Court allows tax fraud conviction but reduces civil compensation due to car's actual value and loss of use.

Ään.

Syytetty, joka oli Ruotsissa ostanut 9.400 kruunulla henkilöauton, ei ollut ilmoittanut sitä tulliselvitettäväksi tuodessaan sen maahan. Tällä tavoin hän oli tahallaan pidättänyt valtiolta maahantuontiveroja, ei kuitenkaan tullimaksua, yhteensä 90.597 markkaa syyllistyen siten rikoslain 38 luvun 11 §:ssä tarkoitettuun veropetokseen. Sen vuoksi hän oli velvollinen maksamaan valtiolle vahingonkorvausta, jonka täysi määrä oli pidätettyjen verojen määrä. Kun näin määrätty korvausvelvollisuus olisi ollut syytetylle kohtuuttoman raskas ottaen huomioon auton todellisen arvon ja sen, että hän takavarikosta alkaen oli menettänyt auton käyttöhyödyn, soviteltiin vahingonkorvausta vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla.

RL 38 luku 11 §

VahL 2 luku 1 § 2 mom

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Alempien oikeuksien ratkaisut

Turun hovioikeuden päätös 25.6.1985

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A oli valittamalla saattanut jutun, on puheena olevalla päätöksellään jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

A on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut ensisijaisesti, että syyte ja vahingonkorvausvaatimukset hylättäisiin, ja toissijaisesti, että hänen maksettavakseen tuomittua vahingonkorvausta kohtuullistettaisiin vahingonkorvauslain nojalla. Valituslupa on myönnetty 11.10.1985. Virallinen syyttäjä ja tullihallitus ovat antaneet pyydetyt vastaukset.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Vahingonkorvausta koskeva ratkaisu

A on raastuvanoikeuden päätöksessä mainituin tavoin tuonut Turussa maahan Ruotsista 9.400 Ruotsin kruunulla ostamansa vuoden 1974 mallia olevan Mercedes Benz -merkkisen henkilöauton. Jättämällä ilmoittamatta auton tulliselvitettäväksi hän on tahallisesti pidättänyt valtiolta raastuvanoikeuden päätöksessä mainitut verot syyllistyen siten veropetokseen. Tällä perusteella hän on velvollinen maksamaan valtiolle vahingonkorvausta. Vahingon täytenä määränä Korkein oikeus pitää pidätettyjen verojen määrää 90.597 markkaa. Näin laskettu vahingonkorvaus olisi määrältään A:lle kohtuuttoman raskas ottaen huomioon auton todellisen arvon ja sen, että hän takavarikosta alkaen on menettänyt auton käyttöhyödyn. Vahingonkorvauksen sovitteleminen on näin ollen vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n 2 momentin nojalla perusteltua.

A:n tullihallituksella maksettava korvaus alennetaan 20.000 markkaan, joka A:n on suoritettava 16 prosentin korkoineen 12.11.1984 lukien. Vahingonkorvauksen määrästä on kuitenkin vähennettävä, mitä vahingonkorvausta vastaavista veroista saadaan perityksi niiden maksuunpanon perusteella.

Takavarikkoa koskeva ratkaisu

A:n Ruotsista ostama ja Suomeen tuoma Mercedes benz 220-D henkilöauto on Turun poliisilaitoksen takavarikkopöytäkirjan mukaan takavarikoitu. Päätöksessään raastuvanoikeus olisi, kun takavarikkoa ei ollut aikaisemmin kumottu, takavarikosta ja etsinnästä rikosasioissa annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan pitänyt määrätä siitä. Korkein oikeus toteaa, että jutun tullessa lopullisesti ratkaistuksi takavarikkoa ei ole nyt kysymyksessä olevan rikoksen vuoksi enää aihetta pysyttää voimassa.

A:lta takavarikoitua henkilöautoa ei ole nyt kysymyksessä olevan rikoksen vuoksi enää pidettävä takavarikossa.

Hovioikeuden päätös jää muilta osin pysyväksi.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Nybergh: Katson, ettei ole syytä muuttaa hovioikeuden päätöstä muulta paitsi takavarikkoa koskevalta osalta. Siltä osin hyväksyn Korkeimman oikeuden päätöksen.

Oikeusneuvos Ådahl: Kysymyksessä olevasta henkilöautosta ei vielä ole asianmukaisessa järjestyksessä määrätty maksettavaksi maahantuontiveroja. Autoa koskevan takavarikon tultua kumotuksi on se tullilain 62 §:n 3 momentin mukaan tulliselvitettävä. Tällöin tullilaitoksen toimesta määrätään autosta maksettavat maahantuontiverot. Koska näiden verojen maksuunpano näin ollen ei kuulu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan eikä alempien oikeuksien siis olisi pitänyt ottaa tullihallituksen vaatimusta tuolta osin tutkittavakseen, kumoan alempien oikeuksien päätökset tältä osin ja vapautan A:n suorittamasta tullihallitukselle hänen maksettavakseen tässä yhteydessä määrättyä 90.597 markan suuruista vahingonkorvausta korkoineen.

Tutkiessani jutun muutoin jätän asian hovioikeuden päätöksen varaan A:lle tuomittua rangaistusta koskevalta osalta. Takavarikon kumoamista koskevalta osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Vapautan A:n hänelle tuomitusta vahingonkorvausvelvollisuudesta ja tuomitsen takavarikoidun auton valtiolle menetetyksi. Muilta osin olen Korkeimman oikeuden päätöslauselmasta ilmenevällä kannalla.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Leivonen, Saarni-Rytkölä (eri mieltä), Heinonen, Ådahl (eri mieltä) ja Nybergh (eri mieltä)

---

[SV]

Omröstn.

Den åtalade som i Sverige hade köpt en personbil för 9.400 kronor hade vid införsel av bilen inte anmält den till tullklarering. På det sättet hade han uppsåtligen undanhållit staten 90.597 mark i importskatter, dock inte tullavgifter, och sålunda gjort sig skyldig till skattebedrägeri enligt 38 kap. 11 § strafflagen. På grund härav var han skyldig att till staten betala skadestånd vars fulla belopp utgjordes av de undanhållna skatterna. Då den sålunda bestämda skadeståndsskyldigheten skulle ha varit oskäligt betungande för den åtalade med hänsyn till bilens faktiska värde och till att han inte hade kunnat använda bilen efter det att den hade tagits i beslag jämkades skadeståndet med stöd av 2 kap. 1 § 2 mom skadeståndslagen.

SL 38 kap 11 §

SkadeståndsL 2 kap 1 § 2 mom