Supreme Court allows late inheritance dispute claim between beneficiaries as it is not a will defect action.

Testamentin saaja, joka samalla oli perillinen, vaati muita testamentin saajia, jotka myös samalla olivat perillisiä, vastaan ajamassaan kanteessa testamentin julistamista pätemättömäksi siltä osin kuin testamentissa oli määrätty otettavaksi huomioon hänen saamakseen sanottu ennakkoperintö. Testamentin saajalla oli oikeudellista tarvetta kanteen ajamiseen jo ennen perinnönjaon toimittamista eikä hovioikeuden siten olisi tullut vastoin asianosaisten yksimielistä tahtoa jättää kannetta tutkimatta.

Ään.

Kun kyseessä oli testamentin saajain välinen oikeudenkäynti eikä testamentin moite, kanteen nostaminen ei ollut perintökaaren 14 luvun 5 §:ssä säädettyyn määräaikaan sidottu.

PK 14 luku 5 §

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Kanne Seinäjoen kihlakunnanoikeudessa

Toivo V on Jorma V:lle 19.7.1984 ja S:lle 2.8.1984 tiedoksi toimitetun haasteen nojalla ja kannetta kihlakunnanoikeudessa kehittäessään lausunut, että asiaosaisten äiti, 2.6.1983 kuollut Helmi V oli 14.11.1973 tehnyt testamentin. Sen oli S 30.11.1983 valvonut Seinäjoen kihlakunnanoikeudessa. Valvontapöytäkirja oli annettu Toivo V:lle tiedoksi 30.1.1984. Testamentissaan Helmi V oli määrännyt omaisuutensa jaettavaksi Toivo sekä Jorma V:lle ja S:lle siten, että S:lle oli päältä päin annettava kaikki koti-irtaimisto korvaukseksi siitä, että hän oli testamentin tekijää hoitanut. Muuhun omaisuuteen oli laskettava mukaan Helmi V:n Toivo V:lle antamakseen ilmoittama ennakkoperintö 9.000 markkaa. Tämän jälkeen kukin mainituista testamentin saajista oli saava yhtä suuren osan muodostuneesta varojen summasta ja Toivo V:n osalta tuli vähentää mainittu ennakkoperintö.

Helmi V ei ollut ollut työssä kodin ulkopuolella eikä hänellä muutenkaan ollut ollut sellaisia varoja, joista hän olisi voinut antaa Toivo V:lle testamentissa mainitun ennakkoperinnön.

Toivo V ei ollut saanut testamentissa mainittua ennakkoperintöä. Näin Helmi V:n oli testamenttia tehdessään täytynyt tältä osin sillä tavoin erehtyä, että se oli määräävästi vaikuttanut hänen tahtoonsa.

Edellä sanotun perusteella Toivo V on vaatinut, että testamentti julistetaan pätemättömäksi silta osin kuin siinä oli ilmoitettu Toivo V:n saaneen mainitun 9.000 markan määräisen ennakkoperinnön ja määrätty tämä rahamäärä lisättäväksi kuolinpesän varoihin ja vähennettäväksi Toivo V:n osuudesta.

Vastaus

Jorma V ja S ovat kanteesta kuultuina väittäneet, että kannetta ei ollut S:n osalta nostettu kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun Toivo V oli saanut testamentista tiedon. Sen vuoksi kanne S:n osalta oli jätettävä tutkimatta. Itse asian osalta Jorma V ja S ovat vastustaneet kannetta.

Kihlakunnanoikeuden päätös 28.11.1984

Kihlakunnanoikeus, jossa asianosaiset olivat vaatineet korvausta oikeudenkäyntikuluistaan, on Jorma V:n ja S:n väitteen johdosta lausunut, että Toivo V:n kanne oli niin sanottu testamentin tulkintakanne, koska kysymys oli testamentin saajien välisestä riidasta. Kannetta ei siten ole tarvinnut nostaa perintökaaren 14 luvun 5 §:n mainitussa kuuden kuukauden määräajassa.

Kihlakunnanoikeus on, hyläten Jorma V:n ja S:n kanteen nostamisaikaa koskevan väitteen, tutkinut jutun ja lausunut selvitetyksi, että Helmi V, joka oli syntynyt 7.11.1895 ja kuollut 2.6.1983, oli 14.11.1973 tehnyt testamentin. Häneltä olivat rintaperillisinä jääneet jutun kantaja Toivo V sekä vastaajat Jorma V ja S.S oli 30.11.1983 kihlakunnanoikeudessa valvonut testamentin. Valvontapöytäkirja oli 30.1.1984 annettu Toivo V:lle tiedoksi.

Helmi V oli testamentissaan määrännyt muun muassa, että muuhun omaisuuteen oli laskettava mukaan hänen jo eläessään vanhimmalle pojalleen Toivo V:lle ennakkoperintönä antamat 900.000 markkaa eli 9.000 nykymarkkaa.

Toivo V ei ollut omasta mielestään kuitenkaan saanut testamentissa mainittua rahamäärää ainakaan ennakkoperintönä. Hän oli katsonut erehdyksen määräävästi vaikuttaneen äitinsä tahtoon.

Helmi ja Toivo V:llä oli ollut erimielisyyksiä heidän välisistään raha-asioista. Niistä oli soviteltu myös kuullun todistajan läsnä ollessa. Tässä yhteydessä oli myös tehty oikeudessa esitetty 29.6.1974 päivätty asiakirja.

Nämä raha-asioissa ilmenneet erimielisyydet ja niiden yhteydessä tehdyt sopimukset kuin myös väite siitä, että Helmi V:llä ei olisi ollut rahaa maksaa testamentissa ilmoitettua rahamäärää Toivo V:lle, eivät kuitenkaan osoittaneet sitä, että Helmi V testamenttia tehdessään olisi erehtynyt halutessaan kirjata maininnan ennakkoperinnöstä testamenttiinsa tai että joku häntä olisi painostanut tässä toimessa. Helmi V:n testamentista ilmenevä tahto oli siten testamenttiin kirjattu oikein.

Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt kanteen kokonaisuudessaan ja velvoittanut Toivo V:n suorittamaan Jorma V:lle ja S:lle yhteisesti korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista 4.000 markkaa.

Vaasan hovioikeuden päätös 13.3.1986

Jorma V:n ja S:n perintökaaren 14 luvun 5 §:n tarkoitetun, kanteen nostamiselle säädetyn määräajan noudattamatta jättämistä koskevan väitteen osalta hovioikeus on katsonut, että vaikka Toivo V:n kanne koski testamentissa olevan määräyksen oikeellisuutta, sitä oli kuitenkin pidettävä luonteeltaan sellaisena testamentin saajien välisenä riitana, joka ei edellyttänyt kanteen nostamista mainitussa määräajassa. Sen vuoksi hovioikeus ei ole muuttanut kihlakunnanoikeuden väitteen johdosta julistaman päätöksen lopputulosta.

Pääasian osalta hovioikeus on katsonut, että Toivo V:n siinä esittämä vaatimus koski kysymystä, joka ensi sijassa oli ratkaistava perinnönjaossa pesänosakkaiden keskinäisellä sopimuksella tai tuomioistuimen määräämän peränjakajan toimesta. Toivo V ei ollut näyttänyt, että hänellä olisi ollut oikeudellista tarvetta saada tähän kysymykseen tuomioistuimen ratkaisu jo ennen perinnönjakoa.

Hovioikeus on kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen ja jättänyt kanteen ennenaikaisena tutkimatta.

Asian laatuun nähden asianosaisten oli pidettävä oikeudenkäyntikulunsa jutussa vahinkonaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Toivo V on pyytänyt valituslupaa sekä kanteensa toistaen vaatinut hovioikeuden päätöksen kumoamista ja jutun palauttamista hovioikeuteen tai kanteen tutkimista ja hyväksymistä Korkeimmassa oikeudessa. Valituslupa on myönnetty 6.6.1986.

Jorma V ja S ovat antaneet heiltä pyydetyn vastauksen ilmoittaen nimenomaisesti haluavansa kanteen tutkimista ja kihlakunnanoikeuden päätöksen lopputuloksen pysyttämistä ja oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Helmi V:n perillisistä ei kenenkään ole näytetty hakeneen pesänjakajan määräämistä. Kuolinpesän omaisuuden laadusta esitetyn selvityksen perusteella ei pesänjakajan määräämistä todennäköisesti tulla hakemaan. Kanteen kohteena olevan ennakkoperintöä koskevan kysymyksen ratkaisu sen sijaan vaatii sellaista Helmi V:n ja Toivo V:n keskeisten raha-asioiden selvittelyä, joka voidaan parhaiten suorittaa tuomioistuimessa. Toivo V:llä on siten oikeudellista tarvetta kanteensa ajamiseen jo ennen perinnönjaon toimittamista. Sen vuoksi hovioikeuden ei olisi tullut vastoin asianosaisten yksimielistä tahtoa jättää kannetta ennenaikaisena tutkimatta.

Toivo V ajaa kannettaan testamentin saajana muita testamentin saajia vastaan. Harkittaessa kysymystä siitä, onko kanne nostettu määräajassa, ratkaisevaa on tuo kanteessa ilmoitettu peruste siinäkin tapauksessa, että hän olisi saattanut esittää samanlaisia vaatimuksia muillakin perusteilla. Perintökaaren 14 luvun 5 § ei koske tällaista kannetta eikä sen nostamisajasta ole muitakaan säännöksiä. Hovioikeuden ratkaisua ei sen vuoksi muuteta tältä osin.

Päätöslauselma

Hovioikeuden päätös kumotaan ja juttu palautetaan hovioikeuteen, jonka tulee ilmoituksesta ottaa se uudelleen käsiteltäväkseen ja menetellä siinä lain mukaan.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Aro: Toivo V ei kanteellaan vaadi enempää kuin mitä hänelle ilman testamenttia lain mukaan perintöosuutena kuuluisi. Hän ajaa siten kannettaan Helmi V: perillisenä eikä testamentin saajana. Hänen olisi perintökaaren 14 luvun 5 §:n mukaan tullut nostaa lain 13 luvun 1 §:n 4 kohtaan perustuva testamentin moitekanteensa kuuden kuukauden kuluessa saatuaan testamentista lain 14 luvun 4 §:n mukaisesti tiedon. Hän on 30.1.1984 saanut tiedon testamentista, mutta haaste on annettu tiedoksi S:lle vasta 2.8.1984. Tämän vuoksi hylkään Toivo V:n kanteen S:ään kohdistetulta osalta liian myöhään nostettuna. Asian laatuun nähden S saa pitää kulunsa jutussa vahinkonaan.

Toivo V:n kanteen Jorma V:hen kohdistetulta osalta olen Korkeimman oikeuden päätöslauselmasta ilmenevällä kannalla.

Oikeusneuvos Portin: Katson, kuten hovioikeuskin, ettei Toivo V:llä ole oikeudellista tarvetta tässä vaiheessa ajaa kannettaan. Sen vuoksi hyväksyn hovioikeuden päätöksen siinä että kanne on jätetty tutkimatta. Äänestyksen tuloksen johdosta velvollisena lausumaan asiasta katson Korkeimman oikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla, että kanne on nostettu ajoissa myös S:n osalta ja näin ollen palautan jutun hovioikeuteen päätöslauselmassa mainituin ilmoituksin.

Oikeusneuvos Leivonen: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Aro.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen (eri mieltä), Saarni-Rytkölä, Portin (eri mieltä), Nybergh ja Aro (eri mieltä)

---

[SV]

En testamentstagare, som samtidigt var arvinge, väckte talan mot de övriga testamentstagarna, som också var arvingar, och yrkade att testamentet skulle förklaras ogiltigt till den del däri hade förordnats, att ett förskott på arv, som han sades ha fått, skulle beaktas. Testamentstagaren hade rättsligt intresse att föra talan redan före arvskiftet och hovrätten hade därför inte mot parternas samstämmiga vilja bort avvisa käromålet.

Omröstn.

Då det var fråga om rättegång mellan testamentstagare och inte om klander av testamente, var väckandet av talan inte bundet vid den i 14 kap. 5 § ärvdabalken stadgade tiden.

ÄB 14 kap 5 §