Legislator Case Law & Legislation
KKO:1987:2 AI generated

Supreme Court dismissed claim that industrial water right equals special right under Water Act Section 11.3.4 for compensation.

Case Number KKO:1987:2
Court / Authority
Jurisdiction Finland (FI)
Decision Date
Outcome Dismissed

Legislator summary

AI generated

The Supreme Court of Finland dismissed Rauma-Repola Oy's appeal against a lower water authority decision denying compensation for increased municipal water costs. The company held a license to divert river water for industrial use but claimed damages because other entities diverted waste water into the same river, forcing the company to buy expensive municipal water instead. The court ruled that the industrial diversion right is not a special right comparable to those listed in the Water Act for compensation purposes, nor was the water supply significantly hindered. Consequently, the company and the municipality were denied compensation from the polluting parties for their increased water procurement expenses.

Legislator headnote

AI generated

Vesilain 11 luku 3 § 4 kohta; Vesilain 11 luku 3 § 6 kohta: A right to divert water for industrial use is not a special right comparable to those in section 11.3.4 of the Water Act, and no compensation is due if the supply is not significantly hindered.

Keywords

AI generated
Water Act industrial water right compensation claim special right water diversion pollution damage municipal water supply

Cited Legislation

AI generated
Vesilain 11 luku 3 § 4 kohta
Vesilain 11 luku 3 § 6 kohta

Cited Case Law

AI generated
Länsi-Suomen vesioikeuden päätös 5.12.1980
Länsi-Suomen vesioikeuden päätös 5.12.1980
AI generated

Need to analyze how this precedent applies to your matter?

Cross-reference this judgment against statutes, commentaries, and subsequent citing case law inside Legislator AI.

Open in Legislator →

Full text

Teollisuuslaitokselle vesioikeudellisella luvalla myönnettyä oikeutta johtaa vesistöstä vettä nesteenä käytettäväksi ei pidetty vesilain 11 luvun 3 §:n 4 kohdassa mainittuihin oikeuksiin verrattavana erityisenä oikeutena.

Kysymys myös vesilain 11 luvun 3 §:n 6 kohdan soveltamisesta.

VesiL 11 luku 3 § 4 kohta

VesiL 11 luku 3 § 6 kohta

ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY

Länsi-Suomen vesioikeuden päätös 5.12.1980

Vesioikeus on 5.12.1980 erikseen antamillaan päätöksillä ratkaissut muun muassa Lännen Tehtaat Oy:n, Säkylän kunnan, puolustuslaitoksen Säkylän varuskunnan ja Satanahka Oy:n hakemukset luvan saamiseksi jätevesien johtamiseen Eurajokeen muilta kuin yritysten aiheuttamien vahinkojen korvaamista ja niiden estämiseksi määrättäviä toimenpiteitä koskevilta osilta. Myös viimeksi mainituilta osin vesioikeus on määrännyt hakemukset käsiteltäviksi katselmustoimituksissa.

Lännen Tehtaat Oy:tä, Säkylän kuntaa, Säkylän varuskuntaa ja eräitä muita koskeneessa katselmustoimituksessa toimitusmiehet ovat 16.8.1976 antamassaan lausunnossa katsoneet Rauma-Repola Oy:n ja Rauman kaupungin osalta, jotka ovat ottaneet käyttöönsä vettä Eurajoen Pappilankoskesta, että joen veden laadussa ei ollut kemiallisen hapenkulutuksen suhteen tapahtunut Pappilankosken kohdalla vuosina 1967-1975 huomattavaa heikkenemistä verrattuna siihen tilanteeseen, joka oli vallinnut vedenottoa 1960-luvun alkupuolella aloitettaessa. Sen vuoksi toimitusmiehet ovat lausunnossaan esittäneet, ettei Rauma-Repola Oy:lle eikä Rauman kaupungille suoritettaisi korvauksia.

Rauma-Repola Oy ja Rauman kaupunki ovat eräiden muiden ohella esittäneet muistutuksensa toimitusmiesten lausunnon johdosta. Rauma-Repola Oy on muistutuksessaan todennut, että yhtiön vedenotossa sekä Lännen Tehtaat Oy:n, Säkylän kunnan ja puolustusministeriön jätevesien Eurajokeen johtamisessa oli tapahtunut päällekkäisyyttä, minkä vuoksi yhtiö oli joesta johtamansa veden maku- ja hajuhaittojen vuoksi joutunut ottamaan Rauman kaupungin verkosta talousvettä vuosien 1966-1976 aikana yhteensä 518377 m

. Siitä yhtiö oli maksanut kaupungille yhteensä 335.490,09 markkaa. Talousveden hinta yhtiön omassa puhdistamossa oli muistutuksen tekemisen aikaan 24 penniä/m

. Koska yhtiö olisi joka tapauksessa joutunut maksamaan talousvedestään tämän hinnan kuutiometriltä, yhtiö on todennut, että kaupungille maksetusta talousveden hinnasta oli vähennettävä 124.410,48 markkaa, minkä jälkeen yhtiön tappioksi jäi 211.079,61 markkaa. Tätä määrää yhtiö on vesilain 10 luvun 24 §:n 3 momentin nojalla vaatinut yhteisvastuullisesti Lännen Tehtaat Oy:ltä, Säkylän kunnalta ja puolustusministeriöltä jaettuna niiden kesken esimerkiksi siinä suhteessa, missä ne laskivat jätevesiään Eurajokeen.

Rauman kaupunki on muistutuksessaan esittänyt, että huolimatta kaupungin vesilaitoksen vedenpuhdistamon tehokkaasta toiminnasta sekä siitä, että raakaveden kemiallisen hapenkulutuksen arvot olivat kohtuulliset, Säkylästä johdetulla jätevedellä sekoittuneesta Eurajoen vedestä valmistetussa talousvedessä oli havaittavissa voimakas mullan tai lannan haju ja se maistui pahalta. Kaupungin mielestä nämä haitat olivat vakavia ja ne oli korvattava.

Katselmustoimituksessa, joka on koskenut jäteveden johtamista Satanahka Oy:n Kiukaisissa olevasta teollisuuslaitoksesta Eurajokeen, toimitusmiehet ovat 17.12.1973 päivätyssä lausunnossaan esittäneet korvausten osalta seuraavansisältöiset lupaehdot 6 ja 7:

"6. Korvauksena vedenpuhdistukselle aiheutuvasta kemikaliokustannusten noususta ja Satanahka Oy velvollinen maksamaan Rauma-Repola Oy:lle ja Rauman kaupungille vuosilta 1962-1972 seuraavassa taulukossa esitetyt korvaussummat:

Korvaus mk/vuosi

Vuosi

Rauma-Repola Oy:lle

Rauman kaupungille

3 120

3 770

3 990

2 580

1 710

7 860

10 790

1 400

9 440

1 330

13 480

1 910

10 630

1 840

Yhteensä

67 560 mk

8 620 mk

Edellä esitetyt korvaukset on maksettava kuukauden kuluessa tämän luvan lainvoimaiseksi tulosta. Korvaussummille on maksettava 6 %:n korko kunkin korvausvuoden lopusta maksupäivään. Vuodesta 1973 lähtien siihen saakka, kunnes lupaehdossa 1 esitetyt toimenpiteet on suoritettu, on Satanahka Oy velvollinen korvaamaan Rauma-Repola Oy:n ja Rauman kaupungin vedenpuhdistuksille aiheutuneen kemikaliokustannusten nousun käyttämällä korvaussummien laskemisessa kaavoja:

Kemiallinen puhdistus:

K = 0,09 x A x k

Täyssuolanpoisto:

K = 0,08 x B x k

Kaavoissa tarkoittavat:

K = Kemikaliokustannusten lisäys (p/v)

A = Kemiallisesti puhdistetun raakaveden määrä (m

/v)

B = Täyssuolanpoistoon otetun "" (m

/v)

k = Eurajoen veden prosenttuaalinen osuus raakavedestä

Korvaus kultakin vuodelta on suoritettava seuraavan vuoden maaliskuun loppuun mennessä.

7. Mikäli myöhemmin toimeenpannaan tutkimus- ja selvitystyö jätevesien Eurajoessa ja sen merellisellä suualueella mahdollisesti aiheuttamien muiden vahinkojen ja haittojen selvittämiseksi tai kalataloudellisen hoitosuunnitelman laatimiseksi, on Satanahka Oy velvollinen osallistumaan tällaisesta tutkimus- ja selvitystyöstä aiheutuviin kustannuksiin sekä tarvittaessa jättämään vesioikeudelle erillinen hakemus mahdollisten, kyseiseen tutkimukseen ja selvitykseen perustuvien korvausten tai kompensaatioiden määräämiseksi."

Viimeksi mainitun toimitusmiesten lausunnon johdosta Rauma-Repola Oy, Rauman kaupunki ja Satanahka Oy ovat esittäneet muistutuksensa.

Satanahka Oy on muistutuksessaan esittänyt, että yhtiö ei ollut aiheuttanut sellaista vesistön pilaantumista, mistä olisi aiheutunut väitettyä kemikaliokustannusten nousua Rauma-Repola Oy:lle ja Rauman kaupungille, ja ettei Satanahka Oy:n maksettavaksi voitu määrätä taannehtivia korvauksia, ei ainakaan vuotta 1966 edeltäneeltä ajalta.

Edellä esitetyn perusteella vesioikeus on, samalla kun se on määrännyt Lännen Tehtaat Oy:n, Säkylän kunnan ja puolustusministeriön sekä eräät muut suorittamaan erinäisiä muita korvauksia jätevesien johtamisesta aiheutuneista ja aiheutuvista vahingoista, haitoista ja muista edunmenetyksistä, päätöksensä määräyksessä 5 velvoittanut Lännen Tehtaat Oy:n, Säkylän kunnan ja puolustusministerin maksamaan Rauman kaupungille sen vesilaitoksen kemikaliokustannusten noususta 1.10.1967 ja 31.12.1975 väliseltä ajalta sekä Rauma-Repola Oy:lle vedenhankintakustannusten noususta samalta ajalta seuraavat korvaukset:

Rauman kaupungille

Rauma-Repola Oy:lle

mk

mk

Lännen Tehtaat Oy

Säkylän kunta

Puolustusministeriö

Rauman kaupungille ja Rauma-Repola Oy:lle vuosilta 1976-1985 vedenhankintakustannusten nousun johdosta mahdollisesti aiheutuvat vahingot oli arvioitava ja määrättävä maksettaviksi seuraavan lupakäsittelyn yhteydessä, jollei niistä ollut siihen mennessä toisin sovittu. Vahingonkärsijällä oli kuitenkin oikeus vesilain 11 luvun 8 §:ssä säädetyssä järjestyksessä 5 luetellut korvaukset, joihin sisältyi korko kunkin vuoden lopusta vuoden 1975 loppuun saakka, suoritettava viipymättä päätöksen saatua lainvoiman ja niihin oli lisättävä 6 prosentin vuotuinen korko 1.1.1976 alkaen maksupäivään saakka.

Lännen Tehtaat Oy, Säkylän kunta, puolustusministeriö, Rauma-Repola Oy ja Rauman kaupunki ovat hakeneet vesioikeuden päätökseen muutosta Korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 1.3.1982

Korkein hallinto-oikeus on ratkaissut asian muilta kuin rahakorvauksia koskevilta osiltaan ja viimeksi mainitulta osalta siirtänyt asian vesiylioikeuden käsiteltäväksi. Yksinomaan rahakorvauksia koskevat Rauma-Repola Oy:n ja Rauman kaupungin valitukset Korkein hallinto-oikeus on päätöstä niistä antamatta lähettänyt vesiylioikeudelle.

Lännen Tehtaat Oy, Säkylän kunta ja puolustusministeriö ovat valituksissaan vaatineet Rauman kaupungille ja Rauma-Repola Oy:lle vedenhankintakustannusten noususta maksettavaksi määrättyjen korvausten poistamista.

Rauma-Repola Oy on vaatinut, että Satanahka Oy velvoitetaan korvaamaan sille jäteveden johtamisesta Eurajokeen sen vedenotolle aiheutuneesta vahingosta vuosilta 1962-1972 toimitusmiesten lausunnossa ehdotetut yhteensä 67.560 markkaa sekä lisäksi vuodelta 1973 4.650 markkaa, vuodelta 1974 1.300 markkaa ja vuodelta 1975 7.400 markkaa eli kaikkiaan 80.910 markkaa 6 prosentin korkoineen kunkin vuoden lopusta lukien sekä että vesioikeuden Lännen Tehtaat Oy:n, Säkylän kunnan ja puolustusministeriön Rauma-Repola Oy:lle sen vedenhankintakustannusten noususta maksettavaksi määräämä 22.500 markan korvaus korotetaan 211.079 markaksi 61 penniksi vesioikeuden päätöksessä määrätyin tavoin laskettavine korkoineen.

Rauman kaupunki on vaatinut, että Satanahka Oy velvoitetaan maksamaan kaupungille korvausta yhtiön jätevesien kaupungin vedenpuhdistukselle aiheuttamasta kemikaliokustannusten noususta toimitusmiesten lausunnossa esitetty määrä 8.620 markkaa korkoineen. Edelleen kaupunki on vaatinut, että yhtiö velvoitetaan toimitusmiesten esittämin perustein korvaamaan kaupungille sama edunmenetys vuosilta 1973-1975 yhteensä 3.926 markalla 1.1.1976 lukien laskettavine 6 prosentin korkoineen.

Vesiylioikeuden päätös 23.11.1984

Vesiylioikeus on katsonut, ettei Rauma-Repola Oy:n ja Rauman kaupungin vesistötoimikunnan 20.1.1962 antaman luvan perusteella tapahtuvaa vedenottoa Eurajoesta voitu pitää vesilain 11 luvun 3 §:n 4 kohdassa tarkoitettuna erityisen oikeutena. Veden saanti ei saadun selvityksen mukaan ollut sanotun pykälän 6 kohdan tarkoittamalla tavalla estynyt tai huomattavasti vaikeutunut. Kun vedenottajilla ei siis ollut vesilain mukaan oikeutta saada jätevedenlaskijoilta korvausta vedenpuhdistuksen kemikaliokustannusten tai vedenhankintakustannusten noususta, vesiylioikeus on kumonnut vesioikeuden päätöksen määräyksessä 5 mainitun korvausvelvollisuuden ja vapauttanut Lännen Tehtaat Oy:n, Säkylän kunnan ja puolustusministeriön suorittamasta korvausta Rauman kaupungille sen vesilaitoksen kemikaliokustannusten noususta ajalta 1.10.1967-31.12.1975 ja Rauma-Repola Oy:lle vedenhankintakustannusten noususta samalta ajalta.

Muutoin vesiylioikeus on katsonut, ettei valitusten johdosta ollut syytä muuttaa vesioikeuden päätöstä.

MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA

Rauma-Repola Oy on vaatinut vesiylioikeuden päätöksen kumoamista ja vesiylioikeudessa esittämiensä korvausvaatimusten hyväksymistä Rauman kaupunki on niin ikään vaatinut vesiylioikeuden päätöksen kumoamista sekä vesiylioikeudessa Satanahka Oy:hyn kohdistamansa vahingonkorvausvaatimuksen hyväksymistä ja Lännen Tehtaat Oy:n, Säkylän kunnan ja puolustusministeriön velvoittamista suorittamaan kaupungille vesioikeuden päätöksessä mainitut korvaukset korkoineen.

Valituslupa on myönnetty 9.5.1985. Lännen Tehtaat Oy, Säkylän kunta ja Satanahka Oy ovat antaneet niiltä pyydetyt vastaukset. Puolustusministeriö ei ole käyttänyt sille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU

Perustelut

Vesistötoimikunta on vesioikeuslain 1 luvun 16 §:n nojalla myöntänyt 12.1.1952 annetulla päätöksellä Rauma-Raahe Oy:lle, sittemmin Rauma-Repola Oy, luvan johtaa vettä Lapinjoesta yhtiön Rauman kaupungissa oleville tehtaille johtavaan vedenjohtokanavaan sekä 20.1.1962 annetulla päätöksellä Rauma-Repola Oy:lle luvan veden johtamiseen Eurajoesta Lapinjokeen ja edelleen Lapinjokea ja siitä alkavaa vedenjohtokanavaa myöten yhtiön Rauman kaupungissa olevalle teollisuusalueella siellä nesteenä teollisuudessa käytettäväksi. Rauman kaupunki ja Rauma-Repola Oy ovat 21.3.1956 tehneet vedenhankintasopimuksen sekä 2.5.1961 sitä täydentävän lisäsopimuksen, joita kumpaakin on muutettu 30.4.1984. Näiden sopimusten mukaan Rauma-Repola Oy on sitoutunut tyydyttämään kaupungin vedentarvetta siten, että yhtiö antaa edellä mainitusta vedenjohtokanavasta kaupungin raakavesialtaana käytettyyn Äyhönjärveen vuorokausittain kymmenen prosenttia kanavassa virtaavasta vesimäärästä.

Ottaen huomioon, että luvan hakeminen veden johtamiseen Eurajoesta on perustunut otettavan veden joen vesivaroihin nähden huomattavaan määrään. Rauma-Repola Oy:lle vesistötoimikunnan 20.1.1962 antamalla päätöksellä myönnetty oikeus johtaa nesteenä käytettäväksi Eurajoen vettä, jota kukaan ei omista, ei ole vesilain 11 luvun 3 §:n 4 kohdassa mainittuihin oikeuksiin verrattava erityinen oikeus, jonka käyttämisen estymisestä tai vaikeutumisesta yhtiö voisi saada korvauksen.

Vesilain 11 luvun 3 §:n 6 kohdan nojalla Rauma-Repola Oy:llä sitä vastoin olisi oikeus saada korvausta Lännen Tehtaat Oy:lle, Säkylän kunnalle ja puolustusvoimain Säkylän varuskunnalle myönnettyjen lupien perusteella Eurajokeen johdettujen jätevesien aiheuttamista vahingoista ja haitoista, mikäli Rauma-Repola Oy:n veden saanti Eurajoesta olisi sanottujen jätevesien johdosta estynyt tai huomattavasti vaikeutunut.

Rauma-Repola Oy:lle on myönnetty lupa johtaa vettä Eurajoesta käytettäväksi teollisuudessa. Yhtiö on kuitenkin vaatinut Lännen Tehtaat Oy:ltä, Säkylän kunnalta ja puolustusministeriöltä korvausta ainoastaan talousveden osalta sen hankintakustannusten kohoamisesta, kun talousvettä ei ole voitu Lännen Tehtaat Oy:n, Säkylän kunnan ja Säkylän varuskunnan jätevesien vuoksi johtaa Eurajoesta, vaan sitä on ollut hankittava Rauman kaupungilta. Lupa johtaa Eurajoen vettä käytettäväksi teollisuudessa ei ole estänyt Rauma-Repola Oy:tä käyttämästä sitä myös talousvedeksi, mutta Rauman kaupungilta hankitun veden määrä ja sen hankintakustannukset huomioon ottaen yhtiön talousveden saati Eurajoesta ei ole huomattavasti vaikeutunut. Sen vuoksi Rauma-Repola Oy:llä ei ole oikeutta saada Lännen Tehtaat Oy:ltä, Säkylän kunnalta eikä puolustusministeriöltä korvausta talousveden hankintakustannusten kohoamisesta.

Rauman kaupunki, jolla ei ole vesistötoimikunnan tai vesioikeuden myöntämää lupaa johtaa vettä Eurajoesta, on käyttänyt tuota vettä Rauma-Repola Oy:n kanssa tekemiensä edellä selostettujen sopimusten perusteella. Kun kaupunki siis johtaa oikeutensa puheena olevaan vedenkäyttöön Rauma-Repola Oy:stä, jolla ei ole oikeutta saada Lännen Tehtaat Oy:ltä, Säkylän kunnalta eikä puolustusministeriöltä korvausta talousvetensä hankintakustannusten kohoamisesta, ei myöskään kaupungilla ole oikeutta saada korvausta siitä, että sen vedenpuhdistuskustannukset ehkä ovat nousseet Lännen Tehtaat Oy:n, Säkylän kunnan ja Säkylän varuskunnan Eurajokeen laskemien jätevesien johdosta.

Vesioikeuden päätöksessä mainituin perustein Rauma-Repola Oy:llä ja Rauman kaupungilla ei ole oikeutta saada korvausta myöskään Satanahka Oy:ltä sen Eurajokeen päästämien jätevesien johdosta.

Tuomiolauselma

Vesiylioikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.

Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Portin, Mörä, Riihelä ja Ketola

---

[SV]

Tillstånd för en industrianläggning att från ett vattendrag avleda vatten för att användas såsom vätska ansågs inte utgöra en med de i 11 kap.3 § 4 punkten vattenlagen nämnda rättigheterna jämförlig särskild rätt.

Fråga även om tillämpning av 11 kap. 3 § 6 punkten vattenlagen.

VattenL 11 kap 3 § 4 punkten

VattenL 11 kap 3 § 6 punkten