Supreme Court quashes murder attempt conviction for lack of oral trial required by law.

A oli erään talon ullakolla sytyttänyt palamaan erilaista tavaraa sisältäneen pahvilaatikon. Talossa asunut B oli saanut laatikon sammutetuksi. Raastuvanoikeus oli tuominnut A:n, joka oli kiistänyt tarkoittaneensa sytyttää taloa tuleen, vaaran aiheuttamisesta 3 kuukauden vankeusrangaistukseen. Hovioikeus oli suullista käsittelyä toimittamatta katsonut, että A:n oli täytynyt käsittää hänen menettelystään varsin todennäköisesti seuraavan talon syttyminen tuleen, ja tuominnut A:n murhapolton yrityksestä 8 kuukaudeksi vankeuteen.

Suullisen käsittelyn toimittamista ei A:n oikeusturvan kannalta pidetty ilmeisen tarpeettomana, minkä vuoksi hovioikeus ei olisi saanut näytön uudelleen arvioimisen perusteella muuttaa alioikeuden rangaistusvaatimuksesta tekemää ratkaisua suullista käsittelyä toimittamatta. Juttu palautettiin hovioikeuteen.

OK 26 luku 8 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Syyte Iisalmen raastuvanoikeudessa

Virallinen syyttäjä on kysymyksessä olevalta osalta kertonut, että A oli 8.7.1984 Iisalmessa tahallaan yrittänyt sytyttää tuleen Iisalmen kaupungin omistaman puurakennuksen, jonka B:lle vuokratussa ullakkohuoneessa B ja C olivat tuolloin olleet, sytyttämällä herkästi syttyvän ullakon puulattialla, B:n ja C:n lukitseman huoneen oven edessä, palamaan erilaisia askarteluvälineitä sisältäneen pahvilaatikon, yrityksessään kuitenkaan onnistumatta B:n saatua sammutetuksi jo melko pitkälle palaneen laatikon. Tämän vuoksi syyttäjä on vaatinut A:lle rangaistusta murhapolton yrityksestä. Iisalmen kaupunki ja C asianomistajina ovat yhtyneet syytteeseen ja kaupunki vaatinut vahingonkorvausta.

Raastuvanoikeuden päätös 12.11.1984

Sen vuoksi raastuvanoikeus on, hyläten syytteen murhapolton yrityksestä, rikoslain 21 luvun 12 §:n nojalla tuominnut A:n vaaran aiheuttamisesta 3 kuukaudeksi vankeuteen yhdistäen sen ja A:lle samalla varkauden yrityksestä tuomitun 2 kuukauden vankeusrangaistuksen 3 kuukaudeksi 20 päiväksi vankeutta, josta oli rikoslain 3 luvun 11 §:n nojalla vähennettävä 4 päivää. Sen ohessa raastuvanoikeus on velvoittanut A:n suorittamaan Iisalmen kaupungille vahingonkorvausta.

Itä-Suomen hovioikeuden päätös 28.2.1986

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Korkeimman oikeuden määrättyä 13.6.1986, ettei hovioikeuden päätöstä ole toistaiseksi pantava täytäntöön A:lle tuomitun yhdistetyn vankeusrangaistuksen osalta, ja virallisen syyttäjän annettua pyydetyn vastauksen A:lle on myönnetty valituslupa 26.11.1986. Iisalmen kaupunki on myös antanut siltä pyydetyn vastauksen. A on vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista murhapolton yrityksestä tuomitun rangaistuksen osalta ja jutun palauttamista hovioikeuteen suullisen käsittelyn toimittamista varten.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

A on kiistänyt tarkoittaneensa alempien oikeuksien päätöksissä mainitussa tilaisuudessa sytyttää taloa tuleen. Kysymys siitä, mitä A:n on tuossa tilaisuudessa täytynyt käsittää tekonsa mahdollisista seurauksista, on näytön arviointia. Hovioikeus on siis näytön uudelleen arvioimisen perusteella muuttanut raastuvanoikeuden rangaistusvaatimuksesta tekemää ratkaisua toimittamatta suullista käsittelyä. Sellaisen toimittamista ei voida A:n oikeusturvan kannalta pitää ilmeisesti tarpeettomana. Hovioikeus ei siten olisi oikeudenkäymiskaaren 26 luvun 8 §:n säännös huomioon ottaen saanut muuttaa raastuvanoikeuden ratkaisua ilman sanotunlaista käsittelyä.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin A on tuomittu rangaistukseen murhapolton yrityksestä ja rangaistusten yhdistämisen osalta. Juttu palautetaan näiltä osin hovioikeuteen, jonka tulee ottaa se ilmoituksetta uudelleen käsiteltäväkseen ja siinä laillisesti menetellä.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Grönqvist, Ådahl, Mörä, Nybergh ja Tulenheimo-Takki

---

[SV]

A hade på vinden till ett hus antänt en pappkartong som innehöll diverse saker. B som bodde i huset hade lyckats släcka kartongen. Rådstuvurätten hade dömt A, som hade förnekat att han hade haft för avsikt att sätta huset i brand, för vållande av fara till ett fängelsestraff om 3 månader. Hovrätten hade utan att verkställa muntlig förhandling ansett, att A hade måst inse att en synnerligen sannolik följd av hans förfarande hade varit att huset började brinna, och dömt A för försök till mordbrand till fängelse i 8 månader.

Muntlig förhandling ansågs inte, med beaktande av A:s rättsskydd, uppenbart onödig, varför hovrätten inte hade bort på grundval av ny bedömning av bevisningen ändra underrättens avgörande i fråga om straffyrkandet utan att verkställa muntlig förhandling. Målet återförvisades till hovrätten.

RB 26 kap 8 §