Supreme Court allows tax authority to sue on tax debt up to verified amount despite company's lack of specific knowledge.

Vrt.

KKO:1951-II-153

Yleinen alioikeus oli toimivaltainen käsittelemään kannetta, jossa veroviranomainen vaati vahvistettavaksi, että verovelvollinen oli määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille annetun asetuksen 11 §:ssä säädetyllä tavalla ollut tietoinen maksuunpantavasta verosta, joka oli jätetty julkisessa haasteessa määrättynä paikalletulopäivänä ilmoittamatta.

VanhA 11 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Tampereen raastuvanoikeudessa

Vastaus

Yhtiö on lausunut, että kysymyksessä ei ollut lainkaan tuomioistuinasia, vaan hallintolainkäytön ja ulosottomenettelyn piiriin kuuluva asia, sekä että kanteelta puuttui vahvistuskanneintressi. Yhtiön verotuksesta verovuodelta 1982 oli elomassa ulosottokelpoinen verolautakunnan päätös ja se seikka, oliko verosaatava menetetty, tutkitaan ulosottovalituksen ja toisaalta verovalituksen yhteydessä. Tässä oikeudenkäynnissä raastuvanoikeuden käsiteltäväksi oli alistettu vain kysymys velallisen tietoisuudesta valvomatta jääneestä velasta eli tosiseikasta, joka sellaisenaan ei voinut olla oikeudenkäynnin kohteena. Näillä perusteilla yhtiö on pyytänyt kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta.

Kanteen tarkoittama maksuunpantu vero oli ollut selvityspesälle tuntematon velka. Tilinpäätökseen sisältyvän verovarauksen tarkoituksena oli ollut ainoastaan osoittaa yhtiön uuden omistajan käsitys tilikauden tuloksesta lähinnä yhtiön omaisuuden kauppahinnan lopullista selvitystä silmällä pitäen eikä tehty verovaraus näin ollen osoittanut yhtiön olleen tietoisen kanteen tarkoittamasta verosta. Veroa ei ollut maksuunpantu tilinpäätöksen tuloksen mukaisesti. Jos veron maksuunpanoa ei ollut tapahtunut, ei verovelvollisella voinut olla vanhentumisasetuksen 11 §:ssä tarkoitettua tietoa verovelasta. Tämän vuoksi yhtiö on pyytänyt kannetta hylättäväksi.

Yhtiö on lisäksi vaatinut lääninveroviraston velvoittamista korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut.

Raastuvanoikeuden päätös 24.9.1984

Lääninveroviraston kanne koskee sellaisen velkojan, joka on jättänyt julkisessa haasteessa saatavansa ilmoittamatta, puhevallan säilyttämiselle selvitystilaan asetettua velallista vastaan määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille annetun asetuksen 11 §:ssä asetetun, velallisen tietoisuutta koskevan edellytyksen olemassaolon toteamista ja vahvistamista. Ydinkysymys tällaisen asian ratkaisussa on velallisen tietoisuus tai tietämättömyys julkisessa haasteessa määrätyllä tavalla valvomatta jätetystä velasta ennen paikalletuloajan päättymistä. Asia on yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi kuuluva riita-asia eikä se seikka, onko valvomatta jäänyt velka perusteeltaan yksityisoikeudellinen tai julkisoikeudellinen, vaikuta asiaan. Myöskään ei voida katsoa tämän prosessin kohteena olevan sellaisen tosiseikan olemassaolon vahvistaminen, joka ei voisi olla riita-asian oikeudenkäynnin kohteena.

Kun verotuspäätöksen laillisuus samoin kuin veron perimiskelpoisuus ovat riippuvaisia siitä, onko lääninverovirasto menettänyt verosaatavansa verovelan jäätyä ilmoittamatta julkisessa haasteessa määrättynä paikalletulopäivänä, lääninverovirastolla on intressi vahvistuskanteen ajamiseen tässä asiassa.

Yhtiöltä tilikaudelta 1.4.1981-31.3.1982 oli laadittu tilinpäätös tuloslaskelmineen ja taseineen, jonka selvitystilaan asetetun yhtiön selvitysmies oli allekirjoittanut 8.10.1982 ja jonka yhtiön yhtiökokous oli sittemmin vahvistanut. Tase-erittelyyn oli vastattavien puolelle tehty vuodelta 1982 verovaraus, joka määrältään oli melko tarkkaan vastannut tuloslaskelman osoittaman voiton perusteella yhtiölle verovuodelta 1982 verosäännösten mukaisesti vahvistettavaksi tulevaa veroa. Vero vuodelta 1982 oli sittemmin vahvistettu 730.688,48 markaksi ja tase-erittelyyn tehty verovaraus oli ollut 758.363 markkaa.

Tämän perusteella raastuvanoikeus on katsonut, että yhtiöllä oli ollut tieto verovelasta, sen perusteesta ja ainakin sen summittaisesta enimmäismäärästä ennen 13.10.1982 määrättyä paikalletuloajan päättymistä. Sillä seikalla, että verotusta ei ollut toteutettu tilinpäätöksen tuloksen mukaisesti, ei ollut tämän asian ratkaisun kannalta merkitystä.

Kanteen tarkoittamaa määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille annetun asetuksen 11 §:n säännöstä siitä, milloin velallisella on ollut tieto velasta, ei voida verovelkojen osalta tulkita siinä määrin velallisen eduksi, että vasta kun vero on maksuunpantu, se on velallisen tiedossa. Velallisen pelkkä yleinen tietoisuus vahvistettavaksi tulevasta verosta ei yksinään riitä sanotun lainkohdan edellyttämäksi tiedoksi, mutta kun velallinen on tilinpäätökseensä merkinnyt verovarauksen, joka määrältäänkin lähes vastaa lopullista veroa, on hän näin osoittanutvarautuneensa veron maksuun ja olleensa tietoinen veronmaksuvelvollisuudestaan ja sen enimmäismäärästäkin.

Raastuvanoikeus on vahvistanut, että yhtiöllä oli ennen vuosihaasteessa määrätyn paikalletuloajan päättymistä ollut tieto yhtiön verovelasta lääninverovirastolle tilikaudelta 1.4.1981-31.3.1982 ja ettei yhtiö tämän vuoksi ollut vapautunut verovelvollisuudestaan verovuodelta 1982, enintään kuitenkin kanteen tarkoittamaan 730.688,48 markkaan saakka.

Turun hovioikeuden tuomio 15.11.1985

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi yhtiö oli saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Yhtiölle on myönnetty valituslupa 17.3.1986. Yhtiö on valituksessaan vaatinut lääninveroviraston kanteen jättämistä tutkittavaksi ottamatta tai ainakin sen hylkäämistä ja korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Lääninverovirasto on antanut siltä pyydetyn vastauksen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Määräajasta velkomisasioissa sekä julkisesta haasteesta velkojille annetun asetuksen mukainen haastemenettely tapahtuu yleisessä alioikeudessa. Menettely kohdistuu ei vain yksityisoikeudellisiin vaan myös julkisoikeudellisiin saataviin.

Kysymys siitä, onko velallisella ennen paikalletuloajan päättymistä ollut tieto ilmoittamatta jääneestä saatavasta, koskee mainitun asetuksen 11 §:ssä tarkoitetun edellytyksen olemassaolon selvittämistä. Tämänkin julkista haastetta koskevaan menettelyyn liittyvän yksityisoikeudellisen kysymyksen ratkaiseminen kuuluu ensisijaisesti yleiselle tuomioistuimelle samalla tavoin kuin julkisen haasteen antaminenkin. Tästä syystä yleinen tuomioistuin voi tulkita kysymyksessä olevan itse verotukseen kuulumattoman tietoisuutta julkisoikeudellisesta saatavasta koskevan asian.

Korkein oikeus toteaa, että Sammon automaatti Oy:n veroksi vuodelta 1982 on vahvistettu 671.458 markkaa 50 penniä.

Näillä ja muutoin hovioikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla Korkein oikeus on ratkaissut jutun tuomiolauselman osoittamalla tavalla.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta muulla tavoin kuin että yhtiön vapautumatta jääminen verovelvollisuudestaan vuodelta 1982 rajoitetaan 671.458,50 markkaan saakka. Jutun laadun vuoksi lääninverovirasto saa pitää sillä Korkeimmassa oikeudessa olleet kulut vahinkonaan.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ailio, Grönqvist, Nikkarinen ja Hiltunen

---

[SV]

Jfr KKO:1951-II-153

Allmän underrätt var behörig att handlägga käromål, i vilket skattemyndighet yrkade fastställelse av att den skattskyldige på det sätt som stadgas i 11 § förordningen om preskription i fordringsmål och om offentlig stämning på borgenärer hade ägt vetskap om skatt som skulle påföras honom, men som inte hade anmälts på den i den offentliga stämningen utsatta inställelsedagen.

PreskrF 11 §