Supreme Court remands case to determine transport fee for hunting association's vehicle use on private road.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland remanded the case to the road committee to determine a transport fee for a hunting association's use of a private road. The lower courts had dismissed the association's request to reduce road maintenance shares and exempt it from costs, ruling that the association was liable for maintenance based on its usage. The Supreme Court agreed with the lower courts on the maintenance liability but held that the lower courts erred by not addressing the association's claim for a transport fee under the relevant statute.
Legislator headnote
AI generatedPrivate Roads Act s. 22; s. 23; s. 25; s. 26: While a road user is liable for maintenance costs proportional to their benefit, the court must separately assess and order the payment of a transport fee if the user's benefit exceeds the maintenance share.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Metsästysyhdistyksen jäsenet olivat käyttäneet yksityistietä syysmetsästyksen aikana. Yhdistykselle ei voitu vahvistaa tieyksiköitä.
L yksityisistä teistä 8 § 1 mom
L yksityisistä teistä 22 §
L yksityisistä teistä 23 §
L yksityisistä teistä 25 §
L yksityisistä teistä 26 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Asian käsittely tielautakunnassa ja maaoikeudessa
Juuan kunnan tielautakunnan päätös 26.1.1984
Pyykkölän yksityistien tiekunnan 30.6.1983 pidetyssä kokouksessa oli suoritettu tieosakaskiinteistöjen kesken tienpitovelvollisuuden uudelleenjako. Pohjois-Vuokon metsänhoitoyhdistys r.y:lle, jonka "hirviporukka" oli käyttänyt Pyykkölän yksityistietä syksyisin hirvenmetsästyksen aikana, oli asetettu 1.560 tieyksikköä yhdistyksen edustajien sanotussa kokouksessa esittämien 500 yksikön asemesta.
Tielautakunta on yhdistyksen saatettua asian sen ratkaistavaksi ja vaadittua tieyksiköiden määrän alentamista 500 yksikköön päätöksessään lausunut, että yksityisistä teistä annetun lain 22 §:n 1 momentin mukaan jokainen, joka oli saanut oikeuden tiehen, oli velvollinen tieosakkaana pitämään sitä kunnossa. Sanotun lain 23 §:n 1 momentin mukaan tienpitovelvollisuus oli jaettava tieosakkaiden kesken sen hyödyn mukaan, jonka tien katsottiin kullekin tuottavan, ja oli hyötyä arvioitaessa muun muassa otettava huomioon, missä määrin tietä käytettiin. Tiekunnan kokouksessa yhdistykselle määrätyt tieyksiköt perustuivat laskelmaan, jonka mukaan yhdistys käytti tietä vuosittain 150 henkilöauton edestakaista ajokertaa vastaten se 300 tonnin painolukua. Kun tiekunnan kokouksen yhdistykselle määräämiä tieyksiköitä oli pidettävä kohtuullisina, tielautakunta on hylännyt yhdistyksen vaatimuksen ja velvoittanut yhdistyksen suorittamaan tielautakunnan toimituskustannukset 672 markkaa.
Vaatimukset maaoikeudessa
Yhdistys on vaatinut, että se vapautetaan osallistumasta sanotun yksityistien tienpitokustannuksiin, joihin se ei ollut velvollinen osallistumaan kuljetusmaksujenkaan muodossa, tai että tieyksiköiden määrää olennaisesti alennetaan. Lisäksi yhdistys on vaatinut, että se vapautetaan suorittamasta tielautakunnan toimituskustannuksia.
Itä-Suomen maaoikeuden päätös 9.9.1985
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Tiekunta on pyytänyt valituslupaa ja valituksessaan vaatinut maaoikeuden päätöksen kumoamista ja yhdistyksen määräämistä suorittamaan korvaukseksi Pyykkölän yksityistien käyttämisestä yksityisistä teistä annetun lain 26 §:ssä tarkoitettu kuljetusmaksu. Lisäksi tiekunta on pyytänyt vapautusta tielautakunnan toimituskustannuksista ja maaoikeuden istunnon kuulutusmaksuosuudesta. Yhdistys on antanut siltä pyydetyn selityksen.
Valituslupa on myönnetty 13.2.1986.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Maaoikeuden ei olisi pitänyt lausua yksityisistä teistä annetun lain 26 §:n soveltuvuudesta, koska asiassa ei ole ollut kysymys kuljetusmaksujen vaan tiemaksujen määräämisestä. Muilta osin Korkein oikeus hyväksyy maaoikeuden perustelut.
Tuomiolauselma
Maaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Pyykkölän yksityistien tiekunta velvoitetaan suorittamaan Pohjois-Vuokon metsästysyhdistys r.y:lle korvaukseksi sillä vastauksen antamisesta täällä olleista kuluista 450 markkaa.
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Esittelijäneuvos Heikonen: Korkein oikeus katsonee, ettei Pohjois-Vuokon metsästysyhdistys r.y:lle maaoikeuden päätöksessä mainitulla perusteella voida antaa tieoikeutta Pyykkölän yksityistien ja ettei yhdistystä sen vuoksi voida velvoittaa tieosakkaana pitämään kunnossa sanottua tietä eikä tieyksiköiden perusteella suorittamaan tiemaksua tai yksityisistä teistä annetun lain 25 §:n mukaista kuljetusmaksua. Yhdistyksen jäsenet käyttävät kuitenkin tuota tietä moottoriajoneuvoilla kulkemiseen hirvenmetsästyksen aikana ja jonkin verran myös pienriistan metsästyksen yhteydessä. Yhdistys katsottaneen siten velvolliseksi suorittamaan Pyykkölän yksityistien tiekunnalle korvaukseksi sanotusta tien tilapäisestä käyttämisestä mainitun lain 26 §:n mukainen kuljetusmaksu.
Sen vuoksi Korkein oikeus, kumoten maaoikeuden päätöksen pääasian sekä tielautakunnan toimituskustannusten ja maaoikeuden istunnon kuulutusmaksuosuutta koskevan korvauksen osalta, palauttanee asian Pyykkölän yksityistien tiekunnalle edellä tarkoitetun kuljetusmaksun määräämiseksi. Sanotut toimituskustannukset ja kuulutusmaksuosuus jäänevät siten yhdistyksen korvattaviksi.
Oikeusneuvos Ketola: Hyväksyn mietinnön.
Oikeusneuvos Riihelä: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Ketola.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Nikkarinen, Riihelä (eri mieltä), Lindholm ja Ketola (eri mieltä)
---
[SV]
Medlemmarna av en jaktförening hade begagnat en enskild väg under höstjakten. För föreningen kunde inte fastställas vägenheter.
L om enskilda vägar 8 § 1 mom
L om enskilda vägar 22 §
L om enskilda vägar 23 §
L om enskilda vägar 25 §
L om enskilda vägar 26 §