Supreme Court held general courts have jurisdiction over private road cost claims under the Private Roads Act.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland upheld the lower court's decision that a general court had jurisdiction to hear a claim for reimbursement of private road maintenance costs. The plaintiff, A, had paid the costs alone and sought recovery from the road authority, which refused based on procedural rules. The court determined that while the Private Roads Act requires joint liability, it does not specify the order of recovery, thus granting general courts jurisdiction.
Legislator headnote
AI generatedPrivate Roads Act 77 §; 47 §: The Supreme Court held that general courts have jurisdiction to adjudicate claims for reimbursement of private road costs when the statute does not prescribe a specific procedural order for such recovery.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Yksityistietoimituksessa oli sen hakijat velvoitettu suorittamaan toimituksesta aiheutuneet kustannukset ja oikeutettu perimään ne tiekunnalta. A, joka oli eräs toimituksen hakijoista, oli yksin suorittanut nuo kustannukset sekä vaatinut niistä korvausta tiekunnalta, joka oli kieltäytynyt sitä suorittamasta.
Ottaen huomioon, ettei yksityisistä teistä annetun lain 77 § sisällä säännöksiä siitä, missä järjestyksessä tietoimituksen hakijan, joka on suorittanut toimituksen kustannukset, on haettava niistä korvausta tiekunnalta, A:n saatavaa tiekunnalta koskevan vaatimuksen käsittelemisen katsottiin kuuluvan yleisen tuomioistuimen toimivaltaan.
L yksityisistä teistä 77 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanne Ristiinan kihlakunnanoikeudessa
Oikeudenkäyntiväitteet
Tiekunta on väittänyt, ettei kihlakunnanoikeus, ottaen huomioon yksityisistä teistä annetun lain 77 §:n, ollut toimivaltainen käsittelemään kannetta, koska tietoimituksen toimituskustannuksia koskevat asiat oli ratkaistava joko yksityistietoimituksessa tai tielautakunnan toimesta. Sen vuoksi tielautakunta on pyytänyt, että kanne jätettäisiin tutkimatta.
Siltanen on väittänyt, ettei hänellä ollut vastaaja-asemaa jutussa, ja sen vuoksi pyytänyt, että kanne jätettäisiin häneen kohdistettuna tutkimatta.
Kihlakunnan oikeuden väitepäätös 28.9.1983
Kihlakunnanoikeus on katsonut kysymyksessä olevan asian kuuluvan toimivaltaansa ja Siltasen tiekunnan jäsenenä olevan oikea vastaaja. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt sanotut oikeudenkäyntiväitteet.
Vastaukset kanteeseen
Tiekunta ja Siltanen ovat katsoneet, ettei mainittua saatavaa voitu pitää selvänä ja riidattomana eikä sitä voitu periä tiekunnalta. Sen vuoksi tiekunta ja Siltanen ovat pyytäneet kanteen hylkäämistä ja Pauli Johannes A:n velvoittamista korvaamaan tiekunnan ja Siltasen oikeudenkäyntikulut jutussa.
Ristiinan kihlakunnanoikeuden päätös 28.9.1983
Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on velvoittanut tiekunnan suorittamaan A:lle 4.573,45 markkaa 5 prosentin korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä lukien ja korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa 1.725 markalla 20 pennillä.
Vaatimukset ja vastine hovioikeudessa
Tyytymättöminä kihlakunnanoikeuden päätökseen tiekunta ja Siltanen ovat valittaneet hovioikeuteen, jossa he yhteisesti ovat pyytäneet, että kanne jätettäisiin tiekunnan ja Siltasen kihlakunnanoikeudessa esittämillä perusteilla tutkimatta tai ainakin hylättäisiin sekä että A velvoitettaisiin korvaamaan tiekunnan ja Siltasen oikeudenkäyntikulut jutussa. A on vastineessaan pyytänyt, että hovioikeus hylkäisi valituksen ja pysyttäisi kihlakunnanoikeuden päätöksen sellaisenaan sekä velvoittaisi valittajat korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa hovioikeudessa.
Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 6.3.1986
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Tiekunta ja A ovat pyytäneet valituslupaa.
Tiekunta on muutoksenhakemuksessaan toistanut kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa esittämänsä vaatimukset ja pyytänyt, että hovioikeuden tuomio pääasiaratkaisun osalta kumotaan ja tiekunta vapautetaan velvollisuudesta suorittaa A:lle tuomittuja korvauksia. Lisäksi tiekunta on pyytänyt Korkeinta oikeutta määräämään, ettei hovioikeuden tuomiota siinä tiekunnan maksettavaksi tuomittujen korvausten osalta pantaisi täytäntöön ennen Korkeimman oikeuden ratkaisua.
Korkein oikeus on myöntänyt tiekunnalle valitusluvan 29.4.1986 ja samalla määrännyt, ettei hovioikeuden tuomiota siltä osin kuin tiekunta oli siinä velvoitettu suorittamaan A:lle korvauksia ollut toistaiseksi pantava täytäntöön tai mikäli täytäntöönpano oli jo alkanut, ettei sitä ollut jatkettava. Kysymyksen valitusluvan myöntämisestä A:lle Korkein oikeus on siirtänyt ratkaistavaksi tiekunnan valituksen käsittelyn yhteydessä.
A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen. Tutkiessaan tiekunnan valituksen käsittelyn yhteydessä A:n valituslupahakemuksen Korkein oikeus on hylännyt sen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Yksityisistä teistä annetun lain 47 §:n 2 momentin mukaan A:lla on oikeus saada tiekunnalta korvaus hovioikeuden tuomiossa mainitusta osasta maksamiaan puheena olevan tietoimituksen toimituskustannuksia. Tämä A:n saatava tiekunnalta on sellainen selvä ja maksettavaksi erääntynyt tiekunnan velka, jota tarkoitetaan sanotun lain 77 §:ssä. Tuo lainkohta ei kuitenkaan sisällä säännöksiä siitä, missä järjestyksessä velkojan on haettava saatavaansa tiekunnalta, vaan ainoastaan velan maksamiseen. Lain 77 § ei siis koske jutussa riidanalaisena olevaa kysymystä A:n velkomuksen käsittelyjärjestyksestä.
Kihlakunnanoikeuden päätöksessä mainittujen tietoimituksen toimituspöytäkirjan 12, 28 ja 29 §:n mukaan toimituksen hakijat on yhteisvastuullisesti velvoitettu suorittamaan toimituksen kustannukset ja heidät yhteisesti on oikeutettu perimään ne tiekunnalta. A:ta ei siis ole velvoitettu yksin suorittamaan noita kustannuksia eikä häntä ole oikeutettu yksin perimään niitä tiekunnalta. Sen vuoksi ei puheena oleva A:n saatava tiekunnalta ole sellainen toimituksessa määrätty korvaus, joka voitaisiin periä ulosottotoimin toimituspöytäkirjan jäljennöksen nojalla ilman tuomiota tai päätöstä.
A:n kysymyksessä olevaa yksityisoikeudellista saatavaa koskevan vaatimuksen käsitteleminen kuuluu siis yleisen tuomioistuimen toimivaltaan.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Täytäntöönpanoa koskeva kieltomääräys kumotaan.
Ratkaisuun osallistuneet, presidentti Olsson, oikeusneuvokset Ailio, Heinonen, Riihelä ja Tulenheimo-Takki
---
[SV]
Vid en vägförrättning enligt lagen om enskilda vägar hade sökandena förpliktats att betala förrättningskostnaderna och berättigats att indriva dem av väglaget. Sökanden A hade ensam betalat kostnaderna och fordrat ersättning för dem av väglaget, som hade vägrat att betala.
Med beaktande av att 77 § lagen om enskilda vägar inte innehåller stadganden om den ordning i vilken en sökande, som har betalat kostnaderna, skall kräva ersättning för dem av väglaget, ansågs allmän domstol vara behörig att behandla A:s fordran hos väglaget.
L om enskilda vägar 77 §