Supreme Court dismisses appeal; lower court cannot award severance pay based on facts not raised by the employee.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland dismissed the company's appeal against the Labour Court of Eastern Finland's decision to order severance pay and damages. The employee had argued that his refusal to lift heavy logs alone endangered his health and lacked a valid termination reason under the Employment Contracts Act. The court held that the lower court erred by basing its judgment on a warning issue the employee had not contested, violating procedural fairness. Consequently, the severance pay order was revoked, but the employee remained liable for the company's litigation costs.
Legislator headnote
AI generatedEmployment Contracts Act 43 §; The lower court cannot base a judgment on facts or legal grounds not raised by the party appealing, as such grounds were not part of the contested issues.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Hovioikeus ei saanut, muuttaessaan alioikeuden päätöstä, perustaa tuomiotaan työsopimuksen purkamisen johdosta vaadittua irtisanomisajan palkkaa ja vahingonkorvausta koskevassa jutussa seikkaan, johon muutoksenhakija ei ollut vedonnut.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kajaanin kihlakunnanoikeuden päätös 27.2.1985
Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 19.6.1986
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Yhtiö on pyytänyt valituslupaa sekä vaatinut hovioikeuden tuomion kumoamista ja A:n kanteen hylkäämistä. Valituslupa on myönnetty 5.9.1986. A on antanut häneltä pyydetyn vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Kihlakunnanoikeus on päätöksessään todennut, että A oli varoituksesta huolimatta 27.1.1984 jälleen kieltäytynyt ruuhkan aikana yksin nostamasta kihlakunnanoikeuden päätöksessä lausutun kokoisia lankkuja nippuihin. A on perustellut hovioikeuteen tekemäänsä muutoksenhakemusta yksinomaan sillä, että tämän kokoisten lankkujen nostaminen yksin olisi vaarantanut hänen terveytensä ja ettei yhtiöllä tästä syystä ollut ollut tuon kieltäytymisen vuoksi työsopimuslain 43 §:n 1 momentin tarkoitettua tärkeää syytä hänen työsopimuksensa purkamiseen. Hovioikeus ei sen vuoksi olisi saanut perustaa tuomiotaan siihen, ettei A:lle olisi näytetty annetun sanotun pykälän 2 momentin 6 kohdassa tarkoitettua varoitusta.
Kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että yhtiöllä on ollut työsopimuslain 43 §:n 1 momentissa tarkoitettu tärkeä syy A:n työsopimuksen purkamiseen.
Tuomiolauselma
Kanne hylätään kokonaisuudessaan. Hovioikeuden tuomio kumotaan siltä osalta kuin yhtiö on siinä velvoitettu maksamaan A:lle irtisanomisajan palkkana 3.272 markkaa 50 penniä korkoineen ja suorittamaan A:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista.
Koska kihlakunnanoikeus ja hovioikeus ovat eri tavoin arvioineet jutun pääasiakysymystä, yhtiö oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 4 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen nojalla saa pitää jutusta alemmissa oikeuksissa olleet kulunsa vahinkona, joten hovioikeuden tuomion lopputulos jää pysyväksi siltä osin kuin A on vapautettu suorittamasta yhtiölle kihlakunnanoikeuden tuomitsemaa oikeudenkäyntikulujen korvausta. Sen sijaan A velvoitetaan suorittamaan yhtiölle korvaukseksi jutusta täällä aiheutuneista kustannuksista 1.200 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä lukien.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Ailio, Mörä, Hiltunen ja Roos
---
[SV]
I ett mål, vari yrkades lön för uppsägningstiden och skadestånd med anledning av att ett arbetsavtal hade hävts, fick hovrätten inte då den ändrade underrättens utslag grunda sitt avgörande på en omständighet som inte hade åberopats av ändringssökanden.