Supreme Court allows copyright infringement claim for mass photocopying but dismisses damages for non-malicious use.
Legislator summary
AI generatedThe Supreme Court upheld the lower court's finding that the defendant infringed copyright by distributing twenty photocopies of a newspaper cartoon to the public. While the court confirmed liability for the act of unauthorized distribution, it rejected claims for additional damages because the defendant lacked malicious intent. Consequently, the court ordered only a reasonable compensation payment while dismissing requests for further monetary relief.
Legislator headnote
AI generatedTekijänoikeuslaki 11 §; 57 §: The court established that distributing multiple copies of a work to the public constitutes infringement, but liability for additional damages requires proof of malicious intent or negligence beyond the act of infringement itself.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Sanomalehdessä oli julkaistu pakina, jossa kärkevästi arvosteltiin muun muassa A:n omaksumaa kantaa eräässä kunnan ajankohtaisessa kunnallispoliittisessa asiassa. Saattaakseen pakinan muidenkin näin arvostelun kohteeksi joutuneiden kuntalaisten tietoon A oli valmistuttanut pakinasta 20 kopiota ja levittänyt niistä suurimman osan muiden keskuuteen.
Kun A:n tarkoitus oli ollut saattaa pakina useiden kuntalaisten tietoon, katsottiin, ottaen huomioon myös valmistettujen kappaleiden lukumäärän, ettei kysymyksessä ollut muutaman kappaleen valmistaminen yksityistä käyttöä varten.
Ään.
A velvoitettiin maksamaan pakinan kirjoittajalle hyvitystä, mutta muut korvausvaatimukset tekijänoikeuden käyttämisestä hylättiin koska A:n tarkoituksena ei ollut käyttää pakinaa vastoin tekijänoikeuslakia eikä tällainen käyttäminen myöskään k.o. erityisissä olosuhteissa ollut tapahtunut tuottamuksesta.
TekijänoikeusL 11 §
TekijänoikeusL 57 §
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Kanteet Vehmaan kihlakunnanoikeudessa
Vastine
C on kertonut B:n kirjoituksen liittyneen Velkuassa pidettäviin kunnallisvaaleihin, joissa C oli ehdokkaana. Hän oli pitänyt kirjoitusta itseään ja eräitä muita hänen kannattajinaan olleita henkilöitä loukkaavana. Helsingin Sanomain levikki kunnassa oli vähäinen ja sen vuoksi oli valokopioita kirjoituksesta ja siihen liittyneestä kuvasta levitetty tiedottamismielessä eräille henkilöille, jotka C entuudesta tunsi. Tämän vuoksi C on kiistänyt kanteet ja pyytänyt niiden hylkäämistä sekä oikeudenkäyntikulujensa korvaamista.
Vehmaan kihlakunnanoikeuden päätös 28.1.1985
Kihlakunnanoikeus on katsonut selvitetyn, että B ja A olivat 5.9.1984 ilmestyneessä Helsingin Sanomissa julkaisseet B:n kirjoittaman pakinan ja A:n tekemän siihen liittyneen piirroksen otsikolla "Vaalit Velkuaankin". Pakina ja piirros olivat kirjallisia ja taiteellisia teoksia, jotka nauttivat tekijänoikeuslain suojaa. C oli syyskuussa 1984 ilman B:n ja A:n lupaa valmistuttanut pakinasta ja piirroksesta Velkuan kunnantoimistossa 20 valokopiota ja niistä levittänyt itse naapureilleen ainakin kolme kappaletta ja antanut loput kopioista muiden levitettäväksi. Kaikkiaan näitä valokopioita oli Velkualla levitetty yleisön keskuuteen ainakin kymmenen kappaletta. C oli näin ollen luvatta levittänyt tai levityttänyt teoksen kappaleita yleisön keskuuteen. Hän ei ollut valmistuttanut kappaleita kirjoituksesta ja piirroksesta pelkästään yksityistä käyttöään varten.
Tämän vuoksi ja kun C oli teollaan loukannut B:n ja A:n tekijänoikeutta, kihlakunnanoikeus on, ottaen huomioon levitettyjen kopioiden vähäisen määrän ja sen seikan, että aiheutetun vahingon määrä oli vain vaikeuksin selvitettävissä, tekijänoikeuslain 57 *:n nojalla velvoittanut C:n suorittamaan B:lle ja A:lle kummallekin erikseen korvaukseksi aiheutetusta vahingosta kohtuulliseksi harkitut 400 markkaa sekä oikeudenkäyntikulujen korvaukseksi kummallekin erikseen 800 markkaa.
Turun hovioikeuden tuomio 10.1.1986
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A, B ja C ovat saattaneet jutun, on katsonut, että C oli menetellessään kihlakunnanoikeuden päätöksessä selostetulla tavalla valmistuttanut kappaleita yksityistä käyttöä varten. Tämän vuoksi hovioikeus on kumoten kihlakunnanoikeuden päätöksen hylännyt kanteet ja vapauttanut C:n korvausvelvollisuudesta jutussa. Jutun laatuun nähden on C:n vaatimus saada korvausta kuluistaan kihlakunnanoikeudessa ja hovioikeudessa hylätty.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
A ja B ovat pyytäneet valituslupaa ja vaatineet hovioikeuden tuomion kumoamista ja kanteidensa hyväksymistä kokonaisuudessaan sekä korvausta oikeudenkäyntikuluistaan. Heille on myönnetty valitusluvat 16.4.1986. C on saatuaan siihen tilaisuuden vastannut valituksiin.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU
Perustelut
Helsingin Sanomissa on 5.9.1984 julkistettu otsikolla "Vaalit Velkuaankin" B:n kirjoittama pakina ja siihen liittyvänä A:n tekemä piirros Velkuan vanhasta kunnantalosta. Pakinassa on kärkevästi arvosteltu muun muassa C:n omaksumaa kantaa eräässä ajankohtaisessa kunnallispoliittisessa asiassa. Saattaakseen sen muidenkin näin arvostelun kohteeksi joutuneiden velkualaisten tietoon C on valmistuttanut pakinasta ja piirroksesta 20 kopiota ja levittänyt niitä Velkuassa antamalla naapureilleen ainakin kolme kappaletta sekä kahdelle muulle henkilölle näiden omaan käyttöön ja edelleen muille levitettäväksi yhteensä noin 15 kappaletta.
B:llä on tekijänoikeus pakinaansa ja A:lla piirrokseensa. Siten heillä on yksinoikeus määrätä valmistetaanko niistä lisäkappaleita ja saatetaanko ne yleisön saataviin myös muulla tavoin kuin mainitussa sanomalehdessä.
Valmistuttamiaan kappaleita pakinasta ja piirroksesta C on käyttänyt edellä mainitun tavoin saattaakseen ne paikkakunnalla useiden kuntalaisten tietoon. Ottaen huomioon myös noiden kappaleiden lukumäärän ei kysymyksessä ole ollut muutaman kappaleen valmistaminen yksityistä käyttöä varten.
B ja A eivät ole antaneet C:lle lupaa käyttää heidän teoksiaan. C on siten käyttänyt teoksia vastoin tekijänoikeuslakia. Siitä C:n on lain 57 *:n 1 momentin nojalla suoritettava B:lle ja A:lle kohtuullinen hyvitys. Ottaen huomioon pakinan sisällön sekä sen levittämisen tavoitteen, C:n tarkoitus ei ole ollut käyttää pakinaa ja piirrosta vastoin tekijänoikeuslakia eikä tällainen käyttö kysymyksessä olevissa erityisissä olosuhteissa myöskään ole tapahtunut tuottamuksesta. Näin ollen B:llä ja A:lla ei tekijänoikeuslain 57 *:n 2 momentin nojalla ole oikeutta hyvityksen lisäksi korvaukseen muustakin menetyksestä sekä kärsimyksestä ja muusta haitasta.
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevan jäsenen lausunto
A:n piirtämässä kuvassa on ollut Velkuan kunnantalo eikä kuva siten välittömästi liity B:n osallistumiseen yhteiskunnallisten asioiden käsittelyyn. Kuvasta tehtyjen kappaleiden lukumäärä ja niiden levittäminen on ollut laajempi kuin mitä tekijänoikeuslain 11 *:ssä tarkoitetaan muutaman kappaleen valmistamisella yksityiseen käyttöön. C on näin ollen loukannut A:n tekijänoikeutta sanotun kuvan osalta ja hän on sen vuoksi tekijänoikeuslain 57 *:n 1 momentin nojalla velvollinen suorittamaan A:lle kohtuullisen hyvityksen, jonka määränä pidettäneen 400 markkaa.
Edellä sanotun vuoksi Korkein oikeus jättänee B:n osalta hovioikeuden tuomion lopputuloksen pysyväksi. A:n osalta Korkein oikeus muuttanee hovioikeuden tuomiota ja velvoittanee C:n maksamaan A:lle hyvityksenä 400 markkaa. Asian laadun vuoksi asianosaiset saanevat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.
Oikeusneuvos Portin: Hyväksyn mietinnön.
Tuomiolauselma
C:n on maksettava A:lle ja B:lle kohtuullisena hyvityksenä heidän teostensa luvattomasta käyttämisestä, A:lle 600 ja B:lle niin ikään 600 markkaa.
C:n on korvattava A:n ja B:n kummankin oikeudenkäyntikulut Korkeimmassa oikeudessa 1.500 markalla.
Korvausvaatimus muusta menetyksestä sekä kärsimyksestä ja haitasta on hylätty.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Ailio, Portin (eri mieltä), Mörä, Hiltunen ja Roos
---
[SV]
I en tidning hade publicerats ett kåseri i vilket en ståndpunkt som bland annat A hade intagit i en aktuell kommunalpolitisk fråga utsattes för skarp kritik. För att också de övriga på detta sätt kritiserade kommunmedlemmarna skulle få kännedom om kåseriet hade A framställt 20 kopior av kåseriet och delat ut största delen av dessa till andra.
Eftersom A:s avsikt hade varit att bringa kåseriet till flera kommunmedlemmars kännedom ansågs det, också med beaktande av antalet framställda kopior, att fråga inte var om framställning av enstaka exemplar för enskilt bruk.
Omröstn.
A ålades att utge vederlag till kåseriförfattaren men övriga anspråk på ersättning för upphovsrättens utnyttjande förkastades eftersom A inte hade haft för avsikt att utnyttja kåseriet i strid med upphovsrättslagen och utnyttjandet under ifrågavarande speciella omständigheter inte heller hade skett av oaktsamhet.
UpphovsrättsL 11 §
UpphovsrättsL 57 §