Supreme Court dismisses fraud charge where taxpayer unknowingly received erroneous tax refund and withdrew funds.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court of Finland dismissed the appeal against a lower court's conviction for fraud. The defendant had unknowingly received an erroneous tax refund based on a false declaration made on his behalf and subsequently withdrew the funds. The court ruled that without proof of intent to deceive, the defendant's actions constituted a civil matter rather than criminal fraud.
Legislator headnote
AI generatedLiikevaihtoverolaki 1994; Verolaki 1999: A person who withdraws funds received as an erroneous tax refund without knowledge of the error is not guilty of fraud.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Liikevaihtoverotoimisto oli toisen A:n puolesta antaman veroilmoituksen virheellisyydestä johtuen määrännyt A:lle maksettavaksi veronpalautusta. A oli tullut tietämään virheellisyydestä vasta postiin saapuneesta palautuksesta tiedon saatuaan. Nostamalla sen jälkeen varat A ei ollut syyllistynyt rikokseen.
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Syyte Isonkyrön kihlakunnanoikeudessa
Virallinen syyttäjä on lausunut, että A oli, harjoittaessaan Isossakyrössä automyynti- ja korjaamotoimintaa, tahallaan liikevaihtoveroa pidättääkseen antanut Vaasan liikevaihtoverotoimistolle 14.2.1980 päivätyn, verokautta 1.7.-31.12.1979 koskevan virheellisen liikevaihtoveroilmoituksen, mistä oli seurannut, että liikevaihtoverotoimisto oli 20.3.1980 tekemällään verotuspäätöksellä määrännyt A:lle aiheettomasti suoritettavaksi 352.708 markan veronpalautuksen, mitkä varat A oli 9.4.1980 veronpalautuksen perusteettomuuden tietäen nostanut ja käyttänyt omiin tarkoituksiinsa.
Sen vuoksi virallinen syyttäjä on vaatinut A:n tuomitsemista rangaistukseen törkeästä veropetoksesta. Vaasan liikevaihtoverotoimisto on yhtynyt syytteeseen ja esittänyt vahingonkorvausvaatimuksensa.
Kihlakunnanoikeuden päätös 3.4.1980
Kuultuaan A:ta syytteestä ja korvausvaatimuksesta kihlakunnanoikeus on katsonut jääneen näyttämättä, että A, antaessaan liikevaihtoverotoimistolle puheena olevan liikevaihtoveroilmoituksen, olisi tahallaan yrittänyt pidättää valtiolta liikevaihtoveroa tai että hän olisi kerrotulla menettelyllään muutoinkaan syyllistynyt hänen syykseen väitettyyn rikokseen. Sen vuoksi kihlakunnanoikeus on hylännyt syytteen ja korvausvaatimuksen.
Vaasan hovioikeuden päätös 11.4.1986
Hovioikeus katsoi, ettei A:n ollut näytetty tahallisesti antaneen liikevaihtoverotoimistolle väärää veroilmoitusta. Hänen menettelyään ei siten voitu pitää veropetoksena. A oli kuitenkin tietoisena siitä, että liikevaihtoverotoimiston suorittama veronpalautus perustui hänen antamansa väärän veroilmoituksen aiheuttamaan erehdykseen, nostanut varat itselleen aiheuttaen siten liikevaihtoverotoimistolle 347.412 markan tappion. Menettelyllään A oli syyllistynyt petokseen. Petoksella saatujen varojen suuri määrä ja muut rikoksen tekemisessä ilmenneet seikat huomioon ottaen teko oli tehty erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa. Sen vuoksi hovioikeus on rikoslain 36 luvun 1 §:n nojalla tuominnut A:n erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa tehdystä petoksesta 10 kuukaudeksi vankeuteen. Lisäksi hovioikeus on velvoittanut A:n suorittamaan valtiolle korvaukseksi petoksella aiheutetusta vahingosta 347.412 markkaa korkoineen.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A on pyytänyt valituslupaa ja vaatinut, että syyte erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa tehdystä petoksesta hylätään.
A:lle on myönnetty valituslupa 3.9.1986. Virallinen syyttäjä sekä lääninverovirasto ja liikevaihtoverotoimisto ovat vastanneet hakemukseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Korkein oikeus toteaa, että A:lle maksettavaksi määrätty veronpalautus on perustunut liikevaihtoverotoimiston verotuspäätökseen, joka on ilmoitettu tehdyksi 20.3.1980. Veronpalautus on A:n puolesta annetussa liikevaihtoveroilmoituksessa olleiden väärien tietojen vuoksi ollut 347.412 markan osalta aiheeton. Hovioikeuden päätöksen mukaan A:n ei ole näytetty tahallaan antaneen liikevaihtoverotoimistolle virheellisiä tietoja. A on tullut tietämään niistä vasta postiin saapuneesta veronpalautuksesta tiedon saatuaan. A ei siten ole tahallaan erehdyttämällä tai erehdystä vireillä pitämällä aiheuttanut valtiolle puheena olevan verotuspäätöksen tekemisestä ja sen perusteella tapahtuneesta varojen nostosta aiheuttunutta vahinkoa. A ei ole pelkästään kysymyksessä olevalla verotuspäätöksellä hänelle maksettaviksi määrätyt varat nostamalla syyllistynyt petokseen eikä muuhunkaan rangaistavaan tekoon.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätös kumotaan ja hylätään erittäin raskauttavien asianhaarojen vallitessa tehtyä petosta koskevilta osin. A vapautetaan hänelle tältä osalta tuomitusta 10 kuukauden vankeusrangaistuksesta sekä velvollisuudesta suorittaa sanotun rikoksen perusteella valtiolle tuomittua 347.412 markan vahingonkorvausta korkoineen.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Takala, Ådahl, Nybergh, af Hällström ja Kilpeläinen
---
[SV]
Omsättningsskattebyrån hade till följd av ett fel i den skattedeklaration som en annan person hade avlämnat på A:s vägnar förordnat om skatteåterbäring till A. A hade blivit medveten om felet först då han erhållit meddelande om att återbäringen hade anlänt till postkontoret. Genom att därefter lyfta medlen hade A inte gjort sig skyldig till brott.