Legislator Case Law & Legislation
HD:1987:63 AI generated

Supreme Court dismisses agent's claim for breach of mandate due to statute of limitations under Commercial Code Section 18.9.

Case Number HD:1987:63
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court of Finland dismissed the agent's claim for damages against the principal for unauthorized use of funds. Although the lower court initially ruled in favor of the agent, the Supreme Court found that the claim was time-barred because the principal did not demand an explanation of the account balance within one year of receiving the statement. The court held that the specific limitation period for agent-related disputes under the Commercial Code applied, overriding the general ten-year limitation period. Consequently, the agent was released from liability, and the principal was awarded their own legal costs.

Legislator headnote

AI generated

Commercial Code Section 18 Chapter 9; An agent's claim for damages arising from the performance of their mandate is subject to a one-year limitation period from the date the account statement is received, and failure to demand an explanation within this period results in the claim being time-barred.

Keywords

AI generated
Commercial Code statute of limitations agent and principal mandate breach account statement time bar legal costs

Cited Legislation

AI generated
Commercial Code Section 18 Chapter 9
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Kiinteistönvälittäjä A oli B:n valtuuttamana asiamiehenä myynyt B:n osakkeet ja vastaanottanut kauppahinnan. B vaati A:lta korvausta siitä, että A oli käyttänyt osan kauppahinnasta vastoin toimeksiantoa. Tuo käyttö oli ilmennyt A:n antamasta tilistä, mutta siitä oli puuttunut selvitys käsirahasta ja sen käytöstä.

B:n korvauskanne hylättiin kauppakaaren 18 luvun 9 §:n nojalla vanhentuneena, koska B vuoden kuluessa tilistä ei ollut nostanut korvauskannetta eikä myöskään vaatinut tilin täydentämistä.

KK 18 luku 9 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Porvoon raastuvanoikeudessa

Vastaus

B on katsonut, että kanneoikeus oli vanhentunut, koska kannetta ei ollut kauppakaaren 18 luvun 9 §:n mukaisesti nostettu yön ja vuoden kuluessa siitä, kun B oli 3.12.1982 tehnyt tilin asiamiestoimestaan. B oli myös kiistänyt kanteen perusteeltaan ja määrältään sekä vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Raastuvanoikeuden päätös 30.10.1984

Vanhentumisväitteestä raastuvanoikeus on todennut, että A:n kanne ei kohdistunut mihinkään toimitukseen. Toisaalta oli katsottava tili annetuksi vasta 7.8.1984. Kanne oli kohdistunut siihen, että B ilman A:n lupaa oli suorittanut osakkeiden yhtiölainaosuuden. Tällä perusteella ei mainittu kauppakaaren säännös tullut sovellettavaksi, vaan tapaukseen oli sovellettava yleistä kymmenen vuoden vanhentumisaikaa. Raastuvanoikeus on hylännyt väitteen vanhentumisesta.

Tämän vuoksi raastuvanoikeus on velvoittanut B:n suorittamaan A:lle vahingonkorvauksena 16.242 markkaa 53 penniä 5 prosentin korkoineen 6.3.1984 lukien sekä korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 6.000 markkaa.

Helsingin hovioikeuden tuomio 11.6.1986

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, on todennut, että B oli, myytyään A:n toimeksiannosta kysymyksessä olevat osakkeet, tehnyt 3.12.1982 tilin asiamiestoimestaan. A oli nostanut kanteen vasta 6.3.1984 eli myöhemmin kuin vuoden kuluttua siitä, kun B oli eronnut sanotusta toimestaan. A:n kanne oli kauppakaaren 18 luvun 9 §:n mukaan nostettu myöhään. Tämän vuoksi hovioikeus on, kumoten raastuvanoikeuden päätöksen, hylännyt kanteen myöhään nostettuna ja vapauttanut B:n maksamasta A:lle korvausta vahingosta ja oikeudenkäyntikuluista. A on velvoitettu korvaamaan B:lle oikeudenkäyntikulut asiassa 9.000 markalla.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja raastuvanoikeuden päätöksen pysyttämistä sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan myös hovioikeudessa ja Korkeimmassa oikeudessa. Valituslupa on myönnetty 1.9.1986. B on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Kanteessa vaaditaan B:ltä korvausta siitä, että hän on käyttänyt A:n valtuuttamana asiamiehenä myymistään osakkeista A:n puolesta vastaanottamastaan kauppahinnasta 16.242 markkaa 53 penniä vastoin A:n toimeksiantoa. Kanne tarkoitta siten B:n toimintaa asiamiehenä ja siihen on sovellettava kauppakaaren 18 luvun säännöksiä. Erotakseen asiamiehen toimesta B on 3.12.1982 A:lle lähettämässään pankkisiirtotiedotuksessa tehnyt tilin, josta ei ole ilmennyt B:n kauppahinnan käsirahasuorituksena vastaanottama 10.000 markan määrä ja sen käyttö, mutta josta on ilmennyt kaikki muut asiamiestoimen tuotot ja kulut, muun muassa kanteen korvausperusteena oleva 16.242 markan 53 pennin suoritus. A ei ole vuoden kuluessa siitä, kun hän on saanut tuon tilin, nostanut kannetta B:n asiamiestoimesta eikä myöskään vaatinut tilityksen täydentämistä. Kanne on siten kauppakaaren 18 luvun 9 §:n nojalla nostettu liian myöhään.

A on voitettuaan jutun raastuvanoikeudessa hävinnyt sen hovioikeudessa. Oikeudenkäymiskaaren 12 luvun 4 §:n 1 momentin mukaan hänet voidaan velvoittaa korvaamaan B:llä asiassa raastuvanoikeudessa ja hovioikeudessa olleet kulut vain, milloin siihen on olemassa erityisiä seikkoja. Tällaisia seikkoja ei ole.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomiota muutetaan.

A vapautetaan korvaamasta B:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Muutoin hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi.

Asian laadun vuoksi B saa pitää hänellä täällä olleet vastauskulunsa vahinkonaan.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ådahl, Hiltunen, Roos ja Tulenheimo-Takki

---

[SV]

Fastighetsförmedlaren A hade såsom ombud för B sålt B:s aktier och mottagit köpesumman. B yrkade ersättning av A för att denne hade använt en del av köpesumman i strid med sitt uppdrag. Av A:s redovisning hade framgått hur den ifrågavarande delen av köpesumman hade använts men däremot inte handpenningen och hur den hade använts.

B:s talan förkastades med stöd av 18 kap. 9 § handelsbalken såsom preskriberad eftersom B inte inom ett år efter redovisningen hade väckt ersättningstalan eller krävt komplettering av redovisningen.

HB 18 kap 9 §