, en i Viitasaari belägen fastighet jämte bohag samt aktier, andelsbevis och i en lägenhet i Helsingfors befintligt bohag. Då gåvan med hänsyn till borgenärens rätt utgjorde en helhet kunde, med beaktande av ändamålsenlighetsskäl och parternas fördel, återvinningstalan med stöd av 3 kap. 35 § utsökningslagen föras beträffande all den överlåtna egendomen vid underrätten på den ort där fastigheten var belägen.
UL 3 kap 35 §
KS 46 § b punkten
KS 46 § g punkten