Administrative court orders environmental permit for wind turbines due to excessive noise and light nuisance.
Finland (FI)
Legislator summary
AI generatedThe Administrative Court annulled the municipality's decision rejecting a neighbor's request for an environmental permit regarding nearby wind turbines. The court found that while noise levels were uncertain, the intermittent nature of the sound combined with excessive light glare constituted unreasonable burden under neighbor relations law. Consequently, the court ruled that an environmental permit was legally required and remanded the case for the authority to issue it.
Legislator headnote
AI generatedYmpäristönsuojelulaki 27 §; Laki eräistä naapuruussuhteista 17 §: If wind turbine operations cause excessive noise and light glare that cumulatively constitute unreasonable burden on a neighbor, an environmental permit is required regardless of whether specific noise thresholds are strictly met.
Keywords
AI generatedCited Legislation
AI generatedCited Case Law
AI generatedRelated Decisions
AI generatedFull text
Asiassa oli arvioitavana, saattoiko tuulivoimaloiden toiminnasta aiheutua ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentin 3 kohdan ja eräistä naapuruussuhteista annetun lain 17 §:n 1 momentin tarkoittamaa kohtuutonta rasitusta ympäristönsuojelulain nojalla hallintopakkohakemuksen tehneen X:n
kiinteistöllä melu- ja välkevaikutuksesta johtuen ja edellyttikö toiminta siten ympäristölupaa.
Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen oli päätöksellään hylännyt X:n hallintopakkohakemuksen, jossa X oli vaatinut toimintaa harjoittavan yhtiön velvoittamista hakemaan ympäristölupaa kahden tuulivoimalan toiminnalle. Rakennettujen tuulivoimaloiden teho oli 1,8 MW, napakorkeus 80 metriä ja lapojen halkaisija 70 metriä. Tuulivoimalat sijaitsivat maa- ja metsätalousvaltaisella haja-asutusalueella ja olivat lähimmillään noin 700 metrin etäisyydellä X:n kiinteistön pihapiiristä.
Hallinto-oikeus totesi, että asiassa oli tullut soveltaa 1.9.2015 voimaan tullutta valtioneuvoston asetusta tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista. Asetuksen 3 §:ssä säädetyt keskiäänitason ulkomelutasoarvot 45 dB päivällä ja 40 dB yöllä olivat ohjearvoja, ja ne mahdollistivat tapauskoh-
taisen jouston. Ohjearvojen lukuarvot perustuivat kuitenkin tuulivoimamelun vaikutustutkimuksiin.
Asiassa saatavilla olleiden melumallinnus- ja mittaustietojen perusteella oli epävarmaa, alittuivatko tuulivoimaloiden ulkomelutasosta annetun asetuksen keskiäänitason yöajan ohjearvot, kun mitattuja keskiäänitasoja ohjearvoihin verrattaessa otettiin huomioon melun luonteessa havaittu merkityksellinen sykintä. Vaikka merkityksellistä sykintää ei tuulivoima-asetuksen mukaan otettu huomioon verrattaessa mittauksen tuloksia ohjearvoihin, oli toiminnasta aiheutuvaa meluhaittaa kokonaisuutena hallinto-oikeudessa arvioitaessa otettu huomioon mahdollinen naapuruussuhdelain tarkoittama
kohtuuton rasitus ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaisesti. Mahdollisen kohtuuttoman rasituksen arvioinnissa oli siten annettava merkitystä melun luonteelle.
Asiassa varjon vilkunnasta tehdyn mallinnuksen mukaan varjon vilkunnan määrä, yhteensä yli 21 tuntia vuodessa X:n kiinteistön pihapiirissä ylitti huomattavasti ympäristöministeriön antamassa ohjeessa tuulivoimarakentamisen suunnittelusta todetut suositukset, jotka perustuivat muiden maiden raja-arvoihin ja suosituksiin. Suomessa ei ollut määritelty välkevaikutukselle raja-arvoja tai suosituksia. Ohjeen mukaan välkevaikutusten arvioinnissa oli suositeltavaa käyttää apuna muiden maiden
suosituksia välkkeen rajoittamisesta.
Hallinto-oikeus totesi, että asiassa esitetyn selvityksen mukaan tuulivoimaloiden toiminnasta aiheutuva välke oli osuessaan X:n kiinteistölle häiritsevyydeltään merkittävää, joskin se oli ajallisesti rajallista, mutta kuitenkin suositukset ylittävää.
Hallinto-oikeus katsoi, että asiassa tehtyjen selvitysten perusteella tuulivoimaloiden toiminnasta saattoi aiheutua naapuruussuhdelain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettua kohtuutonta rasitusta X:n kiinteistöllä, kun otettiin huomioon tuulivoimaloiden etäisyys X:n kiinteistöön sekä tuulivoimaloista aiheutuvat melu- ja välkevaikutukset kokonaisuutena. Näin ollen yhtiön tuulivoimaloiden toiminnalle oli ympäristönsuojelulain 27 §:n 2 momentin 3 kohdan perusteella oltava ympäristölupa. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen ei olisi tullut hylätä X:n vaatimusta.
Hallinto-oikeus kumosi kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen päätöksen ja palautti asian ympäristönsuojeluviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi hallintopakkomääräyksen antamista varten.
Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 27 §, 175 § ja 184
Laki eräistä naapuruussuhteista (26/1920) 17 §
Valtioneuvoston asetus tuulivoimaloiden ulkomelutason ohjearvoista (1107/2015)
KHO 27.7.2018 taltionumero 3621 (lrs): Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muutettu.