Supreme Court allows buyer to keep extra payment made as compensation before a housing law contract was deemed void.

Ks.

KKO:1959-II-93

Ään.

Ostaessaan A:lta kiinteistön, jolla sijaitsi asuntotuotantolain luovutusrajoitusten alainen omakotitalo, B oli ennen kiinteistönkaupan päättämistä maksanut A:lle laissa sallitun enimmäishinnan lisäksi hyvityksen, jota ei ollut merkitty kauppakirjaan. Vaikka asuntotuotantolain 15 §:n 4 momentin mukaan omakotitalon luovutusta koskeva sopimus oli mitätön siltä osin, kuin sopimus ylitti sallitun enimmäishinnan, ei A ollut velvollinen palauttamaan hyvitystä.

AsuntotuotantoL 15 § 4 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kuopion raastuvanoikeuden päätös 19.7.1984

Raastuvanoikeus on B:n A:stä vastaan ajamasta kanteesta lausunut selvitetyksi, että B oli 16.1.1984 vahvistetulla kauppakirjalla ostanut A:lta näiden omistaman Juankosken kunnan Akonveden kylässä sijaitsevan Tyttölän tilan RN:o 14:76, jolla sijaitsi asuntotuotantolain nojalla lainoitettu omakotitalo, Juankosken kunnan asuntolautakunnan 27.12.1983 hyväksymällä 320.599 markan enimmäiskauppahinnalla. Lisäksi B oli maksanut kauppahintana A:lle 20.000 markkaa 22.12.1983 kaupan esisopimuksen yhteydessä ja 25.000 markkaa 29.12.1983.

Tämän vuoksi ja koska asuntotuotantolain 15 §:n 4 momentin nojalla, sellaisena kuin se on 25.1.1982 annetussa laissa, asuntolautakunnan vahvistamaa enimmäishintaa korkeammasta hinnasta tehty sopimus siltä osin kuin se ylitti sallitun enimmäishinnan oli mitätön, raastuvanoikeus on velvoittanut A:t yhteisvastuullisesti suorittamaan B:lle hänen maksamansa kauppahinnan 45.000 markkaa vaadittuina korkoineen ja korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 2.430 markkaa 86 penniä.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 20.3.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A:t olivat valittamalla saattaneet jutun, on katsonut, että B oli puheena olevan kaupan yhteydessä 22.12. ja 29.12.1983 suorittanut kerrotuin tavoin A:lle yhteensä 45.000 markkaa, joita ei ollut sisällytetty 16.1.1984 vahvistetussa kauppakirjassa mainittuun kauppahintaan, vaan jotka B oli maksanut kauppakirjaan merkityn kauppahinnan lisäksi suoritettavana hyvityksenä. Näin ollen B:lla ei ollut oikeutta saada takaisin sanottua rahamäärää. Sen vuoksi hovioikeus on, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen, hylännyt kanteen ja vapautunut A:set heille tuomitusta maksuvelvollisuudesta.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

B:n pyynnöstä Korkein oikeus on 2.7.1986 myöntänyt valitusluvan. A:t ovat antaneet heiltä pyydetyn vastauksen.

A:t ovat pyytäneet, että Korkein oikeus jättäisi asian hovioikeuden tuomion lopputuloksen varaan ja velvoittaisi B:n korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa. A:t ovat lausuneet muun muassa, ettei B:n mainitsemia esineitä ollut otettu huomioon, kun asuntolautakunta oli vahvistanut kiinteistön enimmäismyyntihinnan. Mustan kauppahinnan maksaminen oli perustunut suurimmalta osalta siihen, että ostajalle oli luovutettu kiinteistöön kuulumattomia, mutta sisustukseen hyvin sopivia kalusteita lisäkauppahinnan vastineeksi. Tällaisen kiinteistöön kuulumattoman irtaimen osuus oli ollut vähintään puolet mustasta kauppahinnasta.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

B ja A:t, joita puolin ja toisin asuntotuontantolaissa tarkoitettua tukea saaneina voidaan pitää sosiaalisesti ja taloudellisesti tasa-arvoisena, ovat tehneet asianmukaisesti vahvistetun kiinteistökaupan. B on ennen kaupan päättämistä maksanut 45.000 markka sellaisena hyvityksenä, jota ei ole merkitty kauppakirjaan. Hyvityksestä on sovittu ennen kuin Juankosken kunnan asuntolautakunta on nimennyt B:n luovutuksensaajaksi. Edellä lausutun johdosta voidaan pitää selvitettynä, että kauppakirjaan merkitty kauppahinta ja mainittu hyvitys yhdessä vastaavat asianosaisten sopimaa todellista kiinteistön kauppahintaa.

Asuntotuotantolain sanotussa 15 §:n 4 momentissa on säädetty, että lain alaisessa omakotitalon kaupassa määrättyä enimmäishintaa korkeammasta hinnasta tehty sopimus on mitätön siltä osin, kuin se ylittää sallitun enimmäishinnan. Tämän säännöksen estämättä Korkein oikeus edellä olevan perusteella katsoo, ettei B:lla ole oikeutta saada takaisin A:ltä näille kauppahinnan lisäksi maksamaansa hyvitystä 45.000 markkaa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Asian laatuun nähden A:n on pidettävä vahinkonaan heillä vastauksen antamista olleet kulunsa.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos af Hällström: Kumoten hovioikeuden tuomion jätän jutun raastuvanoikeuden päätöksen varaan. Asian laadun vuoksi ja ottaen huomioon, että B on hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa vuoroin hävinnyt ja voittanut juttunsa, hylkään hänen vaatimuksensa saada korvatuksi oikeudenkäyntikulunsa näissä oikeusasteissa.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Heinonen, Ådahl, af Hällström (eri mieltä) ja Kilpeläinen

---

[SV]

Omröstn.

Se KKO:1959-II-93

B hade av A köpt en fastighet med ett egnahemshus, som var underkastat de i lagen om bostadsproduktion avsedda begränsningarna i fråga om överlåtelse. Innan fastighetsköpet avslutades hade B utöver det enligt lagen tillåtna maximipriset betalt åt A en gottgörelse som inte hade antecknats i köpebrevet. Fastän avtalet om överlåtelse av egnahemshuset var ogiltigt enligt 15 § 4 mom. lagen om bostadsproduktion till den del det översteg det tillåtna maximipriset var A inte skyldig att återbetala gottgörelsen.

L om bostadsproduktion 15 § 4 mom.